Sanna Marin uskoo, että politiikassa on yhä paikkansa idealismille – arviossa muistelmateos Toivo on tekoja

Kuva: Meeri Koutaniemi / Gummerus

Sanna Marinin muistelmateos, joka julkaistaan ilmestyessään 17 maassa, on vetävää luettavaa. Toivo on tekoja -kirjan (Gummerus, 2025) suo mielellään muillekin kuin suomalaisille.

Selonteko Marinin pääministeriajan poikkeuksellisesta kaudesta antaa samalla hyvän oppitunnin suomalaisen politiikan monista ulottuvuuksista. Toivo on tosiaankin tekoja, ja tämä kirja on juuri sellainen, sangen tervetullut, toivoa vahvistava teko.

Sanna Marinin muistelmateos, joka on maailmalle lähtiessään käännetty jo 17 eri kielelle, on vetävää luettavaa. Toivo on tekoja -kirjan (Gummerus, 2025) suo mielellään muillekin kuin suomalaisille. Alun perin englanniksi kirjoitetun teoksen on suomentanut Maija Laura Kauhanen.

Selonteko Marinin pääministeriajan poikkeuksellisesta kaudesta antaa samalla hyvän oppitunnin suomalaisen politiikan monista ulottuvuuksista. Toivo on tosiaankin tekoja, ja tämä kirja on juuri sellainen, sangen tervetullut, toivoa vahvistava teko.

On hämmästyttävää, kuinka monessa yhteiskunnallisessa haasteessa ja tehtävässä Sanna Marin on ollut luotsaamassa Suomea. Pääministerikauden jälkeen hän on ollut vaikuttamassa maailmalla laajemminkin.

Harva aikakausi toisen maailmansodan jälkeen on ollut Suomessa niin dramaattinen kuin Marinin ja hänen vuonna 2019 kokoamansa hallituksen aikainen. Uusi, naisvaltainen hallitus herätti paljon huomiota. Suomi sai hallitustyöskentelyn edetessä nähtäväkseen, että naisia ei kannata enää koskaan aliarvioida. Kirjassaan Marin toteaa:

”Minun roolini on ollut käyttää omia taitojani ja kokemustani yhteiseksi hyväksi. Ei olla ’naisjohtaja’, jollaiseksi minua on usein kutsuttu. Yhteiskunnalliset olosuhteet, jossa syntyy ’naisjohtajia, ja työ, jota asemassamme teemme, ovat merkityksellisiä.”

Ei ole ihme, että Sanna Marinin esimerkki on saanut suuren osan suomalaisista näkemään toivoa ja että tuo liekki syttyi myös monissa muissa maissa. Siitä kertonee sekin, että nykyisin Marin on suosittu luennoitsija ympäri maailmaa.

On suorastaan korjaava kokemus lukea noista vuosista silloisen pääministerin laajasta ja ymmärtävästä näkökulmasta. Hän ottaa lukijan mukaansa tavalla, jossa tosiaankin voi tuntea toivon virtaukset ja ihmiskunnan mahdollisuudet elämän rankkojenkin draamojen keskellä. Todeksi hahmottuu ajatus, että maailman muuttaminen huutaa mukaansa meistä jokaista. Marinin aatteellinen, ihanteellinen toimijuus on tarttuvaa, eikä toivoakaan ole syytä väheksyä.

”En ajattele nousseeni politiikan huipulle siksi, että olisin ollut jollakin tavalla poikkeuksellinen, vaan siksi, että edustin aatteita ja arvoja, jotka jaetaan laajasti.”

Me aikalaiset voimme nähdä Marinin ja hänen hallituksensa toimet ja siitä seuranneet ratkaisut yhteiskunnassa monin tavoin, kuten jotkut naisia vähätellen tai heitä arvostaen ja ansaittua tunnustusta antaen. Siksi on tärkeää, että Sanna Marin on kirjoittanut omasta näkökulmastaan muistelmat aikakaudesta, jona tapahtui suuria, merkittäviä ja haastavia asioita koko kansakunnalle. Tämän kirjan valossa toivon, että historia ei tuomitse vaan arvostaa entistä enemmän näkemällä naisten kyvyissä yhtäläiset mahdollisuudet luotsata Suomi-nimistä alusta jatkossakin vaikeuksien läpi.

Edessä suuria haasteita

Kirjan avomielinen ja tarkkanäköinen tyyli avaa tiedostamaan suomalaista politiikantekoa modernista näkökulmasta. Nuori poliitikonalku lähtee rohkeasti parantamaan maailmaa. Hän etenee yhteiskunnallisen vaikuttamisen portaita johdonmukaisesti, uutta oppien, oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon ihanne soihtunaan.

Ehkä on hyvä, että ihminen ei aina tiedä, mikä häntä ja hänen kansakuntaansa odottaa. Toivo auttaa, kun tarvitaan sitä, että voimat ja rohkeus kasvavat esteiden ja haasteiden myötä. Ei Marin, eikä kukaan muukaan, olisi arvannut, että edessä on vuosia ja haasteita, joiden kohtaamisessa toivoa totisesti tarvitaan, samoin rohkeutta ja rehellisyyttä – ja paljon, paljon muuta.

Historia opettaa, ja Marinin kirja erityisesti. On aika päästä torjunnasta ja ennakkoluuloista ja herätä kiitollisuuteen siitä, että meillä oli juuri sellainen pääministeri ja hallitus kuin noina vaikeina vuosina oli. Suomi selviytyi kohtalaisen hyvin jopa koronaviruksen aiheuttamasta epidemiasta, johon oli mahdotonta varautua etukäteen. Siinäkin Marinin hallitus oli avainasemassa. Oli tehtävä suuria päätöksiä aivan uudenlaisessa tilanteessa.

Nuo vuodet epäilemättä opettivat hallitusta paljon ja valmistivat osaltaan kohti tulevien vuosin toisenlaisia haasteita, kuten Ukrainan sotaa ja Nato-päätöstä. Niistä Marin kertoo valaisevan kiinnostavasti. Hän ei pelännyt laittaa itseään alttiiksi edes Ukrainassa sodan keskellä.

Myrskyn silmässä

Ihminen kasvaa haasteiden ja tehtävien myötä, jos on kasvaakseen. On kuitenkin hämmästyttävää ja kunnioitettavaa, miten Marin on pystynyt luotaamaan maata dramaattisten ja vaativien kohtalon käänteiden läpi. Tuntuu, kuin tahdosta olisi kummunnut uudenlaista voimaa ja toivoa tavalla, jota poliitikoilta ei ole totuttu odottamaan. Niin kasvoivat Marinin rinnalla koko hallitus ja muut yhteiskunnan toimista vastuulliset, kun oli pakko.

”Vaikka tilanne oli äärimmäisen stressaava suurimman osan ajasta, tunsin sen olevan hallinnassani − − …tunsin, että minulla oli tehtävä – olin kuin myrskyn silmässä. − − Uskon, että kannan yhä sisälläni suurta henkistä kuormaa, jonka nuo vuodet jättivät, mutta mieleni on rakentanut muureja suojakseni.”

Kirjassaan Marin muistuttaa, että luomme elämässä tilaa paitsi itsellemme, myös muille, jotka tulevat jälkeemme. Hän toteaa, että kunkin sukupolven tulee tunnistaa yhteinen, aiemmin rakennettu hyvä. Sen säilymisestä ja kehittymisestä tulee huolehtia menneiden ja tulevien sukupolvien vuoksi. Politiikassa on paikkansa idealismille, jota ilman toivo olisi kuin haavista karkaava perhonen.

Politiikkaan oma-aloitteisesti lähtevät ihmiset tuntevat kutsun vaikuttaa maailmaan ja tulevaisuuteen. Polkuja on monia, ja vain aika ja rohkeus näyttävät, millä lähestymistavoilla yhteinen hyvä kasvaa ja voimistuu.

Marin muistuttaa, että hän kirjoitti kirjansa tuodakseen esiin arvojen tärkeyden:

”Osoittaakseni, että siitä kiinni pitäminen, minkä kokee oikeaksi, antaa vaikeuksienkin keskellä voimia ja suunnan tässä rikkinäisessä maailmassa.”

Historia osoittaa, että valta ei ole vain miesten etuoikeus:

”Minä halusin saada asioita ja muutosta aikaan, ja siihen tarvitsin jotakin sellaista, mitä miehillä ei ole minkäänlaista vaikeutta myöntää haluavansa. Kun asetumme puolustamaan arvojamme, tasoitamme tietä muutokselle, maailmalle, jossa jokainen meistä voi tosiaankin vaikkapa tanssia, kun työpäivä on taputeltu”.

Saana Saarinen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua