Riemun ja rakkauden Fuuga – Turun filharmoninen orkesteri sai kaivatun kodin hehkuvan upeasta musiikkitalosta

17.11.2026
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Fuugan Konserttisali on korkea ja kompakti. Kuva: Kari Pitkänen

KONSERTTI | Fuugan ensikonsertissa huomion kiinnitti konserttisalin tarkkapiirtoinen akustiikka. Yksityiskohdat ja soolosoittimet erottuivat selvemmin kuin koskaan ja missään aiemmin.

Turun filharmoninen orkesteri Turun musiikkitalo Fuugan avajaiskonsertissa 14.11.2026. Kapellimestari John Storgårds. Solisti Karita Mattila, sopraano.

Sen näkee kasvoista ja kuulee kommenteista. Turussa on tapahtunut suuria. Suomen ensimmäinen täysimittainen konserttitalo 15 vuoteen on valmistunut ja vihitty käyttöön, ja ilmeet ovat sen mukaisia. Mikä ilon päivä!

Karita Mattila ei tiedä, miten päin lavan reunalla olisi. Orkesteri tuulettaa villisti ja yleisö aplodeeraa seisaallaan. Sopraano pyytää puheenvuoroa ja kiittää kolmesti. Hänkään ei haluaisi lopettaa. Yhdessä on niin hyvä olla.

Viereisellä penkillä kiitellään erityisesti puhaltimien kuuluvuutta. Todellakin. Olen juuri kuiskannut samasta asiasta vieruskaverille. Sali tuo upealla tavalla esille jokaisen soittajan ja soittimen äänen yksilöinä.

Pääministerikin on paikalla. Petteri Orpo hehkuttaa Turun ottamaan askelta. Eikö vain Turun, vaan koko maan. Musiikitalo Fuugaan käytetty 90 miljoonaa on hyvin sijoittua rahaa kulttuurin ja taiteen hyväksi.

Fuuga1

Turun musiikkitalo Fuuga vihittiin käyttöön kolmella konsertilla. Kuva: Kari Pitkänen

Akustiikka keskiössä

Olin paikalla Fuugan avajaisissa lauantaina (14.11.2026). Konsertti oli kolmas ja viimeinen samalla ohjelmalla: Richard Wagnerin alkusoitto, Jean Sibeliuksen ja Alban Bergin lauluja ja välissä kantaesitys. Puoliajan jälkeen kuultiin Sibeliuksen orkesterisarja Lemminkäinen.

Fuuga on suunniteltu nimenomaan musiikille ja konserttikäyttöön. Akustiikkaan on satsattu alusta lähtien. Sisäpinnat ovat kotimaista kuusta ja mäntyä. Aaltoilevien pintojen tarkoitus on johtaa ääni kuulijalle ideaalisella tavalla ja täyttää tila musiikilla.

Fuugan konserttisali on mallia kenkälaatikko plus viinitarha. Siis kaksi suosituinta muotoa yhdessä paketissa. Paras kenkälaatikkotila on Wienin Musikvereinin suuri sali, josta lähetetään esimerkiksi Wienin Filharmonikkojen uuden vuoden konsertit. Tämä sali on ollut yksi vertailukohta säädettäessä Fuugan sointia ja sen detaljeja.

Turun isossa salissa on 1 300 paikkaa, mutta paikalla ollen tila vaikuttaa paljon kompaktimmalta kuin valokuvissa. Permantorivejä on 23, ja muu osa yleisöstä jakautuu salia aistikkaasti kiertäville parvekepaikoille. Kolme istuinriviä löytyy Helsingin Musiikkitalon tapaan orkesterin takaa.

Fuugassa kukaan kuulijoista ei ole liian kaukana lavasta ja soittajista. Tunnelma on intiimi, vaikka tila on iso ja korkea. Kun orkesteri vielä istuu porrastetusti puolikaaressa kapellimestarin ympärillä, soittajat ja heidän soolo-osuutensa näkyvät ja nousevat esiin orkesterin massasta.

Fuuga2

Turun filharmoninen orkesteri, Karita Mattila ja John Storgårds. Kuva: Tuomas Tenkanen

Sali syleilee kuulijan

Istuin permantorivillä 20, ja tällä akustiikantajulla satunnainen paikkavalinta vaikutti varsin täydelliseltä. Tuskin mikään muu sali Suomessa tai Pohjoismaissa tarjoaa mahdollisuuden kuulla konserttimusiikkia näin yksityiskohtaisen tarkasti.

Kun Mattila lauloi Sibeliusta, sanoista sai selvää. Kun patarumpu löi Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajien alkusoitossa, kumina kaikui uhkeana orkesterin ylle ja täytti koko salin, jonka kahden sekunnin jälkikaiku tekee totisesti tehtävänsä.

Kun Jun Satomoen englannintorvi ja Anna Westerlundin sello piirsivät Sibeliuksen Tuonelan joutsenen lipumassa kuoleman virrassa, tuntui kuin he soittaisivat juuri vieressäni ja minulle.

Fuugassa kuulija voi kuulla, aistia ja uppoutua musiikkiin omalla, syvällä kehossa tuntuvalla tavalla. Lemminkäinen-sarjan vuolaat jousivirrat levittävät valtavan lämpönsä koko saliin ja saavat tuntemaan, että me kuulijat olemme tässä esityksessä aidosti mukana.

Esittäjät iskussa

Kaiken kruunaa se, että Turun filharmoninen orkesteri (TFO) soitti John Storgårdsin johdolla valtavan innostuneesti ja hyvin. Varsinkin Lemminkäinen tuonelassa -osa kosketti minua nyt aivan eri tavalla verrattuna aikaisemmin kuulemiini esityksiin. Konsertin päätyttyä yleisön kiitoksista ja kannustushuudoista ei ollut tulla loppua lainkaan.

Sibeliuksen kolme yksinlaulua orkesterisovituksina (Höstkväll, Den första kyssen sekä ylimääräisenä kuultu Illalle) ja Alban Bergin Seitsemän varhaista laulua ovat täysipainoisia laulutaiteen helmiä. Karita Mattila esitti ne hyvin keskittyneesti ja eläytyvästi. Kansainvälisen tähtemme lauluääni on edelleen erinomaisessa iskussa.

Fuuga4

TFO:n nimikkoleivos maistuu yhtä hyvältä kuin orkesteri soitti. Kuva: Kari Pitkänen

Satakieli laulaa

Kantaesityksenä kuultiin ukrainalaisen säveltäjä Viktorija Poljovan 10-minuuttinen Eirene. Kiovassa asuva Poljova sai inspiraation teokseen tuntemaltaan munkilta, joka kertoi sodan kahdesta todellisuudesta: taivaalta satoi pommeja ja ohjuksia, mutta räjähdysten tauottua munkin ikkunan alla alkoi laulaa satakieli.

Koko ajatus on niin herkkä ja itkettävän kaunis, että kuulija ottaa Poljovan teoksen vastaan syli auki. Eirene on koskettavaa modernia orkesterimusiikkia ja tavoittaa ylimaallisen tason ukrainalaisen Valentin Silvestrovin hiljaisten ja puhuttelevien teosten tapaan.

Hattu päästä ja kumarrus myös TFO:lle ja John Storgårdsille, että juuri Poljova sai tällaisen tilaisuuden ja tuen osoituksen suomalaisen taidelaitoksen avajaiskonserteissa.

Kaikki Fuugaan nyt!

Jokaisen minkä tahansa musiikin ystävän pitää kokea Fuuga itse. Se oli itsestään selvää katsellessani salista poistuvaa yleisöä ja heidän ilmeitään.

Turun musiikkielämälle ja koko maalle on valtava edistysaskel, että Aurajoen rannalle on saatu pystyyn tällainen täydellisen hehkuvan musiikin takaava soittorasia.

TFO:n tulevaan esityskalenteri ja Fuugan ensi vuoden muu tarjonta muuttuivat kertaheitolla yhdeksi Suomen kiinnostavimmista konserttiohjelmista. Kevyempääkin musiikkia taloon on luvassa. Pitäkää huoli siitä, ettei turkulaisten tarjoama kokemus mene teiltä ohi.

Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Evästeinfo
Kulttuuritoimitus

Eväste on pieni tekstitiedosto, jonka internet-selain tallentaa käyttäjän laitteelle tämän tekemän sivustovierailun yhteydessä. Evästeitä tallennetaan ainoastaan niiltä sivustoilta, joita olet käynyt katsomassa. Evästeisiin ei sisälly henkilökohtaisia tietoja ja ne ovat sivustojen kävijöille vaarattomia: ne eivät vahingoita käyttäjän päätelaitetta tai tiedostoja, eikä niitä voi käyttää haittaohjelmien levittämiseen. Käyttäjän henkilötietoja ei voida tunnistaa pelkkien evästeiden avulla.

Evästeet vaikuttavat positiivisesti mm. käyttäjäystävällisyyteen, sillä niiden avulla valitsemasi sivusto avautuu jatkossa nopeammin vrt. ensimmäinen vierailukerta.

Evästeet voidaan ryhmitellä pakollisiin sekä ns. toiminnallisiin evästeisiin, jotka liittyvät esim. tuotekehitykseen, kävijämäärien seurantaan, mainonnan kohdentamiseen ja raportointiin.

PAKOLLISET EVÄSTEET

Pakollisia evästeitä ei voi estää, sillä ne liittyvät tietoturvaan ja sivuston teknisen toiminnan mahdollistamiseen. Esim. tällä sivustolla käytössä olevat sosiaalisen median jakonapit ovat oleellinen ja itsestäänselvä osa nykypäivän modernin sivuston teknistä rakennetta - siksi sosiaalisen median laajennuksia ei voi erikseen aktivoida tai deaktivoida. Käyttämällä kyseisiä jakolinkkejä hyväksyt sen, että somepalvelujen ylläpitäjät saavat tapahtumasta tiedon, jota ne voivat yhdistää muihin toisaalta kerättyihin tietoihin.

TOIMINNALLISET EVÄSTEET

Tällä sivustolla on käytössä ainoastaan yksi erikseen lisätty toiminnallinen eväste Google Analytics, joka on mahdollista sulkea pois päältä.

Pakolliset

Ilman näitä sivuston tekniseen toimintaan voi tulla ongelmia.

Google Analytics

Sivustoon on liitetty Google Analyticsin tuottama eväste, jolla seuraamme verkkosivuston vierailumääriä ja sivuston yleistä käyttöä.