Kamarimusiikin helmiä Weberniltä, Griegiltä ja Janáčekilta – tunnelmia KuruFestin avajaiskonsertista

Kuva Kurun kirkon konsertista vuodelta 2023. Kuva: Marja Mustakallio

KuruFestin avajaiskonsertti Kurun kirkossa 5.6.2026.

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin, että KuruFest on toivon mukaan vakiinnuttanut asemansa kesäisenä musiikkijuhlanamme Kurussa. Tämä minun ja monen muun toive on riemuksemme toteutunut, sillä Kurufest vietti tänä vuonna jo 20-vuotisjuhliaan.

Viehättävä ja korkeatasoinen kamarimusiikin juhla on Lehdon perheen luomus. Mutta miten kaikki sai alkunsa?

Meidän perheemme vieraili kesinä 1993–1994 Tuomas Lehdon ensimmäisen sellonopettajan Anja Majan luona. Soitimme silloin päiväkonsertissa Parkkuun koululla. Kun 2000-luvun alussa tuli mieleen, että voisimme itse järjestää muusikkokavereidemme kanssa maaseudulla pienen festivaalin, joka ei kuitenkaan olisi kaukana pääkaupunkiseudulta, päädyimme vuonna 2006 Kuruun ja Parkkuun kylään.

Parkkuun Seuratalo on hyvä paikka pitää kamarimusiikkikonsertteja. On myös ollut ihanaa saada uusia ystäviä, joita on nähnyt niin monta kertaa konserteissa. Vuosi vuodelta tuntuu aina vain lämpimämmältä palata Kuruun.

* *

Tämän vuoden KuruFest (5.–7.6.2026) sisälsi viisi konserttia perjantaista sunnuntaihin: avajaiskonsertin, kaksi lauantaikonserttia, illalliskonsertin sekä päätöskonsertin.

Kesäisenä perjantai-iltana Kurun kirkkoon oli saapunut RSO:n ystäviä pääkaupunkiseudulta, lukuisia kurulaisia ja vapaa-ajan asukkaitakin. Ensimmäisenä numerona kuulijat pääsivät hitaaseen ja unenomaiseen tunnelmaan, Anton Webernin (1883–1945) romanttiseen Langsamer Satziin lipuen. Sen soittivat Petri Aarnio (viulu), Salla Savolainen (viulu), Jakob Dingstad (alttoviulu) ja Tuomas Lehto (sello).

Webern sävelsi Langsamer Satzin vuonna 1905 eli ennen kuin hänestä oli tullut tunnettu atonaalisen ja kaksitoistasäveljärjestelmään perustuvan musiikin uranuurtaja. Odottamaton oli pakahduttavan tunnelmallinen sävellys valtavan latautuneine pianissimoineen.

Seuraavaksi saimme nauttia Leoš Janáčekin (1854–1928) teoksesta Jousikvartetto nro 1 ”Kreutzer-sonaatti” kvartetin Salla Savolainen (viulu), Elina Lehto (viulu) Jakob Dingstad (alttoviulu) ja Mikko Ivars (sello) soittamana. Se oli aivan toista maata kuin Webernin harmoninen johdatus musiikin ihmeellisiin tunnelmiin.

Janáčekin Kreutzer-sonaatti perustuu löyhästi Leo Tolstoin novelliin Kreutzer Sonata, jonka pohjana on Ludwig van Beethovenin vastaava teos. Tolstoin novellissa mies tappaa vaimonsa mustasukkaisuuden vallassa uskoessaan tämän olevan suhteessa viulistiin, jonka kanssa tämä esittää Beethovenin sonaattia. Näin pitkälle ei Janáčekin teos yllä, vaikka kieltämättä kuulija voi tuntea ahdistusta, mustasukkaisuutta, väkivaltaista kiihkoa, hellyyttä ja tragediaa. Tämän kun kuunteli, niin paljon oppi ihmisluonteesta sekä siitä miten sävelillä voi sitä kuvata.

Avajaiskonsertin loppunumerona oli Edvard Griegin (1843–1907) Jousikvartetto g-molli op. 27 soittajinaan Ville Koponen (viulu), Elina Lehto (viulu), Jakob Dingstad (alttoviulu) ja Alma Stupak (sello). Sanotaan, että Griegin teos on omaperäisyydessään ainutlaatuinen ja vieläpä säveltäjänsä ainoa jousikvartetto. Griegin teos voidaan esittää kansallisromanttisuuden kehyksissä. Nyt ylitettiin ns. tyylin rajat aikakauden ylittävään säveltaiteeseen.

Jos vertaa edellistä jousikvartettoa ja Griegin teosta, jälkimmäinen on särmäisyydestään huolimatta romanttisempi ja sinfonisempi, kun taas Janáček on psykologisempi, terävämpi ja nykyaikaisempi. Griegissä tunne virtaa laajoina kaarina; Janáčekilla se purkautuu lyhyinä, puheenomaisina eleinä.

Suvereeni soitto jatkui päiväkonserteilla ja illalliskonsertilla. Päätöskonsertti jätti tunteiden muistiin sävelkudoksia soljuvista ja ilmavista sointiväreistä, vetävistä rytmeistä ja tuntuman nuoren Mendelssohnin kosketuksesta kesäiseen satumetsään.

Jukka Kallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua