Tiina Lehikoinen. Kuva: Jari Toivonen 

Päivi Vasara, teksti
Jari Toivonen, kuvat 

Tiina Lehikoinen on yksi neljästä Viikon runon toisen kauden runoilijasta. Nyt heitä on yhteensä kahdeksan ja kaikki ovat Pirkkalaiskirjailijoiden jäseniä. Lehikoinen oli Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtaja vuodet 2020–2024. Pesti päättyi maaliskuussa 2024.

Lehikoinen muutti vuoden 2019 alussa tavarat ja kirjat Nokialla sijaitsevaan Siuron kylään. Työhuone on vanhassa Valssimyllyssä ja työmatka kulkee Siuronkosken yli. 

– Syy muuttoon oli se, että Tampereelta ei löytynyt sopivaa työhuonetta. Työskentelimme puolisoni kanssa molemmat Pyynikin Trikoolla, josta työhuoneet menetettiin, kun Varma myi Trikoon kiinteistön. Meitä trikoolaisia muutti paljon myös Nokialle Nansotaloon. 

Siurossa on paljon kulttuuripöhinää hyvässä mielessä. Tiina Lehikoinen on osallistunut Painetun sanan markkinoiden ja Iloisen ilmastopäivän suunnitteluryhmiin, tosin nyt hän on mukana vain Painetun sanan markkinoiden työryhmässä Pirkkalaiskirjailijoiden ohjelman koordinoijana. 

– Toisinaan kirjoitan ja teen etäopetustöitä myös kotoa käsin. Ja minulla on aina mukana muistikirja, sillä oivalluksia voi syntyä missä vain.  

Opinnot alkoivat Turussa 

Tiina Lehikoisen syntymäkoti on Juuassa, Pielisen kupeessa. Lukion hän kävi Kuopiossa. 

Opiskelemaan Lehikoinen lähti Turkuun. Koulutukseltaan hän on filosofian ja taiteen maisteri. Turussa pääaineena oli kotimainen kirjallisuus. Juuri kun hän muutti Turkuun, yliopistossa alkoivat luovan kirjoittamisen opinnot, ja Lehikoinen suoritti niistä sekä vuoden mittaiset perusopinnot että vuoden kestävät aineopinnot. Lisäksi hän opiskeli muun muassa naistutkimusta, filosofiaa ja suomen kieltä. 

Tampereella hän opiskeli kuvataiteilijaksi ja suoritti Helsingissä Aalto-yliopistossa kuvataidekasvatuksen maisteriopinnot.  

Hänellä on sekä äidinkielen että kuvataideopettajan pätevyys. Helsingissä asuessaan hän työskenteli jonkin aikaa äidinkielen opettajana. Tampereelle hän muutti vuonna 2009. 

Tiina Lehikoinen Tampere-talossa joulukuussa 2022, jolloin Kulttuuritoimitus oli mukana Kirjafestareilla Viikon runo -teemalla. Kuva: Jari Toivonen

Kuvataiteet ja kirjoittaminen lomittain 

Maalaaminen, piirtäminen ja kirjoittaminen kulkevat rinnakkain ja lomittain. 

– Teosten kirjoittaminen on niin intensiivistä, että silloin ei ehdi kuvataidetta juuri tehdä. Työskentely vaatii aikatauluttamista. Kun toisen lajin parissa on tiivis työskentelyjakso, täytyy toisesta pitää taukoa. Kirjoja kirjoitan usein rinnakkain.

Runot ovat muodoltaan usein lyhyitä, mutta niiden pitää antaa asettua, ja Lehikoinen hioo tekstejä moneen kertaan. Silloin esimerkiksi maalausprosessi on hyvä rinnalla.

– Käytän teoksissani paljon lähdeaineistoa, varsinkin Punelmassa, ja arkistomateriaalin kanssa työskentely ottaa aikaa. Päivät on tuolloin pakko rauhoittaa pelkästään kirjoittamiselle.

Lehikoisen seitsemäs runokokoelma Mutta armo on kukka joka laulaa (Poesia) ilmestyi helmikuussa 2024. Teos porautuu ihmisyyden ja kulttuurimme eri kerrostumiin, ja tekeillä on myös seuraava esseeromaani. Lisäksi Lehikoisen teoksia on esillä kuluvan vuoden aikana useissa näyttelyissä.

– Teksteissäni kiinnostus kuvaan ilmenee esimerkiksi siinä, kuinka käytän valkoista sivua. Myös kieleni on kuvallista. Kuvataideteoksissani näkyy puolestaan kiinnostukseni kieleen esimerkiksi teosten nimissä, ja joskus teen puhtaasti tekstivoittoisia teoksia, kuten konkreettiselle runoudelle sukua olevia sanakollaaseja, joita oli esillä myös kesällä 2024 Mältinrannassa näyttelyssäni MUA-PIÄ #1.

Sisältö määrittää keinot ja tyylin 

Tiina Lehikoinen kirjoittaa proosaa, aforismeja ja runoja. Lisäksi hänen tuotantonsa sisältää esseitä, artikkeleja ja sarjakuvaa. 

– Tietyt asiat sopivat tiettyyn muotoon. Sisältö määrittää keinot ja tyylin. En halua rajoittua johonkin yhteen lajiin kirjoittaessani. Esimerkiksi Eeva-Liisa Manner kirjoitti aikanaan runoa, lyhytproosaa, näytelmiä ja kirjallisuuskritiikkejä. En näe, miksi pitäisi olla lajiuskollinen tai rajoittaa ilmaisuaan. Lajien väliset alueet ovat usein kaikkein kiinnostavimpia. 

Lehikoinen opettaa luovaa kirjoittamista ja vetää taidepajoja. Sanataidepajoissa hän on ohjannut hyvin eri-ikäisiä ihmisiä, vauvasta vaariin. 

– Opettaessa oppii itsekin. En usko autoritaariseen pedagogiikkaan, eikä opettaja voi kertoa ylhäältä päin, miten pitää kirjoittaa. Sen sijaan opettajan pitää mahdollistaa eteneminen tekstien kanssa, antaa apuvälineitä ja toisaalta syventää kirjallista ymmärtämistä. Opettaminen antaa oivalluksia myös itselle. Usein keskustelut opiskelijoiden kanssa ovat hyvin kiintoisia. 

Tiina Lehikoinen muutti Siuron kulttuurimaisemiin, koska Tampereella ei ollut työhuoneita tarjolla. Kuva: Jari Toivonen

Ajattelun ja olemisen tiheyttä 

Parhaimmillaan runo on hioutunut niin äärimmilleen, että se koskettaa syvältä ja paljastaa välähdyksenomaisessa hetkessä paljon. 

– Runossa minua kiehtoo ajattelun, kielen ja olemisen tiheys. Se voi asettaa tutun ja tiedetyn asian uuteen valoon tihentämällä ilmaisun äärimmilleen ja limittämällä todellisuuden eri tasoja. 

– Runot tutkivat aina kieltä. Ne ovat kohosteisia ilmaisultaan ja tekevät prisman tavoin näkyviksi asioita ja kokemuksia, jotka eivät muuten näy, mutta jotka vaikuttavat ympärillämme. Runot ovat paradoksaalisesti kieli sille, mikä pakenee kieltä. 

Feminismi on läsnä pohjaväreenä 

Feministinen ajattelu on Tiina Lehikoiselle tärkeää. 

– Vaikka en mainitsisi tekstissä feminismiä, se on läsnä kirjoittamisessani. Useat feministiteoreetikot, -aktivistit ja -kirjoittajat ovat vaikuttaneet ajatteluni kehittymiseen. 

Intersektionaalinen näkökulma ottaa sukupuolien välisten erojen lisäksi huomioon muun muassa alueelliset ja kulttuuriset erot sekä luokkaerot. Feministinä Lehikoinen on kiinnostunut valtarakenteista ja tasa-arvokysymyksistä. 

– Maailma on edelleen epätasa-arvoinen. Kaikilla ihmisillä ei ole samoja oikeuksia eikä mahdollisuuksia. Elämme kasvavien tuloerojen aikaa ja Suomessakin syrjäytyminen on ylisukupolvista. 

Tiina Lehikoinen ei halua kuitenkaan julistaa, vaan pyrkii hiomaan teksteistään moniulotteisia ja kieleltään monitasoisia. Ruumiillisuus näkyy rytmissä ja soinnillisuudessa. Teksti soi ruumiissa. 

– Erilaisten moneuksien puolesta puhuminen on minulle tärkeää. Ei ole yhtä totuutta tai tapaa kirjoittaa, vaan oleminen ja myös sanaolentojen oleminen on aina suhteellista. 

Tämän jutun kirjoittaja on saanut tukea journalistiseen työskentelyyn Pirkanmaan Kulttuurirahastolta vuonna 2022. 

* *

Tiina Lehikoinen

• Nokian Siurossa asuva kirjailija ja kuvataiteilija.
• Syntynyt vuonna 1982 Juuassa.

Tuotanto 

Novellikokoelmat:  

• Yksityisiä tragedioita (Like, 2017) 
• Kukkien kapina: Yökertomuksia (Like, 2020) 

Runokokoelmat: 

• Sitruunalumilyhtyjä (ntamo, 2008) 
• Turvalliset veistokset (ntamo, 2009) 
• Isoympyräkatu (Poesia, 2011) 
• Samaan aikaan toisaalla (Poesia, 2013) 
• Multa (Poesia, 2016) 
• Terra Nova (Poesia, 2019) 
• Mutta armo on kukka joka laulaa (Poesia, 2024)

Romaanit: 

• Punelma (Like, 2022) 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua