Tervetullut katsaus nuorten somalinaisten maailmaan – arviossa Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin

Kuvat: Otto Virtanen / WSOY

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin (WSOY, 2022) on hyvin kirjoitettu ja mietitty johdatus maailmaan, joka on luultavasti meille useimmille täysin vieras. Elina Hirvonen kirjaa, kun Ujuni Ahmed kuljettaa sisään omaan somaliyhteisöönsä, missä elämää sääntelevät omat, kotimaasta tuodut tavat, uskonto ja kunniakäsitykset.

Yhteisö on toisaalta rakastava, hyvä ja turvallinen, toisaalta hyvin ahdas. Kaikkein ahtaimmalla ovat nuoret naiset, erityisesti ne, jotka haluavat itse etsiä ja päättää oman paikkansa sekä henkilökohtaisessa elämässään että yhteiskunnassa.

Teos on epäilemättä helpottavaa lukemista niille somalitaustaisille ja muille maahanmuuttajaperheistä tuleville nuorille naisille, joiden yhteisö haluaa sulkea heidät ahtaaseen tilaan. He elävät kahden kulttuurin ja kahden elämäntavan välissä; koulussa he ovat osa suomalaista maailmaa, kotona somalialaista. Ujuni Ahmedia selkeämmin ei voi sanoa, että kyllä sinä pystyt, kyllä osaat, olet tärkeä. Hän kertoo, miten itse löysi omat vaikutusmahdollisuutensa, oman suhteensa uskontoon ja omat tapansa vaikuttaa siihen, että maailma olisi oikeudenmukainen syntyperästä ja ihonväristä riippumatta.

Toivoisi myös, että mahdollisimman moni muukin löytäisi tämän hyvin kirjoitetun ja selkeän katsauksen sekä yhden nuoren naisen kasvutarinaan että Suomessa somaliyhteisön nuorten arkeen.

Kaksi s-sanaa

Ujuni Ahmed on terävänäköinen ja terävä myös mielipiteissään. Hän haastaa valkoihoisia feministejä näkemään, etteivät oikea ja väärä riipu ihonväristä.

”On kaksi s-kirjaimella alkavaa sanaa, joita kuulen paljon ja joista kummastakaan en pidä: suvaitsevaisuus ja sensitiivisyys.

Kukaan ei sanoisi valkoisesta ihmisestä, että häntä pitää suvaita. Tummalle niin voi sanoa. Se tarkoittaa, että hänessä on jotain ongelmallista, mitä pitää erikseen suvaita. Luulen, että siellä on ongelman ydin. Tummaa ihmistä ei kohdella samalla tavoin kuin valkoista, koska häneen ei suhtauduta samalla tavalla kuin valkoiseen.”

Sensitiivisyys puolestaan tiivistyy Ujuni Ahmedin mukaan valkoihoisten asiantuntijoiden toiveeseen puhua ympärileikkauksesta ”sensitiivisesti”, vaikka silpominen on rajuinta mahdollista väkivaltaa, vieläpä lasta kohtaan.

Ahmed peräänkuuluttaa valkoiselta valtaväestöltä rohkeutta tuomita kaikki maahanmuuttajayhteisöissä tapahtuva väkivalta ja tukea niitä, jotka yhteisöjen sisällä uskaltavat nousta vastarintaan.

”Ihmisellä pitää olla oikeus väkivallattomaan elämään taustasta ja ihonväristä riippumatta.”

Onnellinen loppu

Ujuni Ahmedin kirja alkaa nuoren tytön vaikeista vuosista kodin, uskonnon ja koulun puristuksessa. Kapinoivalla teinillä on paljon vaikeuksia ja vähän tukijoita – kaikki olisi voinut päättyä huonosti.

Kirjalla on kuitenkin onnellinen loppu; Ujuni Ahmed löysi oman äänensä, oman tapansa olla somali ja muslimi, oman tapansa olla Suomessa ja oman tapansa olla kotimaassa. Hän löysi myös oman tapansa auttaa muita.

Hän on vuonna 2017 perustamansa Fenix Helsinki -nimisen kansalaisjärjestön toiminnanjohtaja ja monialainen ihmisoikeusvaikuttaja. Helmikuussa 2020 hän sai PENin sananvapauspalkinnon.

Elina Hirvonen on kirjailija, toimittaja ja dokumentaristi.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua