Kuvat: Haamu Kustannus
KIRJAT | Brittiläisen Laura Mauron pienoisromaani Otavaisen olkapäillä sukeltaa Suomen sisällisodan hirvittäviin syövereihin ja vieläkin syvemmälle eksistentiaaliseen kauhuun.
”Kun katse tulee ulkoa, asiat näyttäytyvät mielenkiintoisella tavalla vähän erilaisena.”
ARVOSTELU

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä
- Suomentanut Lauri Lattu.
- Haamu, 2024.
- 116 sivua.
Pienoisromaanissaan Otavaisen olkapäillä (alkup. On the Shoulders of Otava, 2020) brittiläinen Laura Mauro sukeltaa kahteen suomalaisittain kiinnostavaan ja myös kiisteltyyn sekä mielipiteitä jakavaan aiheeseen: Suomen sisällissotaan ja suomalaiseen esikristilliseen perinteeseen. Mauro kertoo kirjoittaneensa kirjan rakkaudesta suomalaiseen historiaan ja kansanperinteeseen.
Päähenkilöksi hahmottuva Siiri on punaisella puolella taisteleva naiskaartilainen, jonka mielessä vankka usko sodan mielekkyyteen rakoilee. Toivottomuuden tunnetta teokseen luo myös tieto siitä, mitä hävinneen osapuolen taistelijoille usein sisällissodan jälkeen tapahtui ja miten juuri naiskaartilaiset joutuivat usein erityisen julmasti kohdelluiksi.
Samaan aikaan yliluonnolliset tapahtumat synkistävät entisestäänkin kauheita, talvisia sotaolosuhteita, kun taistelutovereita sekoaa outoja valoja nähtyään. Kauhu syvenee eksistentiaaliseksi.
Suomen sisällisota näyttää kiinnostavan ulkomailla. Siitä on brittiläisen Mauron lisäksi kirjoittanut myös tanskalais-norjalainen Kim Leine, jonka romaanissa Kuilu (Tammi, 2018) tanskalaisveljekset osallistuvat vapaaehtoisina sotaan Suomessa. Kuilusta kirjoitin: ”Kirja maalaa ihmisyyttä hetkinä, jolloin se on kaikkea muuta kuin kaunista. On vaikea sanoa, kuinka moni suomalainen kirjoittaja kykenisi vieläkään tarttumaan sisällisotaan tällä tavalla.” Mauron teoksesta voi sanoa saman.
Kun kyseessä on vain vähän yli sadan sivun miniromaani, jää tarina ikävä kyllä kovin ohueksi. Kovin paljoa ei lopulta tule sanotuksi sisällisodasta eikä itämerensuomalaisesta mytologiasta tai mistään muustakaan. Sivujen vähäisyydestä huolimatta Mauro onnistuu rakentamaan Siiristä yllättävän syvällisen hahmon.
Itämerensuomalaisesta mytologiasta ammentava ulottuvuus on teoksessa kiehtova sillä tavoin, kuin se vain ulkopuolelta tulevan, asiasta tavattoman innostuneen kertomana voi olla. Samaa tuntua on välillä myös esimerkiksi sääolosuhteiden kuvauksessa. Kun katse tulee ulkoa, asiat näyttäytyvät mielenkiintoisella tavalla vähän erilaisena.
* *
En ole kauhukirjallisuuden ystävä ja sellaiseksi Otavaisen olkapäillä on määritelty, mutta tässä kauhu on niin hiipivää ja hienovaraista sekä sisällisodan tuoma yhteiskunnallinen teema niin vahva, että kirjaa ei välttämättä edes lue kauhuna.
Joensuulaisen kirjailijan ja kääntäjän Lauri Latun suomennos on laadukas. Suomenkielisenä miniromaani soljuu eteenpäin niin, että kääntäjän työ ei pistä silmään millään tapaa häiritsevänä tai tökerönä. Kääntäjä on myös rohkeasti luonut tunnelmaa tavoilla, joihin englanti ei taipuisi sen sijaan, että olisi ollut liian uskollinen alkuperäistekstille. On ylipäänsä ilahduttavaa, että kaunokirjallisuuden puolella laadukas kääntäminen taitaa vielä olla normi. Tietokirjallisuuden puolella niin ei ole aikoihin ollut.
Hiukan torsoksi kokonaisuus ikävä kyllä jää ja niin hyvin kuin onkin kirjoitettu, itsenäisenä teoksena Mauron lyhyt teksti toimii lähinnä kuriositeettina. Se herättää toiveen, että se toimisi esiosana laajemmalle teokselle tai teosten sarjalle samaan tapaan kuin Niilo Seväsen Talven portti (Gummerus, 2023) toimi esiosana Ikitalven polun (Gummerus, 2024) aloittamalle fantasiasaagalle.
Pasi Huttunen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
László Krasznahorkain tarinakokoelma kuvaa kauneuden tavoittelua – arviossa Seiobo tuolla alhaalla
KIRJAT | Mahdottomuus nähdä todella yhdistää unkarilaisen Nobel-kirjailijan kuvauksia naurettavuudessaan rimpuilevista ihmisistä.
Valkokaulusrikollisuus kukoistaa, kun sille annetaan mahdollisuus – arviossa Lilja Sigurdardóttirin Verkko
KIRJAT | Lilja Sigurdardóttir jatkaa kylmän talousrikollisuuden ja sen verkkoon joutuneen Sonjan kujanjuoksun seuraamista Islannin pankkikriisin ja tulivuorenpurkauksen jälkimainingeissa.
Rasputin heilui kuin Elon Musk ja johdatti hallitsijasuvun valtansa loppusuoralle – arviossa Rasputin ja Romanovien tuho
KIRJAT | Antony Beevorin teos risupartaisesta ja palavasilmäisestä siperialaismunkista saa lukijan hellittämään kahvoista ja tempautumaan tarinaan mukaan.
Tytön kesässä yksityinen muuttuu universaaliksi – arviossa Annie Ernaux’n Tytön tarina
KIRJAT | Jokainen on joskus ollut 17–18-vuotias. Annie Ernaux kuvaa pelkistetyllä tavallaan tytön kokemuksia samastuttavasti ja koskettavasti.




