Frej (Tom Rejström) ja Stella (Sannah Nedergård) kuohuvalla 1970-luvulla. Kuva: Solar Films / Cata Portin
ELOKUVA | Helsinki-romaanien sarjan massiivinen teos luotaa kahta eri sukua ja heidän yhteenkietoutumistaan 50 vuoden ajalta. Claes Olssonin elokuvasovitukseen on jouduttu ahtamaan paljon.
”Romaanin voisi kuvitella toimivan paremmin YLEn minisarjana kuin elokuvana.”
ARVOSTELU
Rikinkeltainen taivas
- Ohjaus: Claes Olsson
- Pääosissa: Nicke Lignell, Tom Rejström, Linda Zilliacus, Sannah Nedergård, Pekka Strang.
- Ensi-ilta: 5.11.2021
Nuori Frej tutustuu kesäpaikassaan läheisellä huvilalla lomia viettävään kultapossuperheen ja etenkin sen nuoreen polveen, sisaruksiin Axeliin ja Stellaan. Stellasta tulee pian Frej’n rakastettu ja on/off-suhde jatkuu vuosikymmenien ajan.
Vuosikymmenien varrella siirrytään 1970-luvulta, jolloin Stella kapinoi perheensä konservatiivisia arvoja vastaan ja päätyy Kellariteatteria muistuttavaan radikaaliin taideryhmään, kasariöyhötyksen halki nykypäivään. Frej on lanseerannut itsensä kirjailijana ja yrittää nyt saada paperille muistojaan Stellasta ja menneisyydestä. Hänen kirjoittamisensa keskeyttää lähipusikoissa piileskelevä ihminen, jolla hänelläkin, kuten katsoja arvaa, on ollut roolinsa sukujen menneisyydessä.
Kjell Westön Helsinki-romaanien sarjan massiivinen teos luotaa kahta eri sukua ja heidän yhteenkietoutumistaan 50 vuoden ajalta. Materiaalia on siis ollut paljon kaksituntiseen elokuvaan. Romaanin voisi kuvitella toimivan paremmin YLEn minisarjana kuin elokuvana, vähän samantapaisena kuin jotkut ruotsalaissarjat. Nyt kahteen tuntiin on jouduttu ahtamaan – pandemian takia poisjääneestä Berliini-jaksosta huolimatta – paljon. Silti elokuva tuntuu laahaavan viimeisen puolituntisen aikana, ja siihen olisi toivonut tiukempaa leikkaamista.
Parhaiten toimivat elokuvan alkupuolen kohtaukset, joissa on brittien yläluokkakuvausten henkeä. Elokuvan lavastuskin on ihan taidolla tehty eikä se luo sellaista karikatyyrimäistä menneiden vuosikymmenten kliseekuvastoa, jota kotimaisessa elokuvassa on pahimmillaan nähty.
Frej ja Stella kohtaavat uudelleen vuosikymmenten päästä. Kuva: Solar Films / Cata Portin
Elokuvan plussapuolelle voi nostaa sen, että näyttelijät (kuten Linda Zilliacus) eivät ole ne joka toisessa kotimaisessa elokuvassa naamaansa kuluttavat, sekä sen, että elokuva on tehty ruotsin kielellä. Miinuspuolelle taas menevät naishahmot, jotka tuntuvat jäävän todella ohuiksi. Ymmärrettävästi heidät on kirjoitettu Frej’n silmien läpi nähdyiksi, mutta kovin ulkokohtaisiksi ja karikatyyrisiksi he jäävät.
Ilmeisesti 2019 teatterille tehty versio toimi paremmin.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Syntyvä elokuvataiteilija käyttää aineistona perhettään unkarilais-kanadalaisessa elokuvassa Blue Heron
ELOKUVA | Kerrontaratkaisuiltaan konstikas Blue Heron tekee vaikutuksen kuvauksellaan kasvamisesta ongelmanuoren perheessä.
Kunnon mättöä klassiseen Hongkong-tyyliin – arviossa ensi-iltaelokuva The Furious
ELOKUVA | Stunt-näyttelijänä ja action-koreografina työskennellyt Kenji Tanigaki on pistänyt kasaan elokuvan, jossa tappelupuoli toimii loistavasti.
Puretaanpa legendaa: sankari on vaihtunut murhiaan katuvaan ryöväriin elokuvassa The Death of Robin Hood
ELOKUVA | Sankarimyytti Robin Hoodista kuolee Michael Sarnoskin elokuvassa silmiemme edessä. Väsynyt vanhus sanoo vain tahtovansa jalon kuoleman.
Millennium Actress sukeltaa Japanin elokuvahistoriaan – animeklassikko jälleen teattereissa
ELOKUVA | Satoshi Konin elokuvassa käydään läpi Japanin historiaa ja sen limittymistä elokuvateollisuuteen eläköityneen filmitähden elämäntarinan kautta.