TampereRaw. Kuva: Maarit Kytöharju
KONSERTTI | 40. Tampere Biennale käynnistyi keskiviikkoiltana TampereRaw’n 25-vuotisjuhlakonsertilla, jossa kuultiin kolme kantaesitystä.
”Juhlakonsertti oli lämmin ja tunnelmallinen, ja sen ohjelma oli hiottu niin musiikin kuin puheiden osalta.”
Tampere Biennale: TampereRaw 25 vuotta – Juuret. Tampereen Raatihuone 15.4.2026.
40. Tampere Biennale käynnistyi keskiviikkoiltana TampereRaw’n 25-vuotisjuhlakonsertilla Raatihuoneella. Biennalessa on tänä vuonna tarjolla yli 30 kantaesitystä, ja niistä kolme kuultiin avajaiskonsertissa. Konsertissa kuullut säveltäjät ovat vahvasti sidoksissa TampereRaw’n historiaan ja nykypäivään sekä tamperelaiseen säveltäjäkoulutukseen ja sen tulevaisuuteen. Juhlakonsertti oli lämmin ja tunnelmallinen, ja sen ohjelma oli hiottu niin musiikin kuin puheiden osalta.
* *
Kantaesityksistä ensimmäisenä kuultiin Jonne Valtosen (lue haastattelu) pianokvintetto Sivuraide. Teos on saanut ensimmäiset sykäyksensä jo parikymmentä vuotta sitten junamatkalla Tampereelta Poriin, ja vaikka sitä ei suoranaisesti voi pitää kunnianosoituksena VR:lle, Valtionrautatiet ja sen ilmastoimattomien vaunujen kolisevat penkit ovat kuitenkin inspiraation takana.
Valtosen teos on värikäs, kekseliäs ja vaativa, ja sen sisäinen dynamiikka toimii oivallisesti. Alun minimalistisista tunnelmista teos etenee monirytmiseen liikkeeseen ja kiihkeään sykkeeseen, ja sen harmoniat kohoavat paikoin jylhiksi ja viiltäviksi. Valtosen orkesterinkäyttö on taiturillista ja musiikki tiheää.
Taiturillisesti TampereRaw teoksen myös soitti, ilmatiiviisti ja vimmaisesti. En tiedä, oliko kapellimestari Roope Mäenpään huokaus teoksen päätteeksi kirjoitettu partituuriin, mutta epäilemättä se kuvastanee myös teoksen esittäjistölle luomia tunnelmia. Helpoimpaan ohjelmistoon Sivuraide ei kuulune, mutta toivottavasti sitä silti tullaan soittamaan ja kuulemaan paljon.
* *
Eelis Uusivirran huilulla ja klarinetilla laajennetulle jousikvartetille laatima Maininki-sekstetto kuultiin niinikään kantaesityksenä. Kauniisti ja kestävästi rakennettu Maininki päätyi konserttiohjelmaan Tampere Biennalen ja TampereRaw’n järjestämän teoshaun kautta, ja se edustaa tamperelaisen sävellysopetuksen nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Luontevaa soitinten käyttöä ilmentävä ja perinteistäkin vesikuvastoa sisältävä teos muodosti mietityn draamankaaren ja eteni tyylikkäästi, harmonisesti ja kiireettömästi.
Iris Candelaria, Roope Mäenpää ja TampereRaw. Kuva: Maarit Kytöharju
Konsertin kapellimestarina urakoineen Roope Mäenpään (lue haastattelu) laulusarja Ei ole kevät, ei syksy -laulusarja Mirkka Rekolan runoihin on sävelletty sen kantaesityksessa laulanutta sopraanoa Iris Candelariaa ajatellen. Mäenpään lauluissa orkesteri saa soida romanttis-impressionistisia kaikuja heijastaen, kun taas lauluosuudet ovat ytimekkäitä, näennäisen koruttomia ja vahvoja. Iris Candelarian vaivattomasti soinut upea sopraano toi laulujen tekstit esille merkityksellisesti ja julistavastikin. Mäenpää säveltää orkesterille luontevasti ja soitinten ominaisuudet hyvin tuntien.
* *
Tamperelaisen säveltäjäkoulutuksen isän Ilari Laakson (lue haastattelu) viehättävä Pihakeinun talviuni on saanut innoituksensa Sakari Seppälän valokuvasta, jossa pihakeinu uinuu lumipeitteen alla. Huilun narinoista, suhinoista, huokauksista ja muista hälyäänistä käynnistyvä teos päätyy tansittamaan värikkäitä, valoisia ja kesäisiä kiemuroita, kunnes haipuu jälleen alun tunnelmiin. Huilisti Marianne Järvinen tulkitsi teoksen vaikuttavasti.
Marianne Järvinen. Kuva: Maarit Kytöharju
* *
Cecilia Damström [lue haastattelu] on tunnettu kantaaesittävistä teoksistaan. Hänen sooloselloteoksensa Aveo on omistettu pitkäaikaista koronavirusta sairastaville ja se ilmentää sairauden vaihtuvien oireiden lisäksi toivoa parantumisesta. Maija Juutin sellon tumma ja vivahteikas ääni hehkui upeasti Raatihuoneen akustiikassa. Juutin soitossa oli syvyyttä, energiaa ja taituruutta, ja hän toi Damströmin monisyisen teoksen sävyt esille ilmaisuvoimaisesti.
Tampere Biennalen taiteellisen johtajan Minna Leinosen [lue haastattelu] Soisin on lyhyttä kestoaan suurempi teos. Jousikvartetille sävelletty tiivis teos sisältää monia maailmoja ja paljon sekä sisällöllisesti että tulkinnallisesti kiehtovia yksityiskohtia. Esitys oli jännitteinen, eläväinen ja myös hauska.
Maija Juuti. Kuva: Maarit Kytöharju
* *
Jouni Kaipainen (1956–2015) oli tamperelaisen säveltäjäkoulutuksen laajasydäminen voimahahmo ja suuri osa konsertin säveltäjistä on ollut hänen oppilainaan. Kaipaisen iki-ihana Luminoso valaisi Raatihuoneen salin yhtä intensiivisesti kuin sen kantaesitys vuonna 2006 valaisi Tampere-talon Pienen salin. Teosvalinta kunnioitti mitä kauneimmalla myös TampereRaw’n synnylle tärkeän säveltäjän muistoa.
Teoksen soitinkokoonpano (klarinetti, viulu, sello, piano) on sama kuin Olivier Messiaenin Aikojen lopun kvartetossa ja kantaesityksen aikaan Kaipainen luonnehtikin teosta maalliseksi vastineeksi kvarteton viidennelle osalle ”Jeesuksen ikuisuuden ylistys”.
Luminoson hämärästä alkava ja kirkkaaseen valoon päättyvä kaari piirtyi kauniisti TampereRaw’n viimeistellyssä esityksessä. Luminoson valo on vakavaa, se ei kimmellä eikä leiki. Sen vähittäisen kasvun sisällä tapahtuu kuitenkin valon ja varjon liikettä ja se huipentuu räjähtävään kirkkauteen. Kantaesityksen aikoihin Kaipainen oli aikeissa kirjoittaa kvarteton, jonka osana Luminoso olisi ollut. Se jäi valitettavasti tekemättä, mutta Luminoso säilyttää asemansa yhtenä vuosituhannen alun kauneimmista kamarimusiikkiteoksista.
En tainnut olla mukana ensimmäisissä Tampereella järjestetyissä nykymusiikkijuhlissa, mutta olen päässyt seuraamaan uusimman säveltaiteen vaiheita Tampere Biennaleissa 36 vuoden ajan. Näiden vuosien aikana kehitys on pikku hiljaa liikkunut akateemisesta ja teoreettisesta tyylistä monimuotoiseen ja vapautuneeseen ilmaisuun, joka tällekin konsertille antoi leimansa. Vaikka huikeaa teknistä osaamista ja säveltämisen käsityötaitoa on edelleen yllin kyllin, ei kauneuttakaan tarvitse enää pelätä, vaan musiikki saa tuoda iloa ja valoa. Siitä nautittiin myös TampereRaw’n 25-vuotisjuhlakonsertissa.
Kikka Holmberg
Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto on tukenut kirjoittajan työtä.
* *
TampereRaw
- Marianne Järvinen, huilu
- Janne Pesonen, klarinetti
- Anna Angervo, viulu
- Linda Halme, viulu
- Heili Hannikainen, alttoviulu
- Maija Juuti, sello
- Ville Hautakangas, piano
- Iris Candelaria, sopraano
- Roope Mäenpää, kapellimestari
Sävellykset
- Ilari Laakso (s. 1952): Pihakeinun talviuni (2024)
- Jonne Valtonen (s. 1976): Sivuraide (2025–2026) (ke)
- Cecilia Damström (s. 1988): Aveo (2022)
- Jouni Kaipainen (1956–2015): Luminoso (2006)
- Eelis Uusivirta (s. 2004): Maininki (ke)
- Minna Leinonen (s. 1977): Soisin (2025)
- Roope Mäenpää (s. 1990): Ei ole kevät, ei syksy; teksti Mirkka Rekola (2026, ke)
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
126 vuoden odotus on ohi: Gerontiuksen uni sai viimein ensiesityksensä Tampereella – arviossa Filharmonian konsertti
KONSERTTI | Edward Elgarin kuoro- ja orkesteriteoksen kirkkain tähti oli sopraanosolisti Dame Sarah Connolly.
Unenomaista tunnelmaa ja pienieleistä kauneutta – Ichiko Aoba konsertoi Finlandia-talossa
KONSERTTI | Japanilainen laulaja-lauluntekijä Ichiko Aoba vangitsi Finlandia-talon yleisön omintakeisella folktronicallaan.
Pelkkä Poutanen pohtii levyllään elämän ja kuoleman suhdetta: ”Mussa kulkee just noin synkät sävyt ja just toi valo”
KONSERTTI | Galleria Himmelblaussa esiintynyt Pelkkä Poutanen tekee lauluja, joissa ollaan hautojen äärellä, itketään ja poltetaan noitia, mutta myös kurkotetaan valoon.
Helsingin Barokkiorkesterin Schumann-ilta lohdutti kauneudellaan – arviossa Musiikkitalon konsertti
KONSERTTI | Robert Schumannin teokset toivat seesteisen ja rauhoittavan tunnelman yleisöön. Pääosassa olivat sellisti Steven Isserlis, hienot solistit ja Arnold Schoenberg -kuoro.