Levykatsaus: Hanna Hysch!, Anton V. Kivi, Suurimot, Olva

Hanna Hysch!: Parasiitti

”Tää on mittumaari”, laulaa viialaisen Hannan alter ego Hanna Hysch! Taitelijanimi tuo hiukan mieleen saksalaisen äkäisyyden, sillä sen kirjoitusasuun kuuluu loppuun vahvikkeeksi huutomerkki. Aiemmin runoilijana ja cover-yhtyeiden taustamuusikkona toiminut taiteilija ei omien sanojensa mukaan enää anna hyssytellä itseään.

Parasiitti on Hanna Hysch! -artistin neljäs single. Debyyttisingle Oo hiljaa julkaistiin alle vuosi sitten, ja ennen Parasiittia ovat ilmestyneet singlet Peili ja Benjihyppyä.

Hannan kappaleessa keskiöön nouseekin artisti itse tulkinnallaan, sillä kukapa meistä ei voisi samaistua omien pelkojensa kanssa kamppailuun ja henkilökohtaisten kynnystensä ylittämiseen. Tuotanto on modernia ja radioystävällistä ripauksella iskelmällistä kulmaa, mutta tarpeeksi särmikästä ja moniulotteista, jotta taiteellinen ilmaisu säilyy pääosissa. Ketään ei siis pyritä miellyttämään, pikemminkin päinvastoin. Taustalla kuuluu palo tehdä asioita juuri näin.

Hanna Hyschin ura on vasta alkutekijöissään, joten pidetään peukkuja, ettei Hanna anna jatkossakaan kenenkään hyssytellä itseään, vaan jatkaa rohkeasti omaehtoisen musiikin tekemistä.

* *

Anton V. Kivi: Me ei opittu mitään

Me ei opittu mitään on tamperelaisen Anton JV Kiven toukokuun puolella julkaistu single. Pienieleinen indiefolk purkaa turhautumista maailmantilanteeseen ja kaiken keskustelun puuduttavaan vastakkainasetteluun. Toteutus on pienieleinen, mutta tulee iholle soiden suuresti.

Kappaleen teksti avautuu riviillä ”Minä näen metsän, sinä raaka-ainetta” ja maalaa sillä tavoin välittömästi kuvan polarisoituneesta yhteiskunnastamme, jossa toinen toistaan kovempia ja julmempia tekoja ympäristöä ja kanssaihmisiä kohtaan oikeutetaan vedoten talouteen. Toisille metsä on tosiaan pelkkää bisnestä.

Me ei opittu mitään pysäyttää miettimään, miten eri tavalla koemme asiat. Se pukee konkreettisin esimerkein reaktiot arkisiin asioihin ja raikkaalla tavalla ei jätä mitään epäselväksi. Turhautuminen on käsin kosketeltavissa.

* *

Suurimot: Maanjäristyksii

Artistinimi Suurimot kätkee taakseen Simo Niemisen. Maanjäristyksii on vuoden kolmas sinkku. Kyseessä on hyvin pitkälti kokonaisvaltainen projekti, sillä itse Simo Suurimo vastaa omaehtoisesti koko paketista alusta loppuun. Näkemystä ja intoa piisaa.

Maanjäristyksii groovaa hallitusti, ja äänimaailmassa on mukavasti rosoa ja särmää. Kerrostettu laulu elää ja hengittää biitin päällä. Kappale herättää fiiliksiä Gorillazin suuntaan, ja särölle puristetusta leppoisuudesta voi aistia myös Flaming Lipsin, Beckin ja Primal Screamin tunnelmia. Tiedättehän, toisinaan asiat kuulostavat juuri täydellistä, kun niitä luukuttaa hiukan rikkinäisellä mankalla.

Suurimoillakin on uraa takana vasta muutama vuosi. Kaikki eväät ja pensselit ovat kasassa tehdä vielä lisää kiinnostavia ja rohkeita kappaleita. Artisti kertoo itse viehättyvänsä surrealismista, arvaamattomuudesta ja selittämättömyydestä. Sitä kohti ja sen yli!

* *

Olva: Keijut ja perhoset

Keväällä 2024 julkaistu Mehiläisille-single tuli internetissä vastaan ylistävien arvioiden saattelemana. Nyt vihdoin ja viimein sinkulle on tullut jatkoa Keijut ja perhoset -biisin muodossa.

Olva ei ole siirtynyt ylläripyllärinä esimerkiksi örinämetallin pariin, vaan Mehiläisille-kappaleesta diganneiden ei tarvitse järkyttyä. Keijut ja perhoset starttaa vastustamattoman curemaisella melodialla ja keinuu utuisesti indiepoppareiden haavemaailmassa.

Toteutus on kautta linjan laadukas, eikä yllätä, että taustalla on ollut häärimässä monissa liemissä keitettyjä konkareita: Jukka Nousiainen (kitara, basso, rummut, piano) ja Pauliina Koivusaari (jouset). Yhteistyö toimii saumattomasti.

Keijut ja perhoset -single sai kylkeensä myös musiikkivideon, jonka kautta kappale saa vielä lisää tuulta siipiensä alle. Yksi vuoden 2026 parhaista kotimaisista singleistä? Ehkäpä juuri näin on päässyt käymään.

Jani Tuovinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua