Praha. Kuva: Anne Välinoro
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Anne Välinoro tutustuu Habsburgien suvun prinsessoihin, syö tsekkiläisen aterian ja kuuntelee korva kuumana Politiikkaradiota.
1
Tsekkiläisillä on vielä toistaiseksi kyky rauhanomaisiin ja silti vaikuttaviin mielenosoituksiin. Sunnuntaina keskeiselle Letnán aukiolle vaelsi se puoli miljoonaa ihmistä. Samettivallankumouksesta tutulle Václavin aukiolle he eivät olisi mahtuneetkaan.
Onnistuisiko joukkoilmaisu suomalaisilta?
Mihin meiltä on kadonnut kyky ja tahto ilmaista mielipiteemme joukolla epäinhimillisiä leikkauksia vastaan, jotka koskevat erityisesti köyhimpiä ja nuoria, marginaalissa muuten eläviä ja heikoimpia kohtaan? Jo olisi aika.
Tsekissä ei tarvittu kuin pääministeri Andrej Babišin viimeisin hölmöily katkaisemaan kamelin selän.

Mielenosoitukseen vaelsi väkeä pitkin sunnuntaiaamua ohi turisteille tutun Hanavskin paviljongin. Kuva: Anne Välinoro
Tsekit eivät pidä siitä, että Tsekin yleisradioyhtiön varoja ja sitä myöten toimintaa sanelisi rahoituksellaan valtio. Ja samalla Babiš ja äärioikeiston kumppanit.
Samalla osoitettiin mieltä kaikkia leikkauksia ja älyttömyyksiä vastaan. Järjestelmällisesti, opiskelijat, työtätekevät, taiteilijat, akateemiset ja maataloudesta elantonsa saavat. Se tehtiin puhein ja lauluin.
Babiš on Venäjään kallellaan ja vuosi 1989 ei ole kovin kaukana. Samettivallankumous osataan. Havelin perintö elää. Vuosipäivää vietetään tänään 17. marraskuuta.

Prahaa pitkin poikin kävellen saa kaupungista eniten irti. Kuva: Anne Välinoro
2
Teen etätöitä vielä viikon verran Prahassa. Kaupunki on tuttu ja osaan kohtalaisesti tsekin kieltä.
Innostus Keski-Euroopan kultaiseen sydämeen juontaa jo neljänkymmenen vuoden takaa.
Tampereella vieraili ohjaamassa Hradec Kralovéssa sijaitsevan Drak-teatterin johtaja, jo edesmennyt Josef Krofta, joka uudisti koko tsekkiläisen visuaalisen teatterin perinteen.
Sain olla mukana Kroftan Teatteri Mukamakselle ohjaamassa Laulu Kalevalan sankareista -näytelmässä, joka oli lähes pienoisooppera.
Upea kokonaisuus vei keikoille Ruotsiin ja festivaaleille Tsekkeihin. Plzenissä seurasin, miten yleisö istui hipihiljaa seuraamassa Josef Kroftan ohjaamaa Drak-lohikäärmeestä kertovaa satua vuonna 1986.
Se oli totalitarismin kritiikkiä sadun verhoon kiedottuna.
Kolme vuotta myöhemmin lohikäärmeen selliin vangitsema Václav Havel kilisytti avaimia Václavin aukiolla.
Sain Tsekistä lahjaksi teatterinäkemyksen ja elämänmittaisen kiinnostuksen sen kieleen ja kulttuuriin. Sittemmin myös joukon ystäviä ja kollegoja.
Palaan tänne aina.

Praha on siltojen kaupunki. Kuva: Anne Välinoro
Meitä suomalaisia yhdistää tsekkeihin rakkaus olueen, ylipaino ja pieni sitkeä maa, jonka yli on kävelty monta kertaa. Tšekki oli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa, Habsburgien monarkiaa ja Neuvostoliiton etupiiriä, siinä välissä myös Tsekkoslovakia ja Saksan miehittämä.
Ylipainoa hillitäkseni kävelen Prahaa ympäri ja ympäri. Siltoja riittää.
Ja aina ollaan tois puol jokke. Minulle Prahan läpi kiemurtavan Vltavan rannat ovat parasta Prahaa.
Rantalaitureilta ja töyräiltä voi tähytä jokilaivoja, linnalle, ihmisiä, saunoa, uidakin, nauttia taimenen voissa, olutta tuopissa ja ehdottomasti hanasta, iloita joka puolelta maailmaa tulevista turisteista, hölkätä, lumoutua auringonlaskuista ja nauttia lasillisen valkoviiniä.
Missä muussa suurkaupungissa on viinitarha keskellä kaupunkia?

Viinitarha Prahan linnavuorella. Kuva: Anne Välinoro
3
Viikonloppuna juhlittiin Pyhää Marttia hanhien ja kuuman punaviinin kera. Punakaalia salaatiksi ja knedlikit rinnalle.
Mauton knedliki, jauhoista ja kananmunista kiepautettu ja vedessä keitetty pötky leikataan langalla viipaleiksi.
Tämä vaatii taitoa.
No, knedlikissä lähinnä sen fysikaalinen olemus aiheuttaa riippuvuuden. Ei maku.
Lötjäke ei maistu miltään, jollei sitä valele gulassilla.
Tsekkiläisistä ruoista suosikkejani ovat raastetusta perunasta, valkosipulista ja munista paistetut letut, bramborácky, ja paistettu, paneroitu Hermelin-valkohomejuusto.
Ja se voissa paistettu taimen.
Paistettu ja paistettu. Keitot ovat liruja, joissa maistuu lähinnä lihaliemi.
Valitse lounaslistalta se ensimmäinen vaihtoehto. Kokki on tehnyt parhaansa ja liha on yleensä mureaa svičkovaa, knedlikin kanssa tietenkin.
Mutta jos lautanen hyvin haudutettua porsasta maksaa kuusi euroa, ostat ne kuuluisat vihannekset ja marjat vietnamilaiselta katukaupipiaalta.
Nirsoille löytyy nykyään koko aasialaisen ja intialaisen makumaailman kirjo Pho-paikkoineen ja korealaisine keittiöineen.

Syö perunalättyjä. Kuva: Anne Välinoro
4
Habsburgien kuninkaat, herttuat ja muut miespuolisot on tarkkaan luetteloitu, mutta katsotaan välillä tarkemmin kuningattaria.
Mies voi olla suvun ja kansan pää, mutta nainen on se kaula, joka pään kääntää.
Tupu Ylä-Anttilan Kuningattariksi kasvatetut – Habsburg-prinsessat 1500-luvun alkupuolella (Gaudeamus) auttaa asiassa.
Habsburgit hallitsivat laajoja alueita Keski-Euroopassa ja Espanjassa lähes seitsemän vuosisadan ajan, 1200-luvulta ensimmäisen maailmansodan päättymiseen.
Habsburgit nousivat Saksan kuninkaiksi vuonna 1273 Rudolf I:n myötä. Keisarin kruunu pysyi lähes keskeytyksettä suvun hallussa 1400-luvun puolivälistä 1800-luvun alkuun. Suku laajensi valtaansa sotien sijaan strategisten avioliittojen avulla.
1500-luvulla keisari Kaarle V:n aikana Habsburgien valtakunta ulottui Espanjasta ja Alankomaista Keski-Eurooppaan sekä Amerikan siirtomaihin.
No, otetaan esimerkiksi yksi prinsessa valtakunnan laajenemispyörteissä.
Margareta Itävaltalainen (1480–1530) oli syntymästään lähtien aikansa julkkis.
Savoijin herttuatar ja Alankomaiden käskynhaltija nousi yhdeksi renessanssiajan Euroopan vaikutusvaltaisimmista naisista ja diplomaateista. Hän toimi veljenpoikansa, keisari Kaarle V:n, sijaisena.
Ranskan kuninkaan Maksimilian I:n ja Burgundin herttuatar Marian tytär Margareta kihlattiin kolmevuotiaana Ranskan kruununprinssi Kaarlelle (myöhemmin kuningas Kaarle VIII) osana rauhansopimusta.
Hän kasvoi tulevana kuningattarena, kunnes Kaarle VIII purki kihlauksen poliittisista syistä vuonna 1491 ja nai Bretagnen Annan.
Vuonna 1497 Margareta avioitui Espanjan kruununperillisen, Asturian ruhtinas Juanin kanssa. Mutta ei. Juan kuoli kuumeeseen jo kuuden kuukauden kuluttua häistä, ja heidän yhteinen lapsensa syntyi kuolleena.
Vuonna 1501 Margareta solmi kolmannen liittonsa Savoijin herttua Filibert II:n kanssa. Avioliitto oli onnellinen, mutta Filibert kuoli yllättäen vuonna 1504, minkä jälkeen 24-vuotias Margareta päätti jäädä loppuelämäkseen leskeksi.
Melkoinen päätös, mutta pidensi ehkä Margaretan elämää.
Veljensä Filip Komean kuoltua vuonna 1506 isä Maksimilian I nimitti Margaretan Alankomaiden käskynhaltijaksi vuosiksi 1507–1515 ja uudelleen vuosiksi 1519–1530. Mechelenin hovissa Margareta otti vastuulleen veljenpoikansa, tulevan keisari Kaarle V:n, sekä tämän sisarten kasvatuksen.
Margaretan diplomaattinen sulka löytyy vuoden 1529 Cambrainin rauhasta eli niin sanotusta naisten rauhasta (Paix des Dames), jonka hän neuvotteli yhdessä Ranskan kuningas Frans I:n äidin Louise Savoijilaisen kanssa. Maiden välinen sota päättyi siihen.
Margaretan hovi Mechelenissä oli renessanssikulttuurin keskus, jossa vierailivat Erasmus Rotterdamilainen ja nuori Anne Boleyn. Hän keräsi laajan kirjaston sekä arvokkaan taidekokoelman.
Margareta kuoli Mechelenissä, nykyisessä Belgiassa joulukuussa 1530 jalkahaavasta seuranneeseen kuolioon.
Ylä-Anttila käy teoksessaan läpi seikkaperäisesti Margareta Itävaltalaisen elämän lisäksi Eleonora Itävaltalaisen, Marie Unkarilaisen, Margarita Parmalaisen sekä Marian ja Juanan vaiheet.
1500-luvun valtaapitävät saavat kasvattajien, äitien, leskien, puolisoiden ja eri kulttuureissa sukkuloivien naisten muodon.
He eivät olleet vain tahdottomia pelinappuloita.
5
Nyky-Euroopan tilanne hermostuttaa hyvähermoistakin. Droonit lentelevät minne sattuu, droonivalmistamoon tehdään tuhopoltto, sotalaivaan osuu Itämerellä, tuhannet koulut saavat pommiuhkauksia ja lentokentät menevät jumiin.
Mikä on se iso kuva, missä tapahtumia pitäisi tarkastella? Linda Pelkosen vetämä Politiikkaradio otti maanantaina (16.11.2026) härkää sarvista.
Jakson haastattelussa ovat puolustusvoimien entinen tutkimusjohtaja Jyri Kosola ja turvallisuus- ja ulkopolitiikkaan erikoistunut tutkija Joel Linnainmäki.
Onko aikaa odottaa tappiin asti rauhanneuvotteluja, kuten Keski-Euroopassa saatetaan suojassa ajatella, vailla yhteistä rajaa Venäjän kanssa? Ja tulkitseeko Venäjä neuvottelut sinällään jo heikkoudeksi? Minkälaiseen maailmaan astutaan mahdollisen rauhan jälkeen? Entä mikä on Kiinan strategia ilmastonmuutoksen tulevaisuudessa?
Pohjoinen kaistale ja arktinen alue saattaa olla pian kaikkien intressissä. Kiina on kiinnostunut siitä jo nyt.
Kuuntela jakso Yle Areenasta.
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (16.11.2026): Turun marraskuinen Kulttuuriranta!
Kari Heino on käynyt Turussa Taiteen talolla, Aboa Vetus Ars Novassa ja nykytaiteen museossa WAMissa.
Parasta juuri nyt (12.11.2026): Nouse luonto, Jumppatytöt, Emma Ainala, Kuuttaren puutarha, Noidat
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Anna Elina Isoaron listalla on musisointia luonnon puolesta, nimetöntä runoutta ja surrealistisia öljymaalauksia.
Parasta juuri nyt (11.11.2026): Ultrapyöräily, Balatro, uutuusluettelot, KeePass, Lastenkirjatreffit
Mikko Saari on seurannut ultrapyöräilyä, vaihtanut salasanamanageria ja pelannut Balatroa.
Parasta juuri nyt (9.11.2026): Fokus, Raid, Suuri Keramiikkakisa
Maija Kääntä on nauttinut brittiläisestä kilpailuohjelmasta ja kotimaisista draamasarjoista.




