Kuvat: Dub Vallila / Helmi Levyt
LEVYT | Vallila Dub modernisoi perinteistä dub-soundia tuoden mukaan elektrovaikutteita sekä pohjoismaista melankoliaa.
”Kaikua on Katakom Beatilla tarpeeksi ja bassot ovat asiaankuuluvan muhevia.”
Suomalaisia vanhan koulukunnan dub-julkaisuja ei ole ruuhkaksi asti. Tyhjiötä paikkaamaan rientää Dub Vallila, jonka nokkelasti nimetty Katakom Beat on riemastuttavimpia kotimaisia reggae-johdannaisia levyjä miesmuistiin.
Levyn ytimessä on Augustus Pablon, Scientistin, King Tubbyn ja Lee Perryn pionerisoima juureva ja kaikuisa dub, mutta pieniä päivityksiäkin vuosikymmeniä vanhaan konseptiin on tehty. Levyn läpi kulkevien kevyiden elektrovaikutteiden ohella Dub Ceremony -kappaleella kuullaan Agents-henkistä rautalankakitaraa, ja ylipäätään sävellyksissä iloiseen jamaikalaiseen pohjavireeseen sekoittuu pohjoismaista melankoliaa.
Kevyt modernisointi on toki perusteltua, mutta samalla sointia on ehkä paikoin viety liian kliiniseen suuntaan: dubiin kuuluu tietty likaisuus ja tunkkaisuus. Kaikua on Katakom Beatilla kuitenkin tarpeeksi ja bassot ovat asiaankuuluvan muhevia. Dub Mystiquella kuulas huilu soi kuin Miles Davisin He Loved Him Madlylla ikään.
Kaikkiaan Dub Vallila on onnistunut luomaan 32-minuuttisen tutkielman dubin parhaista puolista sopivan persoonallisella mutta silti perinnetietoisella otteella. Joku voisi moittia Katakom Beatia monotonisuudesta, mutta siinä tapauksessa tämä joku olisi ymmärtänyt koko dubin idean täydellisen väärin. Miksi korjata sellaista, mikä ei ole rikki?
Arttu Rantakärkkä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Avomielisiä ja aitoja tarinoita elämästä ja pohjalaisuudesta – arviossa Juha Lagströmin Punainen pohjalainen
LEVYT | Juha Lagströmin albumi on tekijänsä mukaan raakaa iskelmää. Muusikko tunnetaan parhaiten Elonkerjuu-yhtyeen entisenä laulusolistina.
Ylva Harun vaivattomasti hymyävä ja pienesti kaunis levykokonaisuus – arviossa Kuiskaa mulle
LEVYT | Folkrockin, popin ja americanan maisemissa liikkuva Kuiskaa mulle luottaa livesoittoon ja sen luomaan pienieleiseen lämpöön.
Matti Johannes Koivun Pojanpoika ei huuda, mutta sen ääni resonoi luuytimiin saakka
LEVYT | Matti Johannes Koivun yhdeksäs soololevy on nostalginen matka juuri sinun nuoruuteesi.
Lopulta kynsinauhatkin paranevat ja ikävästäkin pääsee yli – arviossa Teini-Pään Uusi vuosi
LEVYT | Helsinkiläisen Teini-Pään kolmoslevy laventaa teiniunelmaa ja nössöpoppia indiesäröisempään suuntaan.