Claes Olssonin sai muistoksi eteläpohjalaisen körttityttöpatsaan. Kuva: Marita Nyrhinen
ELOKUVA | Rikinkeltainen taivas -elokuvan ohjaaja Claes Olsson kohtasi yleisön Matin-Tuvan elokuvaillassa Seinäjoen Ylistarossa.
Marita Nyrhinen
Monena marraskuisena viikonloppuna Ylistaron Matin-Tuvassa on järjestetty Filmiä ja valoa -elokuvafestivaali. Se on tuonut toinen toistaan merkittävämpiä elokuvantekijöitä paikalle. Yleisö on pitänyt huolen siitä, että keskustelu on sujunut mallikkaasti.
Useamman kerran Matin-Tupa on saanut vieraakseen kuusi pitkää elokuvaa ja kymmenittäin lyhytelokuvia ohjanneen Claes Olssonin. Hän on käynyt esittelemässä ohjaamansa elokuvat Colorado Avenuen (2007) ja Taistelu Näsilinnasta 1918 (2012) sekä tuottamansa Me Rosvolat (2015). Olssonin uusin ohjaus, ensi-iltansa 5.11.2021 saanut Rikinkeltainen taivas toi ohjaajan jälleen elokuvateatteri Matin-Tupaan.
Aikaisempien vuosien Filmiä ja valoa -festivaaleilla ovat piipahtaneet muun muassa elokuva-alan vaikuttajat Pekka Lehesmaa, Jari Sedergren, Antti Alanen ja Peter von Bagh. Näyttelijävieraita ovat olleet esimerkiksi Heikki Nousiainen, Ilkka Koivula ja Antti Luusuaniemi. Ohjaajista paikalla ovat käyneet ainakin Pia Andell, Timo Koivusalo, Taru Mäkelä, Arto Halonen ja Jouko Aaltonen.
Festivaalia olisi passelisti ollut mukava viettää maaseudun pienessä perhevetoisessa elokuvateatterissa tänäkin vuonna. Filmiä ja valoa on kuitenkin yhä tauolla, eikä vähiten koronapandemian takia. On siis osuvaa saada paikalle ohjaajavieras ja yleisötapahtuma, joka tuo hitusen kaivattua festivaalihenkeä. Tällaisia yksittäisiä elokuvatapahtumia tekijävierailuineen Ylistarossa järjestetään silloin tällöin kaikkina vuodenaikoina.
* *
Ennen kuin sali pimeni, Claes Olsson esitteli yleisölle Kjell Westön romaaniin perustuvan Rikinkeltainen taivas -elokuvansa.
Elokuva johdattaa katsojan opettaja ja kirjailija Frej’n (Nicke Lignell) yksityiskohtia tihkuvaan elämään. Hän kirjoittaa uutta romaaniaan ja purkaa siihen omia kokemuksiaan, joita on kertynyt lähes 60-vuotisen elämän taipaleella. Hän muistelee lapsuutensa ja nuoruutensa aikoja, jotka johdattivat hänet uusien ystävien vaikutuspiiriin.
Kaksituntisen elokuvan jälkeen Olsson palasi yleisön eteen, ja nyt sana oli vapaa. Keskustelua luotsasi teatteria pyörittävä Anssi Luoma.
Näyttelijävalinnat kiinnostivat yleisöä. Etsiessään suomenruotsalaisia näyttelijöitä Olsson sanoi katsoneensa kaikki ruotsinkieliset teatteriesitykset, mitä oli tarjolla. Esimerkiksi nuorta Stellaa näyttelevä Sannah Nedergård löytyi Wasa Teaternin lavalta. Nedergård on opiskellut myös Vaasassa ammattikorkeakoulu Novian ruotsinkielisellä teatteri- ja draamalinjalla.
Elokuvassa siirrytään takautumien kautta Frej’n muisteloihin ja tutkitaan hänen elämänsä vaiheita pohtien, mitä vuosikymmenten saatossa on tapahtunut. Pikku hiljaa tarinan yksityiskohdat valkenevat katsojalle. Pienet asiat paljastavat, missä ajassa liikutaan. Vasemmistoradikalismia, aidsin ilmaantumista, valuuttalainoihin kompastuvaa yritysmaailmaa, tämän vuosikymmenen pakolaiskriisiä.
Matin-Tuvan yleisö katsoi yksityiskohdat huolellisesti. Kuka näki aikakausien muodin ja kampausten vaihtelut, kuka puolestaan kiinnitti huomiota poliittisiin ja talouselämän tapahtumiin.
Tulipa esille myös lopputekstien kiitoksissa vilahtanut Anssi Luoman nimi. Miten se päätyi krediitteihin? Olsson kertoo, että hän sai Luoman valtavasta julistekokoelmasta lainaksi Kummisetä-elokuvan julisteen, joka näkyy seinällä eräässä kohtauksessa. Luoman sisko, Anneli, kuiskasi selkäni takaa: ”Minunkin nimeni voisi olla lopputeksteissä, koska mä etsin sen julisteen.”
Keskustelun päätyttyä tilaisuus huipentui Olssonin naulaamaan nimilaattaan, joka ikuisti hänen vierailunsa Matin-Tuvassa. Vielä muistoksi käynnistä hän sai kainaloonsa körttitytön, joka on lapualaisessa Savipaja Lintukodossa muotoiltu keraaminen pienoispatsas.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tie sydämeen ei käy vatsan kautta – arviossa Juliette Binochen tähdittämä ensi-iltaelokuva
ELOKUVA | Taide, rakkaus ja kokkaus kohtaavat Tran Anh Hungin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa kauniissa tarinassa parisuhteesta.
Animeperhe vakoilupuuhissa – arviossa Spy X Family Code: White
ELOKUVA | Perhedraamaa, vakoiluseikkailua ja huumoria yhdistelevä Spy X Family -tarinamaailma on noussut yhdeksi suositimmista mangakonsepteista.
Kirjailijan täytyy kuvitella ikäviä ja ahdistaviakin asioita, jotta niille voitaisiin tehdä jotakin
KOLUMNI | Jos Civil War -elokuva saa jotain ajattelemaan, niin maailmanloppuelokuvia, draamoja kuvitellusta ydinsodasta. Niille oli kylmän sodan aikoina kysyntää.
Omalaatuinen italialainen haudanryöstäjätarina – arviossa La Chimera
ELOKUVA | Alice Rochwacherin maagista realismia ja veijaritarinaa yhdistelelvä ensi-iltaelokuva La Chimera on lajityypiltään vaikeasti määriteltävä taidepaukku.