Maisa (Pirkko Uitto) ja Reima (Ahti Jokinen). Kuva: Thelma Saikkonen

Äänimaisematutkija, emeritaprofessori ja nykyään päätoiminen kirjailija Helmi Järviluoma purki suruaan ja ajatuksiaan puolisonsa Matti Mäkelän (1951–2019) sairastumisesta ja menehtymisestä Suistumia-näytelmäksi.

Esseisti ja kirjailija Matti Mäkelä oli suuria ja kitkeriäkin tunteita herättänyt kirjoittaja, joka ei kaihtanut provosointia miesten ja naisten pelikentällä.

Rakkausromaani (2003) on rehdisti sadomasokistinen tarina, jossa nainen tuhoaa miehen. Perseet olalle on taitolaji (2014) kertoo tositarinoita YK-hommista, laivoilta, telakoilta ja baareista.

Mäkelä oli tarinoissaan miesten ja erityisesti äijäilyn puolella, vaikka irtosi terävältä kynänkäyttäjältä myös taide-esseitä ja kirjallisuuskritiikkiä palstakaupalla.

Mäkelä myös väitteli tohtoriksi tabuja rikkovasta taiteesta vuonna 2016.

* *

Mutta Suistumiin.

Reima ja Maisa elävät hyvässä kypsän iän liitossa, kun Reima saa tietää sairastuneensa syöpään. Pyöräretket Pohjois-Karjalan komeiden järvien ympäri saavat jäädä, rakkaan mökin myyntiäkin pitää alkaa miettiä ja yhteinen 200 neliön talokin alkaa tuntua hullulta asunnoksi, kun toinen hoitaa toista ja siinä ohessa vielä omaa yliopistotyötään.

Kuoleman majesteetti ei yleensä anna selkeitä aikoja saapumiselleen eikä Reima halua niistä edes tietää.

Hän heittäytyy vähän leikkisästikin hoivattavaksi.

Maisan tehtävä on kannatella arkea ja omaa itseään, ilahduttaa ja pitää toivoa yllä.

* *

Kuoleman odotushuoneessahan me kaikki olemme. Siksi näitä tarinoita on niin tärkeä kertoa.

Reiman ja Maisan elämässä huumori ja rakkaus luontoon pysyvät loppuun asti, mikä helpottaa myös katsojan suhdetta rankkaan aiheeseen.

Vesi elementtinä, joka virtaa ja ottaa haltuunsa, yhtyy toisiin vesiin ja lopulta mereen antaa Maisalle lohtua Reiman lähdettyä. Kirjoittihan Reimakin esseitä tulvista ja tulvien alta pakenijoista, rakasti järviä ja niiden äärellä oloa.

Yksi näytelmän visuaalisesti oivaltavimpia kohtauksia on Maisan muistuma lähes hukkumiseen taittuvasta uintihetkestä.

Hän kokee painottomassa kauneudessa mahdollisuuden siirtyä toiseen olotilaan, mutta myös kuoleman mahdollisuuden.

Pirkko Uiton leijuminen vedenalaisuutta korostavassa valossa on runoa jo sinänsä.

* *

Uiton Maisa ja Ahti Jokisen Reima tekevät kaiken muunkin lavalla vain kehon kieli apunaan. Rekvisiittana on yksi tv-tuoli ja reppu vesipulloineen.

Ohjaaja Hilkka Hyttinen on haastanut työryhmänsä oivalluksiin, joissa sama tuoli muuttuu keinuessaan osaksi pyöräilyn vapautta ja lopulta Reiman valtaistuimeksi ja vuoteeksi, arkuksikin.

Uitto ja Jokinen käyvät vuoropuhelunsa alleviivaamatta painostavia hetkiä, yhdessäolo on pakotonta ja sensuellia.

Aihe on raskas, mutta esitys kevyt.

On ilo katsoa konkarinäyttelijöitä, joilla on halua ja rohkeutta kertoa tämä erilainen rakkaustarina omassa iässään, oma rajallisuutensa ja rajoitteensa tunnustaen.

Suistumia ei ole paljastuskertomus kirjailija Matti Mäkelän viimeisistä vuosista eikä Ahti Jokinen tee näköiskuvaa rempseästä taiteilijasta. Toista roolia mainiosti hukeltavana koirana en siksi laskisi.

Suistumia kertoo siitä mitä otsikko lupaa – hetkistä kaltevalla pinnalla. Siitä, kun elämä ei ole enää entisellään, kun on luovuttava rakkaasta ja silti jaksettava eteenpäin, järjestettävä asiat uudelleen, myytävä talo ja opittava unohtamaan.

Anne Välinoro

Näytelmän jälkeen on mahdollisuus keskusteluun. Pirkko Uiton ja Ahti Jokisen seurassa kirjailija Helmi Järviluoma ja ohjaaja Hilkka Hyttinen. Kuva: Anne Välinoro

Suistumia

• Teksti: Helmi Järviluoma
• Ohjaus: Hilkka Hyttinen
• Äänisuunnittelu ja sävellys: Onni Tulla
• Valosuunnittelu ja -ajo Suvi Rokka
• Visuaalisuus työryhmä
• Näyttelijät Pirkko Uitto ja Ahti Jokinen

Ensi-ilta Valkeakosken kaupunginteatterin Vilho-näyttämöllä 13.9.2025. Viimeiset esitykset 20.9. klo 14 ja 21.9. klo 16. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua