Dome Karukoski piirtää J.R.R. Tolkienista huolellisen, harkitun ja ennen kaikkea kauniin henkilökuvan

Dome Karukoski on tämän hetken kansainvälisin elokuvaohjaajamme. Hän on onnistunut saamaan sopimuksen Hollywoodiin. Tuloksena on suomalaisittain ison rahan kansainvälinen elokuva Tolkien, jonka budjetti lähenee 20 miljoonaa euroa, ja elokuva leviää ympäri maailmaa.

Karukosken ohjaama tulkinta J.R.R. Tolkienin varhaiselämästä on sensuelli, taitavasti toteutettu draama. Tarinaa kuljetetaan eri aikatasoilla: ensimmäistä maailmansotaa käyvä nuori Tolkien (Nicholas Hoult) katselee elämäänsä – lapsuuttaan ja opiskeluaikansa riehakasta menoa – ja etsii samalla sodan jalkoihin hävinnyttä ystäväänsä.

Läheiset ystävykset ja rakastuminen tulevaan vaimoon, Edithiin (Lily Collins), ovat kuin unikuvia sodan kauhujen keskellä. Näistä varhaisista vuosistaanko Tolkien sai kimmokkeen Hobitin, Taru sormusten herrasta -trilogian ja muiden tarinoidensa synnyttämiseen?

* *

Tolkienin henkilökohtainen innostus kielitieteisiin heräsi jo varhain. Hän perehtyi muun muassa muinaisenglantiin ja muinaisnorjaan. Anglosaksiset ja skandinaaviset tarustot kiinnostivat semminkin, että innostus sai hänet keksimään aivan omia kieliä.

Innostuksen kohteena oli myös Kalevalan myötä kiinnostusta herättänyt suomen kieli, eikä vähiten suomen vokaalivoittoisen ääntämyksen takia. Tiedetään, että sen pohjalta hän kehitti Taru sormusten herrastakin tutuksi tullutta haltiakieltä.

Tolkienin kirjailijanura sai alkunsa jokseenkin sattumalta, opiskelijoidensa tenttejä korjatessa. Eräs opiskelija oli jättänyt vastaamatta kysymykseen. Tolkien kirjoitti tyhjäksi jääneeseen kohtaan lyhyen lauseen: ”Kolossa maan sisässä asui hobitti”. Oli keksittävä, mikä oli hobitti.

Hän päätti yhdistää nuo kuvitteelliset olennot kehittämäänsä kuvitteelliseen maailmaan, Keski-Maahan. Ainekset olivat valmiit hänen ensimmäiseen fantasiakirjaansa Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit or There and Back Again, 1937).

Dome Karukoski ohjaa näyttelijöitään Nicholas Houltia ja Lily Collinsia Tolkien-elokuvan kuvauksissa. Kuva: David Appleby

Dome Karukoski on tähän mennessä tehnyt hienoja ja menestyneitä elokuvia, eikä hän ole ollut sidoksissa tiettyihin lajityyppeihin vaan on tehnyt elokuvia draamasta komediaan. Hänen debyyttielokuvansa, kepeähkö Tyttö sinä olet tähti (2005), oli heti menestys. Elokuva pureutuu nuorten ihmisten elämään, jossa musiikin tekeminen on päähenkilöitä yhdistävä voima.

Kielletty hedelmä (2009) ja Leijonasydän (2013) ovat vakavaa draamaa, joissa erilaisuus ja henkilökohtaiset elämänvalinnat määräävät yksilöiden kohtaloita. Napapiirin sankarit (2010) ja Mielensäpahoittaja (2014) kallistuvat selkeästi komedian puolelle kuvaten suomalaista elämänmenoa karikatyyrimäisin elkein.

Elämäkerrallinen Tom of Finland (2017) sai ison levityksen kansainvälisillä markkinoilla ja avasi ovia Karukoskelle. Se ei ole ihme, sillä Tom of Finlandina tunnettu taiteilija, sarjakuvia ja homoeroottisia kuvia piirtänyt Touko Laaksonen oli tunnetumpi ulkomailla kuin kotimaassaan.

* *

Tom of Finland antoi Karukoskelle hyvät eväät; elokuvissa on suuresta budjettierosta huolimatta paljon samankaltaista. Esimerkiksi kirjailijan työskentelyä kuvaavat kohtaukset tuovat mieleen Tom of Finlandin hetket, joissa kuvataan Touko Laaksosen työskentelyä. Elokuvasta heijastuu myös Karukosken tapa lähestyä tarinaa ja löytää inhimillinen näkökulma, tällä kertaa pyyteetön ystävyys.

Karukosken sensuelli kädenjälki näkyy koko elokuvan ajan. Kameran liike on tunnistettavan harkittua ja rauhallisen määrätietoista.

On hienoa katsoa elokuvan nuoria näyttelijöitä, joiden hahmoista säteilee hyväntuulista energiaa ja toisaalta vakavuutta. Heidän työstään näkee, että Karukoski on erinomainen henkilöohjaaja.

Nicholas Hoult (vas.) esittää nuorta opiskelija-Tolkienia, joka saa vinkkejä maineikkaalta professori Wrightilta (Derek Jacobi). Kuva: Fox Searchlight Pictures

Tolkien on hieman surumielinen mutta oikein lämminhenkinen draamaelokuva orpopojasta, joka pääsi opiskelemaan ja taisteli tiensä professoriksi ja lopulta maailmankuuluksi kirjailijaksi.

Elokuva on toteutettu kokonaisuudessaan erittäin huolellisesti. Tarina kulkee johdonmukaisesti. Erikoisefektejä on käytetty lähinnä sotakuvauksissa, joiden paikoittainen utuisuus osuu kuvaamaan Tolkienin painajaismaisia tunnelmia kaaoksen keskellä.

Elokuva antaa viitteitä siitä, että Tolkien sai mielikuvituksellisiin kirjoihinsa vaikutteita sotakokemuksistaan. Kielitieteelliset intohimot toimivat viimeistelyn välineenä.

Karukoski on ohjannut toimivan ja ennen kaikkea kauniin draaman, joka myötäilee todellisuutta mutta on dramatisoitu taiteilijan vapaudella. Sen loistoa ei himmennä edes tieto, että kirjailijan perikunta on sanoutunut irti elokuvasta.

Marita Nyrhinen