Kaikki mitä ihminen tekee tulisi tehdä ilosta – arviossa Knipin sooloalbumi Sivellinvetoja

Knipi. Kuvat: Lördag / Kristian Stierncreutz

Egotripin kappaleilla, omilla sooloillaan ja monien muiden tulkitsemilla hiteillä biisikynällään säkenöinyt Knipi syventyy kolmannella sooloalbumillaan hyvin henkilökohtaisiin aiheisiin. Omista vanhemmista ja Knipin elämänvaiheista kertovat akustisen hienovaraiset kappaleet säkenöivät lauluntekijälle tuttua haikeaa melankoliaa ja intiimin kaunista popmelodisuutta. Taidemaalari-isän elämänohje ”Kaikki mitä ihminen tekee, tulisi tehdä ilosta” on leimannut myös Knipin omaa tekemistä koko elämän ajan.

Sivellinvetoja-albumin (Lördag, 2026) avausraita Ensirakkaus muistelee nuoruusvuosien huumaa, kun tähdet ja silmät loistavat ja tunsi olevansa elossa. Mitään yhtä suurta kuin ensirakkauden huuma ei ehkä tunne enää koskaan. Pehmeästi puolikuiskaileva laulu, taustan jousitapetti, huminoivat koskettimet ja leppoisan raukea poljento kohtaavat ajankuvan, jossa kaukana siintävän aikuisuuden velvollisuudet eivät vielä paina hartioita, eikä tulevaisuutta tarvitse vielä miettiä.

Itäväylä muistelee haihtuvine tähtineen aamuöisiä kotimatkoja, kun askel on kevyt. On kohdannut jonkun pitkästä aikaa eikä mikään ole enää kuin eilen. Pienieleisestä askeleesta pehmeästi isompaan kaareen kasvavan sävellyksen täyteläinen sointi hymyilee väsyneen onnellisena.

* *

Levyn teemaksi nouseva isämuistelo Sivellinvetoja nousee vielä edellisiäkin korkeammalle tyylikkäällä pelkistyksellään. Jousien ja pienen kosketinhuminan päällä loistaa Knipin pohdiskeleva laulu, joka muistelee taidemaalari-isän piirteitä ja elämänfilosofiaa ja miten nämä näkyvät hänessä itsessään.

Valoisan rytmikkäästi mutta pienesti svengaava Päiväkirja yhdistää hienosti päiväkirjamaiset pienet arkiset merkinnät, joissa ”ei tänään tapahtunut mitään”. Sovitus nousee hienosti isompaan liitoon ilman että Knipin kaihoisa heleys jäisi jalkoihin. Hieno kappale!

Autereisesti läpsyttelevä Siinä hän taas on ankkuroituu arjen vilinän keskellä siihen yhteen ihmiseen, jonka kohtaaminen pysäyttää kaiken ympäriltään. ”Ihmisiä tulee ja menee, mutta hänet vain nään”. Yhtä lailla heleä piano- ja jousivetoinen kohtaamisen muistelo Sinä yönä satoi lunta on pelastus hukkumiselta. Kohtaaminen, joka pelasti yössä harhailevan vaeltavan aaveen. Lumisateen harsonohuet hiutaleet piirtyvät hienosti esille Knipin komeassa tekstissä.

* *

Rakas, olen pitkästynyt saattaa luvata biisinnimenä hiukan pölyistä hetkeä, mutta kappaleena puksuttaa kuulaan öisesti ja nousee laukut pakkaavalla kerrollaan hienoon melodiakaareen. On aika hypätä seikkailuun, täällä menemme hukkaan. Akustisen kitaran ääreen istahtava Kapeikko pienine piano- ja jousimausteineen katselee laiturilta kohta umpeen kasvaneeseen kapeikkoon ja tajuaa ettei sua enää oo. Kaipuu ei katoa, vaikka muistot elää mökkimaisemassa. Paikoissa, jotka heräävät taas henkiin seuraaville omistajille.

Öisesti näppäilevä Olet palannut kotiin sykkii tummaa tapettia ja murtuneen miehen muisteluita menneistä huolettomista hetkistä. Pimeää tietä ja katuvalojen vilahtelua soiva poljento täyttää maisemaa melankolisen kauniisti, rakentaen kerroksia sulavan vaivihkaisesti kohti lopun huohottavaa vauhtia – yksi levyn kappaleista, jotka jäävät päähän soimaan.

Päätöksenä soiva Huomisen sää istahtaa haikeasti hymyillen alas maailman kriisien keskellä odottamaan huomisen säätiedotusta ja hetkeä, jolloin voi laskea päänsä toisen olkapäälle.   

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua