Kuvat: Memphis Industries
LEVYT | Hauskasti eri suuntiin tempoilevaa indie folkia esittävä Jesca Hoop on viidennellä levyllään hämmästyttävä, yllättävä ja koskettava.
”Vaikutteita on haettu monista suunnista ja sekoitettu yhteen välittämättä liikaa siitä, mikä sopii minnekin.”
Tom Waits on luonnehtinut Jesca Hoopin olevan kuin ”nelipuolinen kolikko”. Itse löysin Hoopin musiikin pariin Spotifyn suosituksista: Stonechild-albumin (2019) hittibiisi Red White and Black oli lumoava. Niinpä tähän uuteen albumiin oli helppo lähteä tutustumaan, kun sen uutuuslistalta bongasin.
Mitenköhän Order of Romancea (Memphis Industries, 2022) luonnehtisi jotenkin tiiviisti? Ainakin albumi on yllättävä, monikerroksinen ja tempoileva. Sen tyylissä on leikkisyyttä. Vaikutteita on haettu monista suunnista ja sekoitettu yhteen välittämättä liikaa siitä, mikä sopii minnekin. Jonkinlaisena kaiken yhteen sitovana pohjavireenä on indie folk, täynnä pieniä poikkeamia ja omaperäisyyksiä.
Levyn aloittava Sudden Light on hyvä johdatus Jesca Hoopin maailmaan. Hatred Has a Mother riehakkaine torvineen on levyn kiehtovimpia kohokohtia. Lopusta löytyvä hiljaisen surumielinen Lyrebird on hieno lopetus. Silent Extinction kuvaa parisuhteen loppumisen jälkeistä toisen ihmisen pyyhkimistä pois omasta elämästä – ja ehkä siinä voi lukea viittauksia myös ympärillämme jatkuvasti tapahtuvaan hiljaiseen sukupuuttoon kuolemiseen.
Stonechildin tapaan tämäkin albumi on tehty yhdessä John Parishin (PJ Harvey, Aldous Harding) kanssa. Levyn musiikillinen monimuotoisuus vaatii vähän kuuntelukertoja ja totuttelua, jotta eri suuntiin poukkoilevasta musiikista saa otteen, mutta avauduttuaan Order of Romance kyllä palkitsee.
Jesca Hoop käsittelee sanoituksissaan runsasta valikoimaa aiheita, alleviivaamatta ja runollisella etevyydellä. Order of Romance on miellyttävän omaperäistä kuunneltavaa.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Korean tunnetuimman kansanlaulun mukaan nimetty levy on onnistunut comeback – arviossa BTS:n Arirang
LEVYT | Arirang on monella tapaa täydellinen paluu ja edustaa hyvin BTS:n uutta, aikuisempaa musiikkilinjaa monipuolisine biisityyleineen.
Riston maailmanlopun serenadit soivat taas – arviossa Onneksi kaikki oli vain unta
LEVYT | Risto-yhtyeen viides albumi ”Onneksi kaikki oli vain unta” päättää kolmentoista vuoden levytystauon monitulkintaisesti.
Salaliitto ja Avaruusasema ovat edelleen värikkäitä ja yllätyksekkäitä mutta nyt myös hallitumpia
LEVYT | Kaksi persoonallista poprockia ja progea omiin suuntiinsa venyttelevää yhtyettä eivät jämähdä toistamaan vanhaa kaavaa.
Kävellen polkuja maalataan – arviossa Antti Aution Tie on maalattu maahan
LEVYT | Eeppisen tunteikasta poprockia taituroivan Antti Aution viides levy kannustaa haahuilemaan ja tutkimaan rohkeasti uusia teitä.