Kuvat: Dub Vallila / Helmi Levyt
LEVYT | Vallila Dub modernisoi perinteistä dub-soundia tuoden mukaan elektrovaikutteita sekä pohjoismaista melankoliaa.
”Kaikua on Katakom Beatilla tarpeeksi ja bassot ovat asiaankuuluvan muhevia.”
Suomalaisia vanhan koulukunnan dub-julkaisuja ei ole ruuhkaksi asti. Tyhjiötä paikkaamaan rientää Dub Vallila, jonka nokkelasti nimetty Katakom Beat on riemastuttavimpia kotimaisia reggae-johdannaisia levyjä miesmuistiin.
Levyn ytimessä on Augustus Pablon, Scientistin, King Tubbyn ja Lee Perryn pionerisoima juureva ja kaikuisa dub, mutta pieniä päivityksiäkin vuosikymmeniä vanhaan konseptiin on tehty. Levyn läpi kulkevien kevyiden elektrovaikutteiden ohella Dub Ceremony -kappaleella kuullaan Agents-henkistä rautalankakitaraa, ja ylipäätään sävellyksissä iloiseen jamaikalaiseen pohjavireeseen sekoittuu pohjoismaista melankoliaa.
Kevyt modernisointi on toki perusteltua, mutta samalla sointia on ehkä paikoin viety liian kliiniseen suuntaan: dubiin kuuluu tietty likaisuus ja tunkkaisuus. Kaikua on Katakom Beatilla kuitenkin tarpeeksi ja bassot ovat asiaankuuluvan muhevia. Dub Mystiquella kuulas huilu soi kuin Miles Davisin He Loved Him Madlylla ikään.
Kaikkiaan Dub Vallila on onnistunut luomaan 32-minuuttisen tutkielman dubin parhaista puolista sopivan persoonallisella mutta silti perinnetietoisella otteella. Joku voisi moittia Katakom Beatia monotonisuudesta, mutta siinä tapauksessa tämä joku olisi ymmärtänyt koko dubin idean täydellisen väärin. Miksi korjata sellaista, mikä ei ole rikki?
Arttu Rantakärkkä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Salaliitto ja Avaruusasema ovat edelleen värikkäitä ja yllätyksekkäitä mutta nyt myös hallitumpia
LEVYT | Kaksi persoonallista poprockia ja progea omiin suuntiinsa venyttelevää yhtyettä eivät jämähdä toistamaan vanhaa kaavaa.
Kävellen polkuja maalataan – arviossa Antti Aution Tie on maalattu maahan
LEVYT | Eeppisen tunteikasta poprockia taituroivan Antti Aution viides levy kannustaa haahuilemaan ja tutkimaan rohkeasti uusia teitä.
Maustetytöt pienieleisen hitikkäästi – arviossa Itken jos mua huvittaa
LEVYT | Kurjuuden glamourista melankolisen tarttuvaa indiepoppia tahkoava Maustetytöt julkaisee jo neljännen albuminsa.
Anna Inginmaa sukeltaa poppiin elokuvallisen jazzahtavasti – arviossa Yhdeksän elämää
LEVYT | Yhdeksän elämää -albumin kappaleet matkaavat tumman elokuvallisesti laulajakeskeisen jatsahtavan popin maailmoissa.