Fuugan Konserttisali on korkea ja kompakti. Kuva: Kari Pitkänen
KONSERTTI | Fuugan ensikonsertissa huomion kiinnitti konserttisalin tarkkapiirtoinen akustiikka. Yksityiskohdat ja soolosoittimet erottuivat selvemmin kuin koskaan ja missään aiemmin.
Turun filharmoninen orkesteri Turun musiikkitalo Fuugan avajaiskonsertissa 14.11.2026. Kapellimestari John Storgårds. Solisti Karita Mattila, sopraano.
Sen näkee kasvoista ja kuulee kommenteista. Turussa on tapahtunut suuria. Suomen ensimmäinen täysimittainen konserttitalo 15 vuoteen on valmistunut ja vihitty käyttöön, ja ilmeet ovat sen mukaisia. Mikä ilon päivä!
Karita Mattila ei tiedä, miten päin lavan reunalla olisi. Orkesteri tuulettaa villisti ja yleisö aplodeeraa seisaallaan. Sopraano pyytää puheenvuoroa ja kiittää kolmesti. Hänkään ei haluaisi lopettaa. Yhdessä on niin hyvä olla.
Viereisellä penkillä kiitellään erityisesti puhaltimien kuuluvuutta. Todellakin. Olen juuri kuiskannut samasta asiasta vieruskaverille. Sali tuo upealla tavalla esille jokaisen soittajan ja soittimen äänen yksilöinä.
Pääministerikin on paikalla. Petteri Orpo hehkuttaa Turun ottamaan askelta. Eikö vain Turun, vaan koko maan. Musiikitalo Fuugaan käytetty 90 miljoonaa on hyvin sijoittua rahaa kulttuurin ja taiteen hyväksi.

Turun musiikkitalo Fuuga vihittiin käyttöön kolmella konsertilla. Kuva: Kari Pitkänen
Akustiikka keskiössä
Olin paikalla Fuugan avajaisissa lauantaina (14.11.2026). Konsertti oli kolmas ja viimeinen samalla ohjelmalla: Richard Wagnerin alkusoitto, Jean Sibeliuksen ja Alban Bergin lauluja ja välissä kantaesitys. Puoliajan jälkeen kuultiin Sibeliuksen orkesterisarja Lemminkäinen.
Fuuga on suunniteltu nimenomaan musiikille ja konserttikäyttöön. Akustiikkaan on satsattu alusta lähtien. Sisäpinnat ovat kotimaista kuusta ja mäntyä. Aaltoilevien pintojen tarkoitus on johtaa ääni kuulijalle ideaalisella tavalla ja täyttää tila musiikilla.
Fuugan konserttisali on mallia kenkälaatikko plus viinitarha. Siis kaksi suosituinta muotoa yhdessä paketissa. Paras kenkälaatikkotila on Wienin Musikvereinin suuri sali, josta lähetetään esimerkiksi Wienin Filharmonikkojen uuden vuoden konsertit. Tämä sali on ollut yksi vertailukohta säädettäessä Fuugan sointia ja sen detaljeja.
Turun isossa salissa on 1 300 paikkaa, mutta paikalla ollen tila vaikuttaa paljon kompaktimmalta kuin valokuvissa. Permantorivejä on 23, ja muu osa yleisöstä jakautuu salia aistikkaasti kiertäville parvekepaikoille. Kolme istuinriviä löytyy Helsingin Musiikkitalon tapaan orkesterin takaa.
Fuugassa kukaan kuulijoista ei ole liian kaukana lavasta ja soittajista. Tunnelma on intiimi, vaikka tila on iso ja korkea. Kun orkesteri vielä istuu porrastetusti puolikaaressa kapellimestarin ympärillä, soittajat ja heidän soolo-osuutensa näkyvät ja nousevat esiin orkesterin massasta.

Turun filharmoninen orkesteri, Karita Mattila ja John Storgårds. Kuva: Tuomas Tenkanen
Sali syleilee kuulijan
Istuin permantorivillä 20, ja tällä akustiikantajulla satunnainen paikkavalinta vaikutti varsin täydelliseltä. Tuskin mikään muu sali Suomessa tai Pohjoismaissa tarjoaa mahdollisuuden kuulla konserttimusiikkia näin yksityiskohtaisen tarkasti.
Kun Mattila lauloi Sibeliusta, sanoista sai selvää. Kun patarumpu löi Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajien alkusoitossa, kumina kaikui uhkeana orkesterin ylle ja täytti koko salin, jonka kahden sekunnin jälkikaiku tekee totisesti tehtävänsä.
Kun Jun Satomoen englannintorvi ja Anna Westerlundin sello piirsivät Sibeliuksen Tuonelan joutsenen lipumassa kuoleman virrassa, tuntui kuin he soittaisivat juuri vieressäni ja minulle.
Fuugassa kuulija voi kuulla, aistia ja uppoutua musiikkiin omalla, syvällä kehossa tuntuvalla tavalla. Lemminkäinen-sarjan vuolaat jousivirrat levittävät valtavan lämpönsä koko saliin ja saavat tuntemaan, että me kuulijat olemme tässä esityksessä aidosti mukana.
Esittäjät iskussa
Kaiken kruunaa se, että Turun filharmoninen orkesteri (TFO) soitti John Storgårdsin johdolla valtavan innostuneesti ja hyvin. Varsinkin Lemminkäinen tuonelassa -osa kosketti minua nyt aivan eri tavalla verrattuna aikaisemmin kuulemiini esityksiin. Konsertin päätyttyä yleisön kiitoksista ja kannustushuudoista ei ollut tulla loppua lainkaan.
Sibeliuksen kolme yksinlaulua orkesterisovituksina (Höstkväll, Den första kyssen sekä ylimääräisenä kuultu Illalle) ja Alban Bergin Seitsemän varhaista laulua ovat täysipainoisia laulutaiteen helmiä. Karita Mattila esitti ne hyvin keskittyneesti ja eläytyvästi. Kansainvälisen tähtemme lauluääni on edelleen erinomaisessa iskussa.

TFO:n nimikkoleivos maistuu yhtä hyvältä kuin orkesteri soitti. Kuva: Kari Pitkänen
Satakieli laulaa
Kantaesityksenä kuultiin ukrainalaisen säveltäjä Viktorija Poljovan 10-minuuttinen Eirene. Kiovassa asuva Poljova sai inspiraation teokseen tuntemaltaan munkilta, joka kertoi sodan kahdesta todellisuudesta: taivaalta satoi pommeja ja ohjuksia, mutta räjähdysten tauottua munkin ikkunan alla alkoi laulaa satakieli.
Koko ajatus on niin herkkä ja itkettävän kaunis, että kuulija ottaa Poljovan teoksen vastaan syli auki. Eirene on koskettavaa modernia orkesterimusiikkia ja tavoittaa ylimaallisen tason ukrainalaisen Valentin Silvestrovin hiljaisten ja puhuttelevien teosten tapaan.
Hattu päästä ja kumarrus myös TFO:lle ja John Storgårdsille, että juuri Poljova sai tällaisen tilaisuuden ja tuen osoituksen suomalaisen taidelaitoksen avajaiskonserteissa.
Kaikki Fuugaan nyt!
Jokaisen minkä tahansa musiikin ystävän pitää kokea Fuuga itse. Se oli itsestään selvää katsellessani salista poistuvaa yleisöä ja heidän ilmeitään.
Turun musiikkielämälle ja koko maalle on valtava edistysaskel, että Aurajoen rannalle on saatu pystyyn tällainen täydellisen hehkuvan musiikin takaava soittorasia.
TFO:n tulevaan esityskalenteri ja Fuugan ensi vuoden muu tarjonta muuttuivat kertaheitolla yhdeksi Suomen kiinnostavimmista konserttiohjelmista. Kevyempääkin musiikkia taloon on luvassa. Pitäkää huoli siitä, ettei turkulaisten tarjoama kokemus mene teiltä ohi.
Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kreeta-Maria Kentala luotsasi Tampere Filharmonian hyvän mielen konserttiin
KONSERTTI | Tampere-talon Vesimusiikkia-konsertti tarjoili ulkoisen harmauden ja vetisen kelin uuvuttamalle yleisölle yllin kyllin eliksiiriä.
Loistokasta pianismia ja veret hyydyttävää Šostakovitšia – Tampere Filharmonia tarjosi järisyttävän illan
KONSERTTI | Nuno Coelho johti Šostakovitšin järisyttävän yhteenvedon Stalinin ajasta. Pianisti Cédric Tiberghien elää musiikkia todeksi ollimustosmaiseen tapaan.
Arttu Ratinen Lorcan ja Chydeniuksen tunnelmissa – Ikuinen uni Tampereen Teatterissa
TEATTERI | Näyttelijä Arttu Ratisen pienimuotoinen lauluilta sai ensi-iltansa Tampereen Teatterin uudella Lämpiönäyttämöllä.
Aruán Ortiz tarjoili trioineen jymy-ylläyksen ja Mikko Innasen juhlayhtye Suomi-jazzin tähtihetkiä
FESTIVAALI | 45. kerran järjestetyn Tampere Jazz Happeningin teemaksi muotoutuivat 100-vuotias Suomi-jazz sekä 30-vuotias Vapaat äänet -agentuuri.




