LEVYT | Englantilaisen Fablen ensiesiintymisestä on jo useampi vuosi, mutta hiljaiselon jälkeen ilmestyvä esikoislevy Shame soi mukavan monipuolisesti ja tarjoilee tuttuja ysärivaikutteita.
”Shame on kiinnostava, moneen suuntaan kurkottava ja tyylikäs levy.”
Spotifyn suosituslistalla vastaan leijaili englantilainen muusikko ja laulaja Holly Cosgrove (s. 1995), joka tunnetaan nimellä Fable. Orbiting-kappaleen rento ja triphopihtava tunnelma kolahti.
Fablen ura alkoi debyytti-EP:llä vuonna 2014 ja johti vierailuun Orbitalista tutun Paul Hartnollin soololevyllä 8:58 ja kiertueeseen The Cultin kanssa. Sen jälkeen Fable katosi maisemista. Pari vuotta sitten ilmestyi tämän pitkään haudutellun levyn ensisinkku Thirsty ja nyt sitten vihdoin itse albumi.
Shame-albumia (Naim, 2022) luonnehditaan triphopiksi ja neo-souliksi. Thom Yorken ja Trent Reznorin nimiä mainitaan myös vertailukohtina. Tiedäpä niistä, mutta vaikutteita ysärialternativesta musiikissa kuuluu. Skunk Anansie, Sneaker Pimps, miksei Marilyn Mansonkin – Unequal-kappaleen hakkaava rytmi tuo mieleen Mansonin Beautiful Peoplen sen verran vahvasti, etteivät ”we are the people” -hokeman yhtäläisyydet liene ihan sattumaa. Ihan Beautiful Peoplen iskevyyden tasolle tässä ei kuitenkaan päästä.
Shame esittelee monipuolisen ja lupaavan artistin. Laulutyylit vaihtelevat pehmeästä kuiskailusta reippaampaan, musiikillisesti mennään hiljaisesta hitaasta triphopista kitarariffittelyyn. Niitä ihan timantinkovimpia hittejä ei levyltä kuitenaan löydy; ensikontaktini Orbiting on tosin sen verran hieno kappale, että jää ehdottomasti soittolistoilleni.
The Reaper esittelee Fablen tunnelmoimassa mystisimmillään, runsain efektein ja kilkutuksin. Kappaleen tunnelma on miellyttävän painostava. Thirstyn tuhdit kitarariffit miellyttävät myös; Alanis Morrissette lähettää terveisiä. Kappaleen loppuhuipennus on hieno.
Shame on kiinnostava, moneen suuntaan kurkottava ja tyylikäs levy. Fablen seuraavaa levyä kohtaan herää kyllä mielenkiintoa: on kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan tästä jatketaan.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sur-rurin Ville Vuorenmaa sooloilee – arviossa Päivä jolloin minusta tuli tipu
LEVYT | Ville Vuorenmaan soololevy on särössäänkin aika hempeä kokonaisuus. Nelikko onnistuu luomaan aika pienillä elementeillä pienesti hypnoottisen pelinavauksen.
Pianisti Aleksei Zaitsevin ensimmäisellä sooloalbumilla kuullaan latautuneita tulkintoja ja mietittyjä yksityiskohtia
LEVYT | Alba Recordsin julkaiseman From the Street -albumin ohjelma koostuu suomalaispianistille läheisistä ja rakkaista teoksista.
Neljäs paalujuntta toden sanoo – arviossa Joni Ekman & Koiran XL4
LEVYT | Joni Ekman koirineen on neljättä kertaa täyspitkän kimpussa ja vinyylin mainostarra lupaa 100 prosenttia energiaa ja älykkyysosamääräksi puhdasta nollaa.
Luonnonsuojelua ja kansanmusiikkia samassa paketissa – arviossa pakahduttava Nouse luonto -albumi
LEVYT | Nouse luonto – lauluja monimuotoisuudesta tuo suomalaisen kansanmusiikin kovimmat nimet yhteen. Samalla esitetään ylistyslaulu olevaiselle.