KIRJAT | Lasse Honkasen brittiläisestä perinteestä ammentava esikoisdekkari Tilaisuus tekee murhaajan on todella hyvä ja juuri sopivan turvalliseksi laskelmoitu.
”Kenties dekkaria ei voi liiallisesta omaperäisyydestä tai uusien polkujen raivaamisesta syyttää, mutta sitä tässä on tuskin tavoiteltukaan. Honkanen on kirjoittajana varmaotteinen ja ymmärtää tarinankerronnan päälle.”
ARVOSTELU
Lasse Honkanen: Tilaisuus tekee murhaajan
- Karisto, 2021.
- 304 sivua.
Taidemaailmaan sekä Tampereen kaduille ja vähän sen historiaankin sukeltava Lasse Honkasen dekkari Tilaisuus tekee murhaajan (Karisto, 2021) on esikoiseksi kypsä, hyvin kirjoitettu ja virkistävän elämänmyönteinen. Dekkareille hyvin tyypillinen kovaksikeitettyys loistaa poissaolollaan ja Honkanen ammentaa enemmän brittiläisestä, kuivakan tyylikkäästä dekkariperinteestä.
Teollisuuspatruuna Voitto Vatjalainen löytyy kuolleena sponsoroimastaan viikinkinäyttelystä ja hänen muistelmiaan kirjoittamaan palkattu Arttu Lampare sotkeentuu hiukan vastentahtoisesti rikoksen selvittelyyn. Lampare on AD:na toimeentuloaan hankkiva kirjailija – kuten on Honkanen itsekin, tosin eläköitynyt.
Ehkä voi vetää johtopäätöksiä siitä, että Honkanen on aiemmin julkaissut lapsille. Tarinoiden lumo haetaan jostain muusta kuin kyynisestä murhamässäilystä. Kirjassa seikkaillaan museoiden maailmassa ja Honkanen selvästi sekä tuntee sitä kenttää. Samalla tehdään tutuksi paljon ikonisia tamperelaisia paikkoja ja tuodaan hienovaraisesti esiin näkemyksiä kaupungin kehittämisestä. Tamperelaiselle kirja on varmasti hieno paikallistrippi tutuilla kulmilla. Minä puolestani ryhdyin jo suunnittelemaan Tampereen reissua ensi kesäksi.
Kenties dekkaria ei voi liiallisesta omaperäisyydestä tai uusien polkujen raivaamisesta syyttää, mutta sitä tässä on tuskin tavoiteltukaan. Honkanen on kirjoittajana varmaotteinen ja ymmärtää tarinankerronnan päälle. Tilaisuus tekee murhaajan on helppo, miellyttävä iltapala melkein kenen tahansa yöpöydälle.
Pieniä rasittavuuksia kirjassa on. Honkanen esimerkiksi laittaa kirjan alkupuolella päähenkilönsä nimeämään älylaitteensa ällykäksi ja sillä nimellä sitä sitten lähes johdonmukaisesti kutsutaan kirjan loppuun saakka. Pointti siitä, että älyteknologia hiukan ahdistaa, olisi tullut läpi ehkä vähemmälläkin.
Honkanen on kirjoittanut romaanin sarjan aloitukseksi, jossa petaillaan mahdollisuuksia sekä jatko-osalle että esiosalle, jossa avattaisiin sitä menneisyyttä, johon kirjassa jatkuvasti viitataan. En tiedä matkataanko seuraavaksi eteenpäin vai taaksepäin, mutta Arttu Lampareesta vielä kuultaneen.
Pasi Huttunen