Entistä YK-johtajaa kuvaavassa Hammarskjöld-elokuvassa päähenkilöstä tulee vallankäyttäjille riesa

Mikael Persbrandt on Dag Hammarskjöld. Kuva: Jurgen Marx / Unlimited Stories AB

Kansainvälisten kriisien ja sotatoimien raskauttamassa maailmassa on helppoa toivoa, että ”YK tekisi jotain”. On vain noin kuusikymmentä vuotta siitä, kun YK tekikin jotain, mutta siinä kävi huonosti. Kongon kriisissä vuosina 1960–1965 päädyttiin sadantuhannen ihmisen kuolemaan. Kongon silloinen pääministeri Patrice Lumumba teloitettiin ja hänen jäänteensä hävitettiin rikkihapolla. Kriisiin puuttumista voimakkaasti ajanut YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld kuoli lento-onnettomuudessa, jota on epäilty attentaatiksi.

Tällaisesta historiasta ottaa aiheensa kansainvälinen yhteistuotantoelokuva Hammarskjöld.

* *

Hammarskjöld ei ole elämäkertaelokuva, vaan kuvaus päähenkilönsä, YK:n pääsihteerinä vuodet 1953–1961 toimineen Dag Hammarskjöldin elämän viimeisistä viikoista, joihin osuu Kongon kriisin kärjistyminen keskellä kylmän sodan kireimpiä aikoja. Samalla Dag Hammarskjöld yritti edistää siirtomaavallan purkautumista.

Päähenkilön ilmeisen hyvissä tarkoituksissa harjoittama toiminta rauhan edistämiseksi ja Kongon sisällissodan ja kansanmurhan tukahduttamiseksi päätyy osaksi supervaltojen, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain, sekä Kongon entisen siirtomaaisännän Belgian kaivosyhtiöiden poliittisten ja taloudellisten etujen verkkoa, johon sotkeutuminen käy kohtalokkaaksi.

* *

Elokuva näyttää Dag Hammarskjöldin elelemässä yksin isossa New Yorkin -asunnossaan, jossa hän eristää itsensä maailmantapahtumien melskeeltä. Seuraa hänelle pitävät lemmikkiapina Greenback sekä moitteettoman velvollisuudentuntoinen hovimestari (Norman Anstey). Öisin päähenkilö viihdyttää itseään eettisillä pohdinnoilla ja runoudella.

Yhteiskunnallisesti virittyneistä elokuvistaan tunnettu tanskalaisohjaaja Per Fly yhdistelee elokuvassaan poliittista trilleriä, historiallista draamaa ja vielä luonnemuotokuvaakin. Elokuva löytää joltisenkin tasapainon työn vaatimusten ja yksityiselämän kuvaamisen välillä.

Suuri osa elokuvasta tapahtuu sisätiloissa YK:n päämajan toimistohuoneissa tai päähenkilön kotona.

* *

Mikael Persbrandt esittää päähenkilön ihmisenä, joka hillitsee itsensä ihailtavan hyvin, vaikka ääni välillä kohoaakin. Persbrandt tuo hyvin vähäeleisesti esiin sen, millaista on kaiken aikaa julkisuudessa elävän ihmisen yksinäisyys.

Hänen roolihahmolleen on haluttu panna päähän absoluuttisen kamala peruukki. Persbrandt esittää Hammarskjöldinsä hyvin tehden hänestä aseksuaalin, jolla on harrastuksena keskeislyriikan kirjoittaminen. Monin osin elokuva noudattelee todellisia tapahtumia.

Elokuvaan yhdeksi päähenkilöksi kirjoitettu Hammarskjöldin nuoruudenystävä Peter Levin (Thure Lindhardt) on fiktiota.

Dag Hammarskjöld vietti yökaudet kirjallisuuden parissa pohtien toimintansa eettisyyttä. Kuva: Charlie Sperring / Unlimited Stories AB

* *

Elokuva virittää sankarilaulua päähenkilölleen ja luo hänestä pyhimyskuvan. Elokuvan Dag Hammarskjöldillä on niin vähän elämää, ettei hän tee oikein virheitäkään.

Hammarskjöldissä voi nähdä kaipuuta aikaan, jolloin Ruotsilla oli kansainvälisessä politiikassa kokoaan isompi ja huomattavan moraalinen ääni. Elokuva esittää päähenkilönsä melkeinpä nykypäivän aktivistien tapaan voimakkaan moraalisen motiivin vallassa toimivana henkilönä.

Vaikka Hammarskjöldissä on suurmieselokuvalle tyypillistä patsastelua, on se silti katsomiskelpoinen.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua