Kuvat: Aula & Co
KIRJAT | Nino Haratishvilin romaani kertoo ihmisistä Georgian sosialistisessa neuvostotasavallassa; jotkut se heitti vallan huipulle, toiset vankityrmiin ja kuolemaan.
”Kerronta on sujuvaa ja tapahtumat vievät mukanaan; kirjaa on vaikea jättää kesken.”
ARVOSTELU
Nino Haratishvili: Kahdeksas elämä (Brilkalle), osa 1
- Suomentanut Raija Nylander.
- Aula & Co, 2024.
- 561 sivua.
Kahdeksas elämä (Brilkalle) (suom. Raija Nylander; Aula & Co, 2024) tarjoaa nautinnollista lukemista ja paikkaa tietovajausta, ellei Georgia ole entuudestaan tuttu. Se on mittava sukutarina, jota kirjailija Nino Haratishvilin alter ego Niza kertoo kirjeessä sisarentyttärelleen Brilkalle.
Samalla se kertoo ihmisistä kansalaisina Georgian sosialistisessa neuvostotasavallassa; jotkut se heitti vallan huipulle, toiset vankityrmiin ja kuolemaan, jotkut pakenivat ulkomaille.
Läpi kuuden sukupolven kulkeva sukutarina alkaa 1900-luvun alun Venäjän keisarikunnasta ja suklaatehtailijasta, joka on kehittänyt huumaavan suklaareseptin. Tehtailijan tytär Anastasia tuo reseptin mukanaan, mikä saa aikaan sekä hyvää että pahaa.
Teksti on sujuvaa ja tapahtumat vievät mukanaan; kirjaa on vaikea jättää kesken. Se viehättää ja tekee uteliaaksi. Hetkittäin kerronta muuttuu melodramaattiseksi jatkuvissa tapahtumien pyörteissä eivätkä kaikki roolihahmot ehdi herätä henkiin tai kasvaa.
Olen onnellinen, että yli tuhatsivuinen järkäle on jaettu kahtia, sillä puhti olisi muuten saattanut loppua kesken ja läpi koko romaanin kulkeva salainen suklaajuoma muuttua kitkeräksi.
Romaanissa eletään koko 1900-luku Lokakuun vallankumouksesta Stalinin vainoihin ja perestroikaan asti Georgian näkökulmasta. Oman pienen mausteensa teokseen lisäävät jokaisen kappaleen aloittavat lainaukset poliittisista julisteista, pamfleteista ja runoista, kuten: ”Neuvostoliiton työtätekevät elävät tulevaisuudessa yhä paremmin, yhä iloisemmin”, ”Emme saa odottaa suopeutta luonnolta, tehtävämme on ottaa se, mitä tarvitsemme” ja ”Oikeus murheeseen on etuoikeus”.
Suuren politiikan alla romaani kuvaa hyvin naisten aseman muutoksia vuosisadan aikana. Siinä missä Anastasia herätti huomiota ratsastamalla häpeämättömästi hajareisin eikä siveästi sivuistunnassa, perheen nuorimmat naiset saattoivat jo matkustaa yksin Eurooppaan tai olla menemättä naimisiin.
Kirja on saanut ylistäviä arvioita ympäri maailman. Luulen, että enemmistö ensimmäisen osan lukeneista tarttuu myös toiseen, kunhan se ilmestyy.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tosiystävä lohduttaa ruudun ja kuolemankin takaa – arviossa Amanda Palon Love Island
KIRJAT | Jos on mitenkään mahdollista pitää päihdehuuruista pohdiskelua virkistävänä, Love Island aiheuttaa sen reaktion yllättävillä kontrasteillaan.
Brittikirjailijan kauhukertomus naiskaartilaisesta Suomen sisällisodassa on taidokas, mutta jää ohueksi
KIRJAT | Brittiläisen Laura Mauron pienoisromaani Otavaisen olkapäillä sukeltaa Suomen sisällisodan hirvittäviin syövereihin ja vieläkin syvemmälle eksistentiaaliseen kauhuun.
Heikki Silvennoisella on asiaa – arviossa Tommi Saarelan kirjoittama elämäkertateos Nousut ja laskut
KIRJAT | Kummelin punapäinen kuminaama ehti luoda eturivin uran kitarasankarina jo kauan ennen lamavuosien komediailmiötä.
Romaani ajankohtaisesta konfliktista – arviossa Adania Shiblin Sivuseikka
KIRJAT | Sivuseikka ei ole poliittinen pamfletti, vaan kaunokirjallisuutta, joka kertoo miehityksestä ja miehitetyistä.