Linnan lavalla nähdään nyt kierrätyspulloista tehty teknocity. Kuva: Jussi Silvennoinen

Oopperaa voi joko katsoa tai kuunnella, tai sitten molempia. Harvoin tuo jälkimmäinen kuitenkaan toteutuu käytännössä.

Esitykset tehdään useimmiten joko musiikillinen toteutus edellä tai sitten, jos hyvin käy ja rahaa on, ostetaan ja etsitään ohjaaja, jolla on näkemystä.

Savonlinnan Oopperajuhlien uutuuden, Nabucco-oopperan ohjaaja ja lavastajapari Rodula Gaitanou – takis on sellainen duo.

Nyt oikeasti on haluttu näyttää, että lavalla voi tehdä muutakin kuin laulaa eri äänialoissa korkealta ja kovaa tai matalalta miellyttävästi muristen.

Nabucco on oopperana hassu, sekava ja yhden muistettavan laulun, Heprealaisten orjien kuoron Va pensieron, varassa.

* *

Muuten Verdi pisti varhaisteokseensa sitä sun tätä kuin hääasuun. Vähän lainattua ja löydettyä, mutta turbovaihteella.

Itse tarina assyrialaisten ja heprealaisten kiistoista on panttivankidraama ja Selviytyjät yhdessä.

Vaikka todellisuus on lähi-idän nykytila huomioiden samankaltainen ja karmaisevuudessaan kuolettava Gazassa, nyt ei kommentoida tätä hetkeä, vaan visualisti-ohjaajapari menee pitemmälle.

Nabucco-oopperassa ovat vastakkain ekosoturit ja teknokraatit.

Nabuccon johtama porukka luottaa kovaan, luontoa riistävään teknologiaan ja on siten kyennyt luomaan tehovaltakunnan teknocityineen. Babylonian puutarhat näivettyvät siinä led-todellisuudessa myrkkykaasuihin ja hapen puutteeseen.

Mika Kares Zaccariaana luo uskoa heprealaisiin. Kuva: Jussi Silvennoinen

Ja miten Gaitanou-takis sen tekee?

Esitys on köyhää teatteria komeimmillaan. Kierrätyspulloista tehty lavastus on saatu toimimaan häkellyttävän hyvin.

Takisin suunnitelmia toteuttaneet savonlinnalaiset ovat hioneet kaksi pyramidia linnan lavalle. Nuo pyramidit on tehty muovipullomassasta lyijylasiteosten tapaan. Ne säihkyvät eri kulmissa ja asennoissa, valo-ja värikylvyissä! Tämä on mannaa silmille jos mikä.

Välillä pyramidit ovat kokonaan mustia, välillä niiden led-ääriviivat piirtyvät kuin teknocitynä eteen. Ja kun pyramidit käännetään, löydämmekin sisäpuolelta puutarhan. Koko satujen Babylon on ilmestyksen lailla singahtanut Savoon. Siellä on heijastuksia, usvaa ja kangastuksia.

Pyramidit ovat oma kokonaistaideteoksensa. Niiden luomaan tunnelmakuvaan tiivistyy koko oopperan sanoma. Ilman kasvillisuutta meillä ihmisillä ei ole mitään. Teknokraattien valta ja raha ovat vain helisevä vaski sen rinnalla.

Lavalla riittää katsottavaa, kun Nabucco on tulkittu uudestaan. Kuva: Anne Välinoro

* *

Puvustus on ikävä kyllä säkkilinjaa. Harvoin näkee mitään näin rääsyistä garderobia. Beessin sävyt ovat hyviä valoprojisointien kannalta, mutta muuten kuin kissanoksennus.

On ehkä tavoiteltu dystooppista muodittomuutta, mutta lopputulos on mitätön.

Päärooleilla on sentään säihkyä ja lameen hohtoa.

Toteutus on sarjakuvamaisuudessaan vähän outo, mutta toimii.

Esittäjät liikkuvat paljon, liikeparodiaa, kiipeilyä, yllättäviä sisääntuloja ja näkökulmien muuntelua riittää joka kohtaukseen. Tilanteet eivät kuole.

Valoilla vielä kasvatetaan sitä musiikkidramaturgista perusjuonta, joka luo lopullisen tunnelman esitykseen. Valotyössä onnistutaan nyt erinomaisesti. Musiikin ja kuvan liitossa on magiaa.

Ja kun sitä myötäilee ja vahvistaa James Sherlockin kapellimestarin käsi, elämys on tässä.

Oopperajuhlakuoro on omassa lajissaan maailman huippua.

Va Pensiero, niin, menkää ja kuunnelkaa se koko lavan leveydeltä!

Verdi kirjoitti laulajille. Ja se on hurmaavaa.

Basso Mika Kares Zaccariaana toimii rauhanvälittäjänä erilaisissa panttivankikriiseissä ja omankin nahkansa pelastaakseen. Kares on selkäranka koko tulkinnalle.

Karekselle on ensi kesäksi tiedossa useampikin päärooli näihin maisemiin.

* *

Yuriy Yurchuk Don Giovannina saa Sonja Herrasen Donna Elvirankin heikoksi. Kuva: Jussi Silvennoinen

Toisen esityksen solistikaartissa itse Nabucco, Devid Cecconi, ei täysin vakuuttanut. Hän on linnan vaatimuksiin nähden vaimeaääninen. Nabuccon persoonaanhan odottaisi vahvaa auktoriteettia.

Abigailina sopraano Marigona Qerkezi on löytö. Tarinan ristiriitaisimpana hahmona hän luovii mutkat suoriksi.

Qerkezillä näkyy olevan myös helmojen leveydeltä itseironiaa. Abigail kulottaa edetessään aidon valtaajan tavoin maata altaan ja muilta pois.

Abigail, Ismail, Fenena – taas yksi kolmiodraama oopperakirjallisuuden loputtomilla loveislandeilla.

Johan Krogiuksen Ismail syttyy Fenenaan, ja sitähän Abigail ei kestä. Margareta Matišič jää kyllä pahasti Abigailin varjoon tässä mittelössä.

Hän on suloinen, mutta äänellinen näyttö jää vajaaksi.

Krogius on saanut viime vuosien useissa päärooleissaan hyvän lavatuntuman. Tenori on vahva fakissaan, ääni on lempeän sävykäs.

Niin, Nabuccossa musiikki ja visuaalisuus toimivat yhdessä. Syntyy se kokonaistaideteos.

* *

Keskiviikkona ensi-iltaan tulleessa Don Giovannissa sitä vastoin homma hoitui lähestulkoon kuin konserttiversio. Kamarioopperaa on vaikea näyttävästi lavastaa.

Parit laulavat asemissa, pukuja vaihdellaan ja mitä nyt vähän komtuurin hautapaatta kalkutellaan haarukalla ja veitsellä, kun ikuinen elostelija mättää apetta kiviseltä pöydältä.

No on siinä sentään pieni jippo. Kun komtuuri nousee haudasta rankaisemaan häntäheikki-poikaansa, ohjaaja Paul-Émile Fourny on kehitellyt lavastaja Poppi Ranchettin kanssa sarkofagin päällyspatsaista eläviä.

Harmaanvalkoiset haamut alkavat elää ja kiemurtaa valloittajaa mukaansa helvetin bileisiin.

Ihan kivan näköistä. Kuin Uppsalan tuomiokirkon Kustaa Vaasan hautapaadella alkaisi reivit.

Sonja Herranen Donna Elvirana on illan tähti. Kuva: Jussi Silvennoinen

Muuten Don Giovanni on lähinnä mainiota kuultavaa. Illan tähtenä loisti Sonja Herrasen Donna Elvira. Kuopiolaissopraano on tuttu Timo Mustakallio -laulukisasta. Herranen on – Herranen aika, mikä sopraano! Lavea, kiinteä, kaunis ääni täyttää holvit ja soi peräpenkille saakka vaivatta. Herranen on myös taitava näyttelijä.

Yuriy Yurchuk, ukrainalainen tenori, teki debyytin Oopperajuhlille itse Giovannina. Hauska, taitava Tapaus tämä kolmikymppisenä vasta laulajanuralle ponnistanut monitaituri. Ääni kaipaa vielä kypsymistä, vaikka peruasiat ovat hyvin hallussa.

Toisena Don Giovannina kuullaankin sitten Waltteri Torikkaa.

Ruotsalainen Henning von Schulman Leporellona hauskutti koko laidalta itse mestarin takapiruna. Hyvää työtä alusta loppuun.

Iris Candelaria Zerlinan roolissa piti hyvin palvelijoiden puolta, vaikka romantiikan nälkä oli viedä aidan väärälle puolen. Candelaria on kaunisääninen, varma tulkitsija. Donna Annana Marjukka Tepponen piti moraalisen selkärangan koko pariseikkailussa ja Mika Kares komtuurina syvän rintaäänen. Patsashahmolla on se viimeinen kortti tässä pelissä ja se täytyy lätkäistä voimalla.

Oopperajuhlien Don Giovanni on siis varmaa kuultavaa. Kolmen ja puolen tunnin katselukokemukseksi se on niukka ja tylsänpuoleinen.

Renessanssifasadien pyöritykset on nähty moneen kertaan.

Anne Välinoro

Savonlinnan Oopperajuhlat

Giuseppe Verdi: Nabucco

• Kapellimestari James Sherlock
• Ohjaaja Rodula Gaitanou
• Lavastus- ja pukusuunnittelija takis
• Valaistussuunnittelija Jake Wiltshire
• Kuoron valmennus Jan Schweiger
• Kuoro Savonlinnan oopperajuhlakuoro ja -orkesteri
• Rooleissa Margareta Matišič, Marigona Qerkezi, Mika Kares, Devid Cecconi, Johan Krogius, Stanislav Šeljahhovski, Johanna Nylund, Jusniel Estrada

Ensi-ilta Savonlinnan Oopperajuhlilla 6.7.2024. Esityksiä 26.7. asti. Esityskalenteriin tästä.

* *

W. A. Mozart: Don Giovanni

• Ohjaus Paul-Émile Fourny
• Lavastus Poppi Ranchetti
• Kapellimestari Andrea Sanguineti
• Puvut Giovanna Fiorentini
• Kuoromestari Jan Schweiger

Ensi-ilta 10.7.2024. Esityksiä 25.7. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua