Kuvaa: Ilkka Saastamoinen / Funfar / Yle
TELEVISIO | Nuorten näyttelijöiden keskinäinen kemia puhuttelee samalla tavalla kuin Jarnon ja Soilin välinen yhteys jo heidän aikanaankin.
”Sävyt kellertävät aikakaudelta säilyneiden värivalokuvien tapaan.”
Jarno ja minä. Suomi, 2024. 6 jaksoa. Katsottavissa Yle Areenassa. Yle TV1 19.5. alkaen.
Olen hämmästynyt. Miten suomalaisvoimin on ikinä osattu näytellä, kuvata ja toteuttaa jokin näin komea ja ensi näkemältä pysyvän muistijäljen jättävä tv-tuotanto?
Jarno ja minä kertoo kuudessa osassa ratamoottoripyöräilijä Jarno ”Paroni” Saarisen ja hänen tyttöystävänsä ja vaimonsa Soilin yhteisen tarinan. Soili Karme, entinen Saarinen, on auttanut sarjan teossa ja toimittanut tekijöille taustatietoja, kuvia ja muistoja legendan maineeseen nousseesta aviomiehestään.
Tarina alkaa sieltä, minne kaikki päättyi, Monzan radalta Nations Grand Prix -ajoissa 20. toukokuuta 1973. Pyöriä työnnetään radalle, moottorit ärjähtävät. Viimeinen vilkaisu nuoreen vaimoon. Saarisella on elinaikaa vajaa minuutti.
Keskinäistä kemiaa
Ensimmäisessä osassa ei mennä vielä tämän pidemmälle. Sarja käynnistyy vuodesta 1968 ja hautaustoimistosta, jota Saarisen veljekset isänsä kuoleman jälkeen pitivät.
Ruumisauton kyydissä matkataan Jarnon ensimmäisiin Imatran ajoihinkin. Arkun tilalla kulkee Puch-moottoripyörä, ja varikolla auto toimii yöpymispaikkana. Samalla autolla Saarinen tulisi kerran palaamaan kotiin Monzasta.
Turkulainen Jarno Saarinen (Tom Rejström) on sävyisä ja kohtelias nuori mies, joka tahtoo vain ajaa. Mukaan matkalle lähtee tyttöystävä Soili (Saana Koivisto). Molemmat tekevät upeat ja paneutuvat roolityöt heti ensiminuuteilta lähtien.
Nuorten näyttelijöiden keskinäinen kemia puhuttelee samalla tavalla kuin Jarnon ja Soilin välinen yhteys jo heidän aikanaankin.
Aidot 1970-luvun värit
Sarjan koko 1970-lukulainen miljöö on toteutettu tavattoman tarkalla pieteetillä. Ihmisten vaatetus, autot ja ajoneuvot, kilparataympäristö, suomalainen tanssimusiikki, ravintolatila pakollisine juoman kanssa tilattuine voileipineen – kaikki on juuri kuten oikeassa ajankuvassa pitääkin.
Sävyt kellertävät aikakaudelta säilyneiden värivalokuvien tapaan. Yksityiskohdatkin on huomioitu: kun Soili ottaa kellolla kierrosaikoja, kellotaulussa lukee U.S.S.R.
Vauhdikkaissa kisakohtauksissa on käytetty noin 50 vanhaa suomalaista kilpamoottoripyörää, ja Imatran ajojen tunnelmat on kuvattu paikan päällä.
Lavastuksesta vastaa Kari Kankaanpää, ohjauksesta ruotsalainen Simon Kaijser. Käsikirjoitus on Simo Keski-Vähälän. Tuotannosta Ylelle vastaa Funfar Oy. Rejströmin ja Koiviston lisäksi rooleissa nähdään muun muassa Aron Syrjä, Wilhelm Enckell, Alessandro Fella, Chris Fulton ja Ville Myllyrinne.
Sisältö on asiallisesti totta, mutta kertomus fiktiota. Tarina etenee rytmikkäästi ja vetävästi, kuollutta hetkeä ei ole. Laatutyötä kautta linjan.
Kuvauksia on tehty myös Kroatiassa ja Sloveniassa, joten tiet Eurooppaan ovat valmiiksi auki. Sieltä löytyy Saarisen vanhoja faneja vielä enemmän kuin Suomesta.
Read hommasi potkut
Ratamoottoripyöräily on tänään urheilulajina jotakin ihan toista kuin Saarisen aikana. Hän huolsi, purki ja viritti pyöränsä ihan itse. Apuna oli Soili, joka ei pelännyt yötyötä tai rasvaisia käsiä.
Kisaviikonloppu Imatralla oli armotonta sähellystä. Yhteistä kieltäkään ei aina löytynyt, törmäyssuojiksi kelpasivat heinäpaalit ja voittoja ja voittajia järjesteltiin tuloslistoilla turhia tunteilematta.
Tästä saa osansa Saarisen kilpakumppani Phil Read, joka järjestää itselleen potkut kieltäytyessään noudattamasta Yamahan pomon tallimääräystä maaliintulojärjestyksestä. Toinen ratamoottoripyöräilyn ikoni, italialainen Giocomo Agostini, puolestaan iskee varikolla oitis silmää vaalealle Soilille.
Kohtalona Curva Grande
Jarno Saarinen löysi pian itsensä Yamahan väreistä onnistuttuaan – Soilin suurella avustuksella – vakuuttamaan merkin maahantuojan yhteistyön molemminpuolisista hyödyistä. Mukaan seikkailuun lähti ystävä ja kilpakumppani Teuvo ”Tepi” Länsivuori.
”Loistava jarrutuksissa ja mutkissa nopeampi kuin kukaan”, selostaja hehkuttaa nuorta suomalaista ratamoottoripyöräilijää.
Ensimmäinen kisa päättyy enteellisesti kaatumiseen. Monzassa kohtalokkaaksi osoittautui Curva Grande ja sinne jäänyt öljyläikkä. Samassa kolarissa menehtyi hyvä kilpakumppani Renzo Pasolini, jonka pyörän hallinnan menetyksestä rytäkkä sai alkunsa.
Sinne on vielä matkaa, viisi upeaa vielä katsomatonta osaa. Koko sarja on nähtävissä Yle Areenassa 16. toukokuuta lähtien. Varmaankin ahmin sen kerralla. Ensimmäisen osan ensi-ilta TV1:ssä on sunnuntaina 19.5.2024.
Kari Pitkänen
kari.pitkanen (at) kulttuuritoimitus.fi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Televisiopäiväkirja: Alien, Fight Club, Poor Things, Bosch, The Whale, i’m thinking of ending things…
TELEVISIO | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen on kirjannut lyhyitä arvosteluja vuoden 2024 kesän ja alkusyksyn aikana katsomistaan elokuvista ja tv-sarjoista.
Turboahdettu Rooma – Those About to Die heittää katsojat keskelle roomalaista veristä kilpaurheilua ja loppumatonta juonittelua
TELEVISIO | ”Ikuinen kaupunki” on kuin nykyajan maailma siirrettynä parin vuosituhannen taakse, ja ihmishenki oli yhtä halpa kuin Venäjän hyökkäyssodissa.
Concorde-yliäänikoneen tarina on pitkä pettymysten sarja, mutta ainakin samppanja virtasi matkustamossa
TELEVISIO | Neuvostoliitto vakoili projektia härskisti sen kaikissa vaiheissa. Siitä huolimatta Tupolev-yliäänikone epäonnistui vielä karseammin kuin esikuvansa.
Reipasotteinen sarja ääriliikkeistä – arviossa Pohjolan pojat
TELEVISIO | Norjalainen dokumenttisarja tarjoaa tervetulleen katsauksen ryhmiin, joiden ajatusmaailma on puistattava, mutta joilta ei pidä sulkea silmiään.