Tampereen Oopperan lapsikuoron solistit ja Tuuli Takala (Pamina). Kuva: Petri Nuutinen

W. A. Mozart: Taikahuilu. Tampere-talon Iso sali. Ensi-ilta 2.3.2022. Esityksiä 12.3. asti. Esityskalenteriin tästä.

Tuomas Parkkisen ohjaama W. A. Mozartin Taikahuilu ei potenut tekopyhää oopperapönötystä, vaan toteutui aidosti sadunomaisena ja hyväntuulisena esityksenä. Taikahuilu on tällä kertaa sijoitettu 1930-luvun Las Vegasiin, mutta kuulijan ja katsojan kannalta ooppera olisi voinut sijoittua ihan minne vaan, sillä kovin paljon Las Vegas ei esitystä määrittänyt. Olin kyllä näkevinäni ohjauksessa viitteitä aikakauden elokuviin – sekä mykkäfilmien elekieleen alkusoitossa että ensimmäisiin äänielokuviin myöhemmin.

Oopperan solistit täytyy kehua ihan rivissä. Tuuli Takala oli ihana Pamina. Hänen sopraanonsa soi loistokkaasti ja tunteikkaasti, ja hänen lavaesiintyminensä oli viehkeää. Tuomas Katajala pelottomana Taminona antoi tenorinsa täyttää salin uljaasti, mutta lyyrisesti ja sävykkäästi. Arttu Kataja Papagenona näytteli mainiosti ja hauskuutti luontevasti. Hänen äänensä loisti komeasti ja taipuili vaivattomasti. Sarastroa esittäneen Nicholas Söderströmin muhkeassa bassossa oli lämpöä ja rauhaa, ja Jaakko Kortekangas tulkinnallisesti rautaisena Monostatoksena oli satunäytelmään sopivan kiltti pahis.

Suvi Väyrynen (Yön kuningatar) ja Tuuli Takala (Pamina). Kuva: Petri Nuutinen

Yön kuningattaren aariaa Taikahuilussa aina odotetaan ja jännitetäänkin, ja Suvi Väyrysen hieno Yön kuningatar oli odottamisen arvoinen. Ensimmäisen aaria alkoi sulokkaasti, ja toisessa aariassa vimmaisinkin sävel soi timanttisesti. Korkeimmissakin kuvioissa Väyrysen säkenöivä sopraano helähteli notkeasti ja vaivattoman kuuloisesti ilmentäen silti aarian vaatimaa pahaenteisyyttä ja kostonhimoa.

Kuoro-osuudet olivat ammattimaisen hiottuja sekä musiikillisesti että koreografisesti. Tampereen Oopperan kuoron miehet pääsivät osoittamaan myös koomikontaitojaan ja hyvää kykyä heittäytyä erityisesti Tuo soitto -sävelmään laaditussa hulvattomassa koreografiassa. Muitakin kutkuttavia ohjauksellisia ja musiikillisia nokkeluuksia oopperaan mahtui – eikä vähimpänä pappien eli Heikki Kinnusen ja Esko Roineen duetto, joka taisi olla Taminon kokemista koettelemuksista ensimmäinen.

Tuomas Katajala (Tamino) ja Tuuli Takala (Pamina). Kuva: Petri Nuutinen

Tampereen Oopperan lapsikuoron solistit lauloivat kuin enkelit ja olivat lavalla kuin kotonaan. Myös kolme naista – Silja Aalto, Irina Nuutinen ja Maiju Vaahtoluoto – tekivät kaikin tavoin tyylikkäät roolit. Ville Syrjän valosuunnittelu toteutui maltillisesti, mutta tehokkaasti, ja Elina Vättön pukusuunnittelu tuki tarinaa hienostuneesti.

Kapellimestari Risto Joostin johtama Tampere Filharmonia teki tapansa mukaan erinomaista työtä.

Hilpeä ja keveä kokonaisuus saa varmasti tulevissa esityksissä lisää vauhtia ja sulavuutta, mutta jo ensi-illassa esitys oli onnistunut ja varsin viihdyttävä.

Kikka Holmberg

Arttu Kataja (Papageno) ja Tuuli Takala (Pamina). Kuva: Petri Nuutinen

W. A. Mozart: Taikahuilu

• Tampere Filharmonia
• Tampereen Oopperan kuoro
• Tampereen Oopperan lapsikuoron solistit
• Musiikinjohto Risto Joost
• Ohjaus Tuomas Parkkinen

Ensi-ilta Tampere-talossa 2.3.2022. Esityksiä 12.3. asti. Esityskalenteriin tästä.

Rooleissa

• Pamina – Tuuli Takala
• Tamino – Tuomas Katajala
• Papageno – Arttu Kataja
• Papagena – Päivi Pylvänäinen
• Sarastro – Nicholas Söderlund
• Yön kuningatar – Suvi Väyrynen
• Kaitsijapappi – Ville Rusanen
• Monostatos – Jaakko Kortekangas
• 1. nainen – Silja Aalto
• 2. nainen – Irina Nuutinen
• 3. nainen – Maiju Vaahtoluoto
• 1. pappi – Esko Roine
• 2. pappi – Heikki Kinnunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua