Kuva: The Oligarchs Productions / Yle
KOLUMNI | Ranskalainen vakoojasarja Le Bureau on niin hyvä, että se kestää toisenkin katsomisen, Päivi Vasara kirjoittaa.
”Katsoja saa vihjeitä, mutta ne ovat kovin huomaamattomia.”
Minusta on mukavaa seurata kesällä televisiosta jotakin jännityssarjaa. Näistä ranskalainen Le Bureau on niin hyvä, että katson sitä toiseen kertaan. Maistuu uusintanakin, sillä edellisestä kerrasta on jo vuosia.
Le Bureau, vakoojaverkosto on nähtävissä Yle Areenassa. Se onkin ainoa suoratoisto, jota katselen.
Ensimmäinen kausi on puolessa välissä. Tahti on yksi sarjan osa iltauutisten jälkeen. Sarjasta on viisi kymmenen osan kautta, ja kaikki ovat Areenassa.
Kesä on pelastettu!
* *
Miksi Le Bureau (Le Bureau des Légendes) sitten on niin hyvä, että se kestää toisenkin katsomisen? Sarja on rakennettu taitavasti. Olet välittömästi päähenkilön puolella ja jännität, miten ”Moukan” käy.
Mathieu Kassovitz on erinomainen roolissaan kentältä palaavana vakoojana. Moitteen sanaa ei ole yhdessäkään roolisuorituksesta. Kaikki saavat loistaa.
* *
Sarja tuntuu todentuntuiselta. Pohjana on ollutkin agenttien kertomuksia. Jostain luin, että Supon tyypitkin kestävät tätä sarjaa katsella.
Tapahtumat alkavat siitä, kun Moukka palaa toimistohommiin kuuden Syyrian Damaskoksessa vietetyn vuoden jälkeen. Hän ei tällä kertaa onnistu irrottautumaan peiteroolistaan. Syy on nainen: Nadia El Mansour (Zinek Triki), johon Moukka pitää yhteyttä, vaikka ei tietenkään saisi.
Tästä Moukka saa maksaa itse, ja vaarassa on enemmänkin.
* *
Le Bureau etenee alkuunsa verkkaisesti, kun rakennetaan pohjaa tuleville tapahtumille.
Katsoja saa vihjeitä, mutta ne ovat kovin huomaamattomia. Kiva kuitenkin yrittää aavistella, mikä johti mihinkin.
Sarja on saanut kotimaassaan palkintoja muun muassa näyttelijäsuorituksista, tuotannosta ja käsikirjoituksesta.
* *
Roolihahmot on rakennettu inhimillisiksi. He tekevät virheitä, valehtelevat päästääkseen helpommalla. Toisin sanoen ovat ihmisiä.
Ajankohtainen Le Bureau on edelleen. Syyriassa kuohuu, Iranin ydinohjelma on tapetilla ja venäläiset ovat sekaantuneet moneen maailmanpoliittiseen konfliktiin.
Päivi Vasara
Le Bureau, vakoojaverkosto Yle Areenassa 30.8.2028 asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sateen jälkeen tulee pouta – yhteiskuntakuvaus Veera Ikosen romaanissa Rakkaudella, meistä
KOLUMNI | Dystopiat tarjoavat mahdollisuuden kuvitella ja tarkastella vaihtoehtoisia yhteiskuntamalleja, Juho Saari kirjoittaa.
Miesselittämisestä puhuttaessa miehen kokemus saattaa unohtua
ESSEE | Gaius Turunen käy läpi miesselittäminen-termin synnyttämiä ristiriitaisia tunteita ja vilkaisee myös miten termistä on kirjoitettu englanninkielisessä maailmassa.
Tunnesiteet, trauma ja mitä Naruto opettaa empatiasta
ESSEE | ”Sosiaalisen median aikakauden yksinäisyyden ja mielipiteiden polarisoitumisen keskellä empatiakyvyn ja ihmiselämän mahdollisuuksien merkitys on vain korostunut”, Topi Lepojärvi kirjoittaa.
En nukahtanut, kun kuuntelin keskustelua kulttuuripolitiikasta ja kulttuurin tilasta
KOLUMNI | Marja Heinonen päätyi sattumalta kuuntelemaan Helsingin Tiedekulmassa järjestettyä keskustelutilaisuutta kulttuuripolitiikasta ja Yleisradiosta murroksessa.