Kuva: Kari Sunnari
TEATTERI | Tampereen Työväen Teatterin residenssiohjelmaan kuulunut true crime -esitys vieraili Legioonateatterissa. Esityksen ikä alkaa näkyä.
”Sävyltään esitys on vuoroin informatiivinen, vuoroin koominen.”
ARVOSTELU
Hybristofilia
- Tuotanto: Heidi Koski ja Everykaikki ry.
- Esitys: Tampereen Legioonateatteri 21.3.2026.
Miten tätä esitystä voi mitenkään järjellisesti arvostella?
Tämä kysymys pyöri mielessäni jo silloin, kun istuin Tampereen Legioonateatterin penkeillä katsomassa koomikko Juuso Kekkosen ja räppäri Linda-Maria Ranisen Hybristofilia-nimistä esitystä.
Puolitoista tuntia kestävä esitys käsittelee true crimea – viihteellistynyttä rikollisuutta – ja hybristofiliaa – seksuaalista viehtymystä rikollisiin. Koomikko Kekkonen ja räppäri Raninen esiintyvät lavalla vuoroin omina itsenään, vuoroin roolihahmoissa – Kekkonen Tirehtööri-nimisenä karikatyyrina rikollisuudesta viehtyneestä puolestaan ja Raninen Anastasia Eutanasiana – naisena, joka pelastaa kansan viettelemällä rikollisen omakseen.
* *
Sävyltään esitys on vuoroin informatiivinen, vuoroin koominen.
Kekkosen kokemus kouluissakin kiertäneenä humoristisena stand up -koomikkona näkyy esiintymisessä. Kun lavalla puhutaan sadismin lajeista tai kulttijohtajien vaikutusvallasta, pysähdytään asioita tarkastelemaan ja selittämään auki hetkeksi. Toisaalta Kekkosen suostumuksellinen sadismi uhkaa jäädä esityksen teemaan nähden irralliseksi.
Linda-Maria Ranisen Anastasia Eutanasia puolestaan on kaunis ja hyvin puettu, mutta kieli poskessa tehty hahmo. Lyhyet pyrähdykset eivät aivan riitä – Eutanasia ansaitsisi enemmänkin lava-aikaa ja koherentimman taustan.
* *
Alun perin Hybristofilia sai ensi-iltansa Tampereella. Se kuului Tampereen Työväen Teatterin residenssiohjelmaan. Kirjoitettiinpa siitä Kulttuuritoimituksessakin.
Nyt esitystä on näytetty viitisen vuotta, ja se näkyy.
Vaikka pidän Kekkosesta ja Ranisesta ja itse aiheesta, tähän näytökseen olisin kaivannut jotakin uutta – ja syvyyttä.
Hybristofilian syvyyteen ei tällä kertaa päästy – sen sijaan opittiin nauramaan vaikeille asioille hyvässä hengessä.
Anni Kanniainen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joensuun kaupunginteatterin Neiti Marple ja tuijottava katse saisi olla enemmän murhamysteeri ja vähemmän saippuaooppera
TEATTERI | Rachel Wagstaffin dramatisointi Agatha Christien teoksesta tuodaan nyt lavalle Iiris Rannion ohjaamana ja Joensuun kaupunginteatterin tulkitsemana.
Arttu Ratinen Lorcan ja Chydeniuksen tunnelmissa – Ikuinen uni Tampereen Teatterissa
TEATTERI | Näyttelijä Arttu Ratisen pienimuotoinen lauluilta sai ensi-iltansa Tampereen Teatterin uudella Lämpiönäyttämöllä.
Kun valta vaihtuu voimalla, röyhkein sika voittaa – arviossa Suomen Teatteriopiston Eläinten vallankumous
TEATTERI | Suomen Teatteriopiston jatkolinjan opiskelijat muuttavat orwellmaisen eläinten ja ihmisten maailman riemukkaaksi hurlumheiksi.
Suuria tunteita Bergmanin Sarabandessa Seinäjoella
TEATTERI | Seinäjoen kaupunginteatterin Elissa-näyttämöllä nähty Suomen-kantaesitys Ingmar Bergmanin näytelmästä tuntuu raskaana jossain rintalastan alla.