Lasten iloista anarkismia ja villiä vauhtia lavalla – arviossa Komediateatterin Peppi Pitkätossu

17.05.2024
1. Peppi Pitkatossu

Annika Junno on iloinen ja reipas Peppi Pitkätossu. Kuva: Harri Hinkka

TEATTERI | Hengästymättä Annika Junno kiipeilee Peppi Pitkätossuna ketterästi ympäri lavasteita, tanssii ja seisoo käsillään eli on liikkeessä koko ajan.

”Esitys on villi, vauhdikas, iloinen ja positiivinen, mutta myös koskettava, silti ei juurikaan pelottava.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Peppi Pitkätossu

  • Ohjaus: Iiris Rannio
  • Dramatisointi: Staffan Götestam
  • Ensi-ilta: Tampereen Komediateatteri 15.5.2024.

Peppi Pitkätossun tuntevat kaikki. Tämä pitkäsukkainen anarkisti on ollut osa jo nykyisten isovanhempien lapsuutta. Vastaava kuuluisuus on siunaantunut ehkä vain muumeille, joiden pääkohderyhmää ovat hieman nuoremmat lapset kuin Pepillä.

Peppi Pitkätossu on kiistatta maailman vahvin tyttö. Hahmo on ruotsalaisen Astrid Lindgrenin (1907–2002) kirjoittama, ja samanlaista voimaa kirjoittajalta itseltään aikoinaan vaadittiin elämässä.

Ensimmäinen Pippi Långstrump ilmestyi Ruotsissa vuonna 1945. Se voitti kirjoituskilpailun edellisenä vuonna eli 80 vuotta sitten. Tarina oli monella tapaa vallankumouksellinen, eikä ensimmäinen kustantajaehdokas Bonnier edes suostunut julkaisemaan sitä.

Kovin rankkoja asioita kirjailijalle oli tapahtunut jo 1920-luvulla. Hän pääsi 16-vuotiaana harjoittelijaksi paikalliseen sanomalehteen, jonka päätoimittaja iski silmänsä ja kyntensä häneen. Seurauksena oli raskaus ja poikavauva, joka piti synnyttää salassa Kööpenhaminassa.

Myöhemmin kaikki järjestyi ja lapsirakas Lindgren asui loppuelämänsä turvallisesti Tukholmassa. Peppi-tarinan hän sepitti Karin-tyttärelleen 10-vuotislahjaksi. Vuosina 1944–1993 hän kirjoitti yhteensä 53 teosta.

Muita Lindgrenin satuhahmoja ovat esimerkiksi Vaahteramäen Eemeli, Marikki, Ronja Ryövärintytär ja Katto-Kassinen. Tyypillistä Lindgrenin tuotannolle on, että hän kuvaa tapahtumia lasten näkökulmasta. Aikuisia leimaa vankka hölmöys.

2.Peppi Pitkatossu

Salli Suomela (Annika), Annika Junno (Peppi) ja Aleksanteri Pietikäinen (Tommi) keksivät hauskoja leikkejä. Kuva: Harri Hinkka

* *

Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu seikkailee nyt kesän ajan Tampereella Komediateatterin lavalla Suomen Teatteriopiston tuotantona. Peppi Pitkätossu -näytelmän dramatisointi on Staffan Götestamin, jonka Liisa Ryömä on suomentanut.

Yleisesti arvioiden esitys on villi, vauhdikas, iloinen ja positiivinen, koskettava, mutta ei juurikaan pelottava edes siinä kohtaa, kun varaskaksikko saapuu Pepin kultarahoja ryöstämään. Vahva ja voimakas Peppi hoitelee vorot matkoihinsa.

Näytelmän aiempia versioita on suositeltu yli 5-vuotiaille katsojille. Tampereen-ensi-iltaan oli saapunut jopa sitä nuorempia, mutta ainakaan itkuja ei katsomossa kuultu. Väliajalle pääsee ensimmäisen 40 minuutin jälkeen ja toinen näytös kestää puoli tuntia.

Puolitoistatuntinen kesto on passeli. Sen verran myös aikuinen jaksaa keskittyä tarinaan, jossa ei pahoja suvantovaiheita nähdä. Nauhalta tulevalla musiikilla höystettyä menoa ja meininkiä riittää. Näyttelijät toki laulavat itse.

Pienimpiä pitkästyttää ehkä eniten jakso, jossa Peppi (Annika Junno) osallistuu kouluopetukseen Tommin (Aleksanteri Pietikäinen) ja Annikan (Salli Suomela) luokassa. Ennen hyrskyn myrskyä jankattu ”kiertotaulu” ei välttämättä avaudu eikä viihdytä.

3. Peppi Pitkatossu

Peppi saa hulvattoman hölmöt poliisit (Stella Saarelainen ja Idalilja Raipia) vilkuttamaan äidilleen pilven päälle. Kuva: Harri Hinkka

* *

Iiris Rannio ohjaa Peppi Pitkätossun Komediateatterin näyttämölle. Maarit Kalmakurki on luonut lavastuksen, joka on melko simppeli, mutta värikkäillä valoilla ja valokuvioilla kokonaisuus muuttuu uskottavaksi Huvikumpu-miljööksi.

Herra Tossavainen eli apina ja Pikku-Ukko eli hevonen on toteutettu nukkeratkaisuin. Hevosesta tosin näkyy vain pää verhojen raosta, eikä Peppi pääse toteuttamaan kirjoista tunnettua hevosen nostamista ilmaan pelkillä käsivoimillaan.

Ylivoimaisesti riemukkaimmat hahmot ovat poliisikaksikko Juppe ja Jeppe (Idalilja Raipia ja Stella Saarelainen), joita Peppi kurmuuttaa etenkin sanallisella ylivoimallaan. Varsinkin Idalilja Raipian kokovartaloinen ilmeikkyys hurmaa ja hauskuttaa.

Paikoin poliisien sinkoilu on mitä parhainta slapstick-huumoria eli yliammuttuja kaatuiluja ja muuta epärealistista liikehdintää sekä kummia sattumuksia ja täyttä kohellusta.

Samaa pösilöjen aikuisten hersyvyyttä on sosiaaliviraston Rouva Ryöppyvaarassa (Saara Pohjoismäki), joka yrittää järjestää Pepille huostaanoton ja tarjoutuu jopa ottamaan pikku anarkistin ottolapsekseen ja ryhtymään tytön kasvattajaksi normitapojen maailmaan.

Pääosaa esittävä Annika Junno selviytyy vetoroolistaan mainiosti. Hengästymättä hän kiipeilee ketterästi ympäri lavasteita, tanssii ja seisoo käsillään eli on iloisesti liikkeessä koko ajan. Lisäksi hän osallistuu vahvasti tummien tunnetilojen tuottamiseen. Ne liikuttavat mieltä.

Aila-Liisa Laurila

Peppi Pitkätossu

  • Käsikirjoitus Astrid Lindgren
  • Suomennos Liisa Ryömä
  • Ohjaus Iiris Rannio
  • Dramatisointi Staffan Götestam
  • Lavastus Maarit Kalmakurki
  • Pukusuunnittelu Kaisa Savolainen
  • Musiikki Georg Riedel
  • Rooleissa Annika Junno, Aleksanteri Pietikäinen, Tuomas Pirilä, Saara Pohjoismäki, Idalilja Raipia, Stella Saarelainen, Salli Suomela
  • Tuotanto Suomen Teatteriopisto

Ensi-ilta Tampereen Komediateatterin Päänäyttämöllä 15.5.2024. Esityksiä 18.8. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua