Kuvat: Suuri Kurpitsa
SARJAKUVA | Sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija Suvi Ermilä sukeltaa äitiyteen omakohtaisella näkökulmalla.
”Ermilä osaa maalata intiimit hetket ja tunteet lukijan ihon alle.”
ARVOSTELU

Suvi Ermilä: Äidit
- Suuri Kurpitsa, 2026.
- 128 sivua.
Edellisellä sarjakuvateoksellaan Vastaanottokeskus (Suuri Kurpitsa, 2021) Sarjakuva-Finlandian voittanut Suvi Ermilä sukeltaa uutuusalbumillaan Äidit (Suuri Kurpitsa, 2026) äitiyteen, synnytysprosessiin, äitiyden iloihin ja pelkoihin sekä omaan äitisuhteeseensa. Vuonna 1985 Tampereella syntynyt helsinkiläinen sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija loistaa harmaanruskealla vesivärimaalauksellisella tyylillään, mutta todistaa neljännellä albumillaan jälleen kykynsä myös tarinankertojana.
Päiväkirjamaiset tuokiot ja hetken näkökulmat raskauden aiheuttamiin ajatuksiin, tunteenpurkauksiin, riemuun ja jännitykseen omasta ja lähipiirin näkökulmasta antaa vertaistukea niin vanhemmuuden kokeneelle kuin siihen valmistautuvalle. Uuteen perheenjäseneen valmistautuminen vaatii jokaiselta henkistä valmistautumista ja käytännön toimia. Ermilän sarjakuvan arkinen tunnelma tekee yhden ihmisen päiväkirjasta lukijalle helposti lähestyttävän. Sarjakuvan henkilöiden nahkoihin on helppo hypätä.
Vaikka Suomessa synnytykseen saa lähtökohtaisesti ensiluokkaisesti tukea – niin raskauden kuin synnytyksen aikana sekä lapsen syntymän jälkeen – on kyse yhdestä elämän käänteentekevimmistä myllerryksistä. Jokainen synnytys on erilainen, jokainen tulee tilanteeseen erilaisesta tilanteesta ja taustoista ja jokaisella on omat odotuksensa asioiden etenemisestä ja tulevasta.
Ermilä kuvaa rehellisesti niin riemuja, vaikeampia hetkiä kuin tylymmänkin tuntuista kohtelua. Äitiyspäiväkirja avaa omakohtaisen kokemuksen kautta, millainen prosessi synnytys on ja millainen se on hänen omassa lapsuudessaan ollut. Synnytyspelot ja synnytyksen jälkeinen selviytymismoodi saavat inhimilliset luvut. Oman lapsen tuottama ilo tuntuu silti vahvimpana. Ermilä osaa maalata intiimit hetket ja tunteet lukijan ihon alle.
Omien synnytykseen liittyvien pelkojen analysoiminen suhteessa omiin lapsuuskokemuksiin ja menneiden vuosikymmenten antama vertaiskuva nykypäivän synnytysprosessiin tuovat lisää verta ensivanhempien ja syntyvän lapsen ytimen ympärille. Isän rooli ja omat tavat tukea synnyttäjää ja yhteyden luominen omaan lapseen käydään läpi. Isovanhempien odotus ja ilo sekä heidän antamansa tuki tuodaan myös toimivasti esille.
Tekstiä on albumin tuokiokuvissa suhteessa vähemmän ja tunnelmallisia kuvia enemmän, eikä hetkiin aina tarvita sanoja lainkaan. Maalauksellisen tyylin pehmeät varjot tai tunnetiloihin reagoivien ruutukaavojen terävämmät kulmat korostavat hienosti tilanteita. Ermilä osaa upeasti tiivistää ihmisten ilmeitä pelkistetyllä viivan käytöllään. Kaunis ja koskettava kokonaisuus, jossa ainutkertainen elämys jaetaan liikoja värittämättä kaikille lukijoille.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Itsetyytyväinen sarjakuvaversiointi Flaubertin klassikosta – arviossa Posy Simmondsin Gemma Bovery
SARJAKUVA | Rouva Bovaryn uudelleenkerronta on tyylikkäästi toteutettu mutta satiiriltaan löysä dekkarimysteeri.
Erik Svetoftin altaassa ei ole matalaa päätyä olekaan – arviossa sarjakuvaromaani Spa
SARJAKUVA | Erik Svetoftin Spa on on parasta taidetta ja pitkään mielessä kummitteleva hemmotteluviikonloppu.
Avaruusvalvonta antaa tuotteelle täyden turvatakuun – arviossa Jeff Hawke -kokoelma Ihmiskoe
SARJAKUVA | Albumin nimitarinassa ihmiskoetta suorittaa luokkansa takapenkin poppoo, siivekäs merihevonen, kummitusopossumi ja suolakurkku.
Kuusikymppinen luutnantti ratsastaa edelleen eturivissä – arviossa uusi Blueberry-albumi Katkera apassi
SARJAKUVA | Joann Sfarin ja Christophe Blainin dreamteam jatkaa edesmenneiden mestarien työtä.



