Svenja Falk. Kuvat: Art House / Annika Nagel
KIRJAT | Svenja Falk kuvaa päiväkirjanomaisesti tapahtumia Flensburgissa ajanjaksolla, joka oli Saksan romahduksen kulminaatiopiste.
”Paluuta menneeseen ei ollut ja tulevaisuus on aivan muiden kuin saksalaisten käsissä.”
ARVOSTELU

Svenja Falk: Häviön päivät – Ihmisiä natsi-Saksan raunioilla
- Suomentanut Veli-Pekka Ketola.
- Art House, 2026
- 275 sivua.
Sotakirjallisuuden teoksien nimiä Suomessa leimaa usein pyrkimys jylhään ja juhlalliseen ilmaisuun: Kunniamme päivät, Suomi tahtoi elää, Kollaa kestää, Viipurin viimeiset päivät ja tietysti Tuntematon sotilas.
Nyt käsillä olevan Häviön päivät -teoksen (Art House, 2026) alkuperäinen nimi on Die letzten Tage der Diktatur: Spione, Drahtzieher und das Ende der Nazi-Diktatur, joka suorana käännöksenä olisi kaiketi ”Diktatuurin viimeiset päivät: vakoojia, taustavaikuttajia ja natsi-diktatuurin loppu”.
Saksalaisella pelkistetyllä täsmällisyydellä otsikko viittaa kirjan keskeiseen sisältöön: mitä tapahtui ajanjaksolla 30. huhtikuuta – 23. toukokuuta 1945 Flensburgissa, Itämeren äärellä sijaitsevassa satamakaupungissa, jonne kerääntyi sekalaista väkeä eri puolilta Saksan valtakuntaa sen jälkeen, kun Adolf Hitler oli tehnyt itsemurhan (30.4.1945) ja Berliini oli vallattu.
Svenja Falk (s. 1964) on politiikan, digitalisaation ja osaamisen tutkija, yksityisen Hertie School -yliopiston tutkija ja Justus-Liebig-yliopiston kunniaprofessori. Hän on syntyjään flensburgilainen, mikä osaltaan antoi pontimen selvittää, mitä kaupungissa tapahtui Saksan romahtaessa keväällä 1945. Ja paljon siellä tapahtuikin.
Hitler oli testamentissaan määrännyt suuramiraali Karl Dönitzin seuraajakseen. Dönitz perusti Flensburgiin eräänlaisen toimitusministeristön, jonka tarkoituksena oli toimia valtakunnan korkeimpana päättävänä elimenä ja tässä mielessä jatkaa natsihallinnon toimintaa uusissa oloissa.
Pian on kuitenkin ehjä edessä: Wehrmacht romahtaa ja Saksa antautuu. Tosin Dönitz jaksaa vielä puhua aselevosta; pyrkimyksenä on asteittaisella antautumisella länsiliittoutuneille voittaa aikaa vastarinnan organisoimiseen neuvostojoukkoja vastaan, joita sekä sotilasjohto että siviilit pitävät pahimpana vihollisena.
* *
Falk kuvaa päiväkirjanomaisesti tapahtumia Flensburgissa ajanjaksolla, joka oli Saksan romahduksen kulminaatiopiste. Paluuta menneeseen ei ole, vaikka Dönitz ministereineen yrittää ylläpitää kuvaa hallinnosta, joka on kykenevä huolehtimaan yhteiskunnan toiminnoista ja samalla johtamaan valtakunnan kunnialliseen rauhaan. Tulevaisuus on aivan muiden kuin saksalaisten käsissä.
Rauhalliseen ja sodan tuhoilta säästyneeseen Flensburgin satamakaupunkiin tulvii väkeä: natsijohtajia Berliinistä, neuvostojoukkojen alta pakenevia saksalaisia valtakunnan itäosista, vapautuneita keskitysleirivankeja ja pakkotyöläisiä, sotatoimet jättäneitä saksalaisia sotilaita, vakoojia ja muuta sekalaista seurakuntaa. Elintarvikkeista ja asunnoista on huutava pula. Kaupunkilaiset eivät aina osoita tulijoille suurta lähimmäisenrakkautta.
Flensburgissa piipahtaa tunnettuja natsijohtajia, kuten Heinrich Himmler, Albert Speer ja Rudolf Höss, Auschwitzin komendantti; ja pienempiä viskaaleja pilvin pimein. Kaupungin kautta kulkee ns. pohjoinen rottalinja, jonka kautta natsivaikuttajat pyrkivät pakenemaan muille maille turvaan.
Falk ei ole historiantutkija ja toteaa itsekin kirjan johdannossa, ettei pyri kirjoittamaan historiaa uudelleen eikä teos edusta natsiajan tutkimusta. Kyse on havainnoista, joita tavalliset flensburgilaiset tekivät tuon ajan arjessaan. Tunnelmakuvauksia, ilmapiirin havainnointia, mielenkiintoisia ihmiskohtaloita ja tarinoita, näistä aineksista Falk koostaa eräänlaisen arjen jännityskertomuksen.
Paineistetun ilmapiirin tuntua lisäävät runsaan kolmen viikon ajanjaksoon puristetut tapahtumat sekä tietoisuus siitä, että nyt eletään ja koetaan suurta historiallista käännettä:
”Mitä lähemmäksi ydinkohtaa pääsin, sitä selvemmäksi yksi seikka tuli: tässä historian ei-kenenkään maassa menneisyyden ja tulevaisuuden välissä näkyivät jo selvästi niiden ristiriitojen ääriviivat, jotka tulisivat muovaamaan maailmaa. Vanha oli menettänyt kykynsä pitää järjestystä, uusi ei ollut vielä vahvistunut.”
Kaupunkilaisten tunnelmia voi luonnehtia helpottuneiksi, epätietoisiksi ja pelokkaiksi. Ihmiset pitävät tunteensa omissa lähipiireissään ja keskittyivät huolehtimaan jokapäiväisestä selviytymisestä.
Vanhan ja uuden ajan törmäystä symboloi Dönitzin hallinnon pyrkimys jatkaa toimintaansa omassa suljetussa Mürwikin merisotakoulussa menneen maailman malliin: päiväkäskyissä tähdennetään yleisen järjestyksen säilymistä mutta myös taisteluhengen ylläpitämistä; surrealistiseen kuvaan kuului, että samaan aikaan Flensburgin kaduilla marssii sekä Wehrmachtin että brittimiehittäjien joukkoja. Toki Hitlerin kuvat poistetaan virallisista tiloista brittikomentajien vierailujen ajaksi.
Merkittävä on myös liittoutuneiden oivallus siitä, että saksalainen teknologinen osaaminen on maailman huippua ja sen hallinta on tulevaisuuden avainkysymyksiä. Saksalaisia tiedemiehiä siirtyy ja siirretään järjestelmällisesti liittoutuneiden palvelukseen. Sama koskee vähemmän näkyvällä tavalla myös Saksan asevoimien tiedustelutoimintoja.
* *
Falkin kuvaamissa tuon ajan Flensburgiin liittyneissä henkilötarinoissa esiintyy yllättäviä nimiä. Niinpä kaupunkiin saapuu muuan John Kenneth Galbraight tutkimaan liittoutuneiden tuhopommitusten vaikutuksia. Brittiläisen kuninkaallisen laivaston tiedustelupalvelun upseeri Ian Fleming saa ideoita tuleviin James Bond -romaaneihinsa. Komentaja Dunstan Curtisia pidetään James Bondin esikuvana.
Tuleva maailman suurimman erotiikkakonsernin perustaja Beate Uhse – tuolloin Luftwaffen kapteeni ja hävittäjälentäjä – saapuu Flensburgiin pienellä siviilikoneella Berliinistä yhdessä puolitoistavuotiaan poikansa, lastenhoitajan ja mekaanikon kanssa.
Heinrich Himmler yrittää paeta Flensburgin kautta tekeytymällä sotapoliisin vääpeliksi ja ajamalla tunnetut ohuet viiksensä pois. Kolme vapautunutta neuvostosotavankia tunnistaa hänet. Brittien käsiin jouduttuaan hän tekee itsemurhan puraisemalla tekohampaaseen kätkettyä myrkkykapselia.
Vauhdikkaiden henkilötarinoiden ohella Falk kuvaa myös jatkuvasti muuttuvaa geopoliittista asetelmaa. Liittoutuneiden keskinäiset jännitteet kasvavat ja saksalaiset asettavat toivonsa siihen, että länsiliittoutuneet ryhtyisivät vielä välienselvittelyyn Neuvostoliiton kanssa. Rautaesirippua jo aavistellut pääministeri Winston Churchill laadituttaa jopa suunnitelman, Operaatio Mahdoton (Operation Unthinkable), jonka mukaan britit ja amerikkalaiset yhdessä puolalaisten ja saksalaisten joukkojen kanssa avaisivat uuden rintaman Neuvostoliittoa vastaan. Suunnitelma kuivuu kokoon amerikkalaisten vastustuksen vuoksi.
Falkin teos ei ole kotimaassaan saanut kovin suurta huomiota. Tämä johtunee ennen kaikkea siitä, että sitä ei asiantuntijapiireissä pidetä varsinaisena historiateoksena – mitä se Falkinkaan mukaan ole. Tämä ei kuitenkaan estä arvottamasta teosta kotikaupunkinsa historiasta kiinnostuneen kirjoittajan hyvällä tutkijanotteella tuottamana värikkäänä epookkikuvauksena, jonka Veli-Pekka Ketolan suomennos hyvin välittää. Sellaisena se tarjoaa kelpo lukukokemuksen ajasta ja asioista, jotka olivat raskaita mutta joita ei pidä unohtaa. Niemals vergessen.
Jukka Ahtela
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mies, joka rohkeasti valehteli elämänsä – arviossa Monika Helferin Leijonamieli
KIRJAT | Monika Helfer kuvaa veljensä polun juuri niin kuin vuorimaassa kulkeva sen näkee. Minkä hyvänsä käänteen takana voi odottaa syöksy rotkoon.
Sanna Koposen esikoisdekkarissa lähisuhdeväkivalta on lähtökohta kostolle – arviossa Katkeruudella -Sara-
KIRJAT | Sanna Koponen on kirjoittanut psykologisen trillerin, joka paljastaa hiljalleen särön herttaisen oloisen nuoren naisen psyykessä.
Julmimmat teot ovat aina laillisia – arvioitavana Elli Valtosen Vieraslaji
KIRJAT | Maailmassa, josta pandemia on vienyt tuotantoeläimet, löydetään tieteelle tuntematon ihmiskasvoinen eläinlaji. Mitä sen kanssa tehdään – ja voiko sitä syödä?
Kirja, josta ei voi kirjoittaa muuta kuin kehuja – arviossa elämäkerta näyttelijä Kai Lehtisestä
KIRJAT | Kari Häkkisen Mä en ole sellainen poika kertoo näyttelijästä, joka on myös paljon muuta. Elämäkerraksi se on harvinaisen avoin ja uskottava.




