Marja Myllylä. Kuvat: Petteri Aartolahti

Hanna Kirjavaisen ohjaama ja Emilia Sadowskin dramatisoima Aja aurasi vainajain luitten yli on persoonallisesti toteutettu näytelmä. Se perustuu Nobel-palkitun puolalaiskirjailijan Olga Tokarczukin samannimiseen kirjaan, jonka Kulttuuritoimitukseen arvioi Eija Niskanen. Tarinassa päähenkilö pohtii ilmastonmuutosta, eläinten oikeuksia ja useimpien kyläläisten täydellistä välinpitämättömyyttä ympäristöstä. Vanhukset ovat näkyvästi olemassa, mutta heidän paikkansa on taka-alalla.

Emilia Sadowskan dramatisointi on monipuolinen tarina tästä ajasta. Näytelmässä käydään läpi kysymyksiä ihmisistä ja yhteisöstä, jossa valtaa pitävät poliisi, lääkäri ja erityisesti katolinen kirkko. Koko kylän kerma kuuluu metsästysseuraan. Kirkossa siunataan metsästäjät, eivät niitä jotka haluavat säilyttää elämää.

Etualalla Soili Lehtimäki, taustalla Marja Myllylä, Ville Sandqvist ja Maarit Luukkonen.

Janina Duszejko on jo ikääntynyt, itsellinen nainen, joka asuu pienessä puolalaiskylässä lähellä Tsekin rajaa. Hän tietää paljon astrologiasta; kaiken voi selittää kuiden asennoilla. Janina rakastaa William Blaken runoja. Talviaikaan hän huolehtii rikkaiden varsovalaisten kesäasunnoista.

Janinaa pidetään outona, koska hän pitää enemmän eläimistä kuin ihmisistä. Omat koirat ovat rakkaita, kunnes ne tapetaan.

Talvi-iltana Janinan naapuri, jota hän kutsuu Outolinnuksi, tulee pyytämään apua löydettyään yhteisen naapurin kuolleena. Ennen poliisin kutsumista paikalle Janina ja naapuri siistivät ruumista ja nostavat sen pöydälle. Naapuri on ilmeisesti kuollut saatuaan kurkuunsa luun palasen, joka ruumista käännellessä putoaa lattialle. Janina löytää muovipussista pääkallon ja arvaa salametsästyksen olleen miehen harrastus. Poliisi, pappi ja joukko muita saapuu paikalle. Alkaa arvailu siitä, mihin ja miksi mies on kuollut.

Janinaa ei arvosteta, mikä saa aikaan sen, että hän kiinnostuu kylän elämästä ja naapureista entistä enemmän. Hän haluaisi oikeasti ymmärtää muita ihmisiä. Hän pitää ihmisistä, jotka auttavat toisia. Naiset pitävät avustusaittaa, jossa jakavat vaatteita niitä tarvitseville. Janina käy usein tapaamassa heitä  ja saa vastakaikua ajatuksilleen.

Janina haluaisi kaikkien ymmärtävän elävien olentojen arvon ja ympäristön mahdollisuudet, ei vain ihmisen oikeutta kaikkeen. Olisivatko eläimet jo alkaneet kostaa kohteluaan? Ajatus on enemmistölle liikaa ja Janinaa aletaan epäillä murhista.

Päivi Suhonen ja Tarja Koskela.

Näytelmän sovitus on erikoisen erilainen. Janina (Marja Myllylä) toimii kertojana ja omien mielipiteidensä julistajana kohtausten keskellä. Hänen taitavaan tulkintaansa nojaa koko näytelmä. Myllylän välihuomautukset ikääntyvien kohtelusta ja elämän tylyydestä ovat osuvia ja onnistuneita.

Naapuri Outolintu (Ville Sandqvist) on hyvä tulkki Janinan ja muun yhteisön välillä. Sandqvistin kokemus näkyy ja kuuluu.

Lavalla on suuri joukko harrastajanäyttelijöitä, osana osallistavan yleisötyön Ajan aura – hanketta. Heidän joukossaan on muutamia taitavia tunnelmien luojia. Joukkokohtaukset näyttävät tarpeellisilta ja jopa hauskoilta.

Maija Kääntä

Aja aurasi vainajain luitten yli

• Alkuperäisromaani Olga Tokarczuk
• Dramatisointi Emilia Sadowska
• Suomennos Tapani Kärkkäinen
• Sovitus, ohjaus ja koreografia Hanna Kirjavainen
• Skenografia ja puvut Ia Ensterä
• Valosuunnittelu Topias Toppinen                   
• Äänisuunnittelu Pauli Riikonen
• Rooleissa Marja Myllylä, Ville Sandqvist sekä Peter Andersen, Riitta Silvo, Päivi Suhonen, Maarit Luukkonen, Tarja Koskela, Soili Lehtimäki (A-ryhmä) / Heikki Mahlamäki, Leena Männistö, Hannele Syrjälahti, Elise Lönnroth, Hannele Ilves, Tarja Koskela, Soili Lehtimäki (B-ryhmä)

Ensi-ilta Teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä 16.9.2025. Esityksiä 29.11. asti. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua