Kuvat: Asema Kustannus / Mika Lietzen
SARJAKUVA | PNUK onnistuu olemaan samaan aikaan sekä äärimmäisen tyylikäs että tarinallaan koskettava kuvaus katoamassa olevien maailmojen ja arkkitehtuurin voimasta.
”Lietzenin suoraviivainen viiva on omiaan kuvaamaan rapistuvaa arkkitehtuuria.”
ARVOSTELU

Mika Lietzen: PNUK
- Asema, 2024.
- 120 sivua.
Turkulainen sarjakuvataiteilija Mika Lietzen jatkaa vahvaa työtä, josta aiemmin tänä vuonna Zum Teufelin kautta julkaistu Death Metal ja sitä edeltänyt, Aseman julkaisema viimevuotinen Alkoholi ovat erinomaisia esimerkkejä: näyttävän selkeää viivaa, haalean pelkistettyä värimaailmaa ja koskettavia tarinoita.
Vuonna 1974 syntynyt Lietzen on jo kolmesti ollut Sarjakuva-Finlandian ehdokkaana ja pitäisin pienenä ihmeenä, ellei palkinto jossain kohdalla osuisi taitavan tekijän kohdalle. Sen verran mieleenpainuvaa jälkeä hän on viime vuosina tuottanut.
PNUK (Asema, 2024) kertoo 1980-luvulle sijoittuvaa dystopiaa, jossa päähenkilö asuu muiden sopeutumattomien kanssa uusien kaupunkien valtateiden perustuksien alle jääneessä rapistuvassa ja hylätyssä kaupungissa, joka vahvasti vaikuttaa Turulta hylättyine funikulaareineen ja nousseen vesirajan piirittämine linnoineen.
Kissansa Möbiuksen ja naapurissa asuvan vanhan naisen kanssa hylättyä taloa asuttava päähenkilö kuvaa vanhoja rapistuneita arkkitehtuurin helmiä, kasvattaa vihanneksia ja viettää aikaa sekä punkhenkisen yhteisön kanssa keikoilla että eristäytyen katoille pohdiskelemaan.

Käänteentekevä hahmo tarinalle on jostain yhteisön joukkoon ilmestynyt alkoholisoitunut keski-ikäinen mies, joka saa nimen Louie kavuttuaan punkkeikalla hoilaamaan mikkiin Louie Louie -kappaletta. Rähjääntyneessä hahmossa on jotain outoa – pelkästään hänestä otettu valokuva aiheuttaa naapurin vanhalle naiselle oudon kohtauksen. Kun vaihteeksi selväpäinen Louie pelastaa päähenkilön pahantahtoiselta miesjoukolta, alkaa mysteeri avautua.
Vaikka rapistuvassa hylätyssä kaupungissa edelleen voi elää ja esimerkiksi perinteiset jalkapallojoukkueet TPS ja Inter yhä ottelevat, jää paikka ennen pitkää lopullisesti jyrän alle. Niinpä Louien jälkien seuraaminen johonkin parempaan paikkaan alkaa tuntua houkuttelevalta. Albumi päättyy matkaan kohti itää, josta löytyy toinen mureneva, kohonneen merenpinnan alle osittain jäänyt kaupunki. Sieltä löytyy myös arvoituksen ratkaisu, vaikkei kaikkiin kysymyksiin saadakaan vastausta.

Lietzenin suoraviivainen viiva on omiaan kuvaamaan rapistuvaa arkkitehtuuria, mutta onnistuu pelkistettyine piirteineen hienosti myös näyttämään erilaiset tunteet ja luomaan tunnelmaa. PNUKin ajattomasti leijaileva yleisfiilis ja toimivasti erikokoisia ja -muotoisia ruutukokoja hyödyntävä piirrostyyli luo omanlaisensa jylhän yleisilmeen. Harmaansinisessä värimaailmassa punaiset omenat tai pimiövalot korostuvat hienosti.
PNUK onnistuu olemaan samaan aikaan sekä äärimmäisen tyylikäs että tarinallaan koskettava kuvaus katoamassa olevien maailmojen ja arkkitehtuurin voimasta.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Balladi ruutujen kauneudesta – arviossa Prinssi Rohkea -sarjakuvakirja Laulava miekka
SARJAKUVA | Jalavan laatujulkaisu seuraa prinssin tarinaa alusta asti. Ruudut hehkuvat menneen ajan nostalgista lumoa ja todistavat samalla taiteen taikavoimasta.
Aapo Kukko sarjakuvailee säveltäjä Šostakovitšista – arviossa Punainen Beethoven
SARJAKUVA | Millaista on luoda taidetta vainoharhaisen diktatuurin keskellä, pohtii Aapo Kukko Dmitri Šostakovitš -sarjakuvaelämäkerrassaan.
Suvi Ermilän äitiyspäiväkirjamainen sarjakuva toimii – arviossa Äidit
SARJAKUVA | Sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija Suvi Ermilä sukeltaa äitiyteen omakohtaisella näkökulmalla.
Itsetyytyväinen sarjakuvaversiointi Flaubertin klassikosta – arviossa Posy Simmondsin Gemma Bovery
SARJAKUVA | Rouva Bovaryn uudelleenkerronta on tyylikkäästi toteutettu mutta satiiriltaan löysä dekkarimysteeri.




