Kuva: Story House Egmont
SARJAKUVA | Francois Corteggiani ja Colin Wilson kertovat nuoren Blueberryn sodanaikaisista seikkailuista tarinakokonaisuuden päätöksessä.
”Veren hinta alleviivaa hyvin kuinka sodan kaoottisuus luo yllättäviä liittolaisuuksia ja ystävyyksiä.”
ARVOSTELU

Francois Corteggiani & Colin Wilson: Blueberryn nuoruus – Veren hinta
- Kääntänyt Jukka Heiskanen.
- Story House Egmont, 2025.
- 48 sivua.
J. M. Charlierin ja Jean ”Moebius” Giraudin luoma villin lännen sarjakuva Mike Steve Blueberrystä, oikealta nimeltään Donovan, on ansiosta noussut yhdeksi kaikkien aikojen parhaista lännensarjakuvista. Niinpä on vain sopivaa, että kun Story House Egmont käynnistää uuden ranskankielisille lännensarjoille omistetun BD West -sarjan, sen saa käynnistää juuri tämän sarjan suomalaisittain “kadonnut” osa Blueberryn nuoruus – Veren hinta (2025).
Rikkaan etelävaltiolaisen plantaaninomistajan pojasta etsityksi rikolliseksi lavastettu ja sisällissodan pyörteissä monien käänteiden kautta Pohjoisvaltojen armeijan upseeriksi päätyvä Blueberry kasvaa kohtalon pakosta juuri siksi mieheksi, joka päätyy suorittamaan ne kaikkein vaikeimmat tehtävät ja operaatiot. Sellainen hänellä on käsissään myös Veren hinta -albumissa.
Ensimmäistä kertaa virallisesti suomeksi käännettynä julkaistava Veren hinta on jatkoa Charlierin jälkeen tarinoita käsikirjoittaneen Francois Corteggianin ja kuusi albumia kuvittaneen Colin Wilsonin Luutnantti Blueberryn nuoruus -sarjan albumeille Säälimätön takaa-ajo (Semic, 1992) ja Atlantan hurjapäät (Semic, 1993). Tarinan vuonna 1994 ilmestynyt kolmas osa jäi samasta jatkumosta aikoinaan suomentamatta, vaikka suomenkielinen piraattiversio julkaistiinkin.
Veren hinta on keskeinen kappale Blueberryn sodanaikaisten vaiheiden historiaa. Pohjoisvaltojen mustista vapaaehtoisista koostuva joukko koittaa Blueberryn, kersantti Graysonin ja Homerin johdolla selvittää armeijalle turvallista reittiä kohti Savannahia ja samalla selvittää tilit petturi Henry S. Bowmanin kanssa.
Vain sankareiden nokkeluus ja neuvokkuus riittävät raivaamaan esteitä vastapuolen joukkojen ja vihamielisen väestön keskellä. Oma osuutensa on Reynesin maatilalle kerääntyneellä joukolla naisia, jotka koittavat selviytyä ilman miesten apua sodan melskeistä. Kaikki Blueberryn juonet ja bluffit eivät mene ihan suunnitelmien mukaisesti, mutta Veren hinta alleviivaa hyvin kuinka sodan kaoottisuus luo yllättäviä liittolaisuuksia ja ystävyyksiä.

Kuva: Story House Egmont
Blueberry-seikkailuiden monipolviset, yleensä monia albumeita vaativat tarinakokonaisuudet tekevät yksittäisen, 48 sivun palasen arvioimisesta vaikeaa, kun tarina on vain osa isompaa kokonaisuutta. Corteggiani tavoittaa kuitenkin hienosti Charlierin hengen, jossa Blueberry ja luottoapulaiset selviävät tilanteista rämäpäisten suunnitelmien, oikeamielisyyden ja toveruuden avulla. Onni on monesti hyviä asioita tekevien puolella, ainakin sarjakuvassa.
Wilsonin kuvitus nojaa samoin onnistuneesti Giraudin luomaan ilmeeseen, vaikka Janet Gaulin värien käyttö on keskimäärin valjumpaa. Veren hinta ei silti yllä ihan parhaiden Blueberry-tarinoiden mukaansa tempaavuuteen. Kaiken kaikkiaan Blueberry-sarja on kuitenkin se, johon kaikkia muita verrataan.
Veren hinta on onnistunut aloitus uudelle sarjalle ja täydentää mainiosti Blueberryn saagaa. Toivottavasti sarjan puitteissa saadaan täytettyä myös muita aukkoja näistä sisällissodan seikkailuista.
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Balladi ruutujen kauneudesta – arviossa Prinssi Rohkea -sarjakuvakirja Laulava miekka
SARJAKUVA | Jalavan laatujulkaisu seuraa prinssin tarinaa alusta asti. Ruudut hehkuvat menneen ajan nostalgista lumoa ja todistavat samalla taiteen taikavoimasta.
Aapo Kukko sarjakuvailee säveltäjä Šostakovitšista – arviossa Punainen Beethoven
SARJAKUVA | Millaista on luoda taidetta vainoharhaisen diktatuurin keskellä, pohtii Aapo Kukko Dmitri Šostakovitš -sarjakuvaelämäkerrassaan.
Suvi Ermilän äitiyspäiväkirjamainen sarjakuva toimii – arviossa Äidit
SARJAKUVA | Sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija Suvi Ermilä sukeltaa äitiyteen omakohtaisella näkökulmalla.
Itsetyytyväinen sarjakuvaversiointi Flaubertin klassikosta – arviossa Posy Simmondsin Gemma Bovery
SARJAKUVA | Rouva Bovaryn uudelleenkerronta on tyylikkäästi toteutettu mutta satiiriltaan löysä dekkarimysteeri.




