Ville Tietäväinen. Kuvat: Otto Virtanen / WSOY
SARJAKUVA | Elias Lönnrot tapaa vienankarjalaisen runonlausujan Moarie Karhun ja luo luvatta Kalevalan.
”Rohkea sukeltaminen ’pyhään’ kansalliseepokseen pöyhii hyvällä tavalla Kalevalan legendaa.”
ARVOSTELU
Ville Tietäväinen: Metsän kuningatar
- WSOY, 2026.
- 128 sivua.
Työuransa graafisena suunnittelijana ja kuvittajana tehneen Ville Tietäväisen intohimo on sarjakuva ja sen parissa hän on kulkenut palkinnosta toiseen. Vuoden 2011 Näkymättömät kädet palkittiin muun muassa Sarjakuva-Finlandialla.
Nyt Tietäväinen sukeltaa Suomen kansalliseepokseen Kalevalaan, sen syntyyn ja sitä ympäröivään ideologiseen kuohuntaan. Metsän kuningatar -teoksen (WSOY, 2026) keskiössä on Kalevalan kokoajan Elias Lönnrotin kohtaaminen vienankarjalaisen runonlaulajan Moarie Karhun kanssa 1830-luvun tutkimusmatkalla.
Tietäväisen pelkistetyn karikatyyrinen tyyli ja upean pehmeä värien käyttö tekee teoksesta visuaalisesti erittäin näyttävän. Rohkea sukeltaminen “pyhään” kansalliseepokseen ja kaikkiin sen ympärille sidottuihin väärinkäytöksiin ja ideologisiin riistoihin pöyhii hyvällä tavalla Kalevalan legendaa ja kuvaa kuinka Suomen syntyminen on yhtä lailla rakentunut riistoon ja kuinka nationalismin raskas karahka aina kalahtaa jonkun niskaan.
Suomalaisuutta luovat “kansakunnan isät” haluavat luoda tulevan valtionsa pohjalle myytit suomalaisuudesta, haastaa muiden kansojen eepokset ja tehdä Suomesta jotain perähikiää suurempaa. Samaa haavetta leimaa nationalistiskolonialistinen ajatusmaailma, jossa myyteistä tehdään tarpeen mukaan kuvia omasta erityisyydestä. Karjalaisessa metsässä on runsaasti muutakin riistettävää kuin runot, joita Lönnrot lähtee metsästämään.
Kuva teoksesta. Kuva: Ville Tietäväinen
* *
Tietäväinen ympäröi Lönnrotin ja Karhun tarinan eri aikakausilla vaikuttaneista aatteista ja liikehdinnöistä karelianismista heimosotiin ja toisen maailmansodan Suur-Suomi-ajatteluun ja Neuvostoliiton puhdistuksiin. Itse Karjala tuntuu isännästä riippumatta saavan näistä innostuksista osakseen vain riistoa, ruumiita ja raiskausta.
Suvaitsevainen kansanmies Lönnrotkin syyllistyy Karhun suvun tarinoiden luvattomaan käyttöön tiedemiesmäisessä tarpeessaan luoda runoista kansalliseepos. Luonnon kiertokulkuun sidotuille tarinoille pitää myös kehittää alku ja loppu, jotka Lönnrot säveltää omasta päästään. Luonnonuskonnolle keskeinen karhunpalvonta siivotaan pois kristillisemmän maiseman tieltä.
Paljon hyvää ja kaunista on syntynyt Kalevalan puitteissa ja sen ympärille, mutta syntytarinan pussissa ei ole vain puhtaita jauhoja. Tietäväisen sarjakuvallinen näkemys kansalliseepoksen synnystä pöllyttää historiaa hyvällä tavalla.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Maalaispunkkari merkityksellisten keikkareissujen ytimessä – arviossa Maalaispunkin matka metropoliin
SARJAKUVA | Pauli Kallion ja Henri Gylanderin albumi suurenmoisen seitsikon tapahtumarikkaasta keikkareissusta lahden taakse pääsee seikkailun makuun.
Cassandra Calinin sarjakuvassa Lia kipuilee uudessa maassa mutta löytää myös onnea – arviossa Uusi tyttö
SARJAKUVA| Vaikka visuaalisessa ilmaisussa on paikoin toivomisen varaa, on Uusi tyttö aivan pätevä sarjakuvaromaani nuorille.
Heikki Kemppaisen muistisairautta käsittelevän sarjakuvatrilogian päätösosa elää pilkahduksissa – arviossa Perintö
SARJAKUVA | Heikki Kemppaisen pelkistetty viivapiirtotyyli sopii toimivasti äidin kodin muistorikkaaseen tyhjentämiseen.
Varhaisnuorten sarjakuvakirja ei olekaan ihan saippuaa – arviossa neljäs Love College -tarina Rakkauden planeetta
KIRJAT | Varhaisnuorten ja teinien Love College -kirjasarjassa on ilmestynyt neljäs osa. Karkkimainen kuvitus koukuttaa yläkouluikäisten ranskalaisteinien maailmaan.