Timo Lassyn kuva: Tuukka Koski. Levyn kansi: Ilari Hautamäki; kannen kuva: Jussi Tiainen / We Jazz.
LEVYT | Kuudennella soololevyllään maan ykköstykkeihin lukeutuva Timo Lassy poikkeaa peruspolultaan. Uusi trio ja sille sävelletty musiikki maistuu aikaisempaa kypsemmältä ja jopa valmiimmalta.
”Melodista, muodokasta, syvää, svengaavaa, aistikasta, kypsää.”
Lassyn edellinen sooloalbumi on omalla kvintetillä tehty Moves (Membran), joka sai vuoden 2019 Jazz-Emman. Samana vuonna hän julkaisi livelevyn yhdessä vanhan soittokumppaninsa Teppo Mäkysen (We Jazz) kanssa.
Trion avausraidan Foreign Routes nimeä mukaillen sen musiikki kulkee osin vierailla tai ainakin uusilla poluilla. Tyylikäs ja hyvin tasapainoinen kokonaisuus ei ensimmäiseen hätään kuulostakaan triolevyltä. Vaikutelmaa korostavat 25-henkisen Budapest Art Orchestran soittamat, Marzi Nymanin sovittamat jouset sekä siellä täällä pilkkovat elektroniset sävyt (Valtteri Laurell Pöyhönen ja Tuomo Prättälä). Myös levyn tuotannosta yhdessä Lassyn kanssa vastannut Abdissa ”Mamba” Assefan lyömät vilkkuvat Subtropical-raidalla.
Timo Lassy totesi jossain vanhassa haastattelussa, että muutosta tapahtuu koko ajan, vaikka sitä ei ehkä yhdeltä tai kahdelta levyltä huomaa. Trioa kuunnellessa tuntuu, että parinkymmenen vuoden ura on kasvattanut lattari-souljazzin edusmiehestä pätevän säveltäjän ja kypsän, taitavan ja itseensä luottavan muusikon.
Levylle on leimallista kiireettömyys ja pakottamattomuus. Kokonaisuus on tietyllä tapaa rento ja linjakas. Vaikka trion syntymätodistuksessa alkusysäyksen kohdalla lukee ilmeisesti vahinko, yhtyeen kokoonpano on erittäin toimiva.
Erinomaisen taitava kontrabasisti Ville Herrala (s.1979) on soittanut lukemattomissa huippubändeissä ja soitti itse asiassa Lassyn rinnalla jo tämän uran komeasti avanneessa U-Street All Starsissa. Levyllä niin kuin live-esityksessäkin hän loistaa erityisesti Sointu-kappaleessa. Myös rumpali Jaska Lukkarinen (s. 1982) on yhtä lailla kokenut, taitava ja hyvin monipuolinen muusikko.
Melodista, muodokasta, syvää, svengaavaa, aistikasta, kypsää.
Hieno levy.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sweatmasterin hikilinko pyörii jälleen ihan tosissaan – arviossa More!
LEVYT | Turkulaisen garagerock-kolmikon pitkä tauko ei ole tehnyt Sweatmasterin musiikista nostalgista pakkopullaa. More! sykkii ja jyrää komeasti.
Kun maailma on outo, Liisa Akimof tekee siitä musiikkia – arviossa Miten asiat oikeesti on?
LEVYT | Liisa Akimof iskee kiinni nykyhetkeen tarkasti, ilkikurisesti ja täysin omalla äänellään.
Avomielisiä ja aitoja tarinoita elämästä ja pohjalaisuudesta – arviossa Juha Lagströmin Punainen pohjalainen
LEVYT | Juha Lagströmin albumi on tekijänsä mukaan raakaa iskelmää. Muusikko tunnetaan parhaiten Elonkerjuu-yhtyeen entisenä laulusolistina.
Ylva Harun vaivattomasti hymyävä ja pienesti kaunis levykokonaisuus – arviossa Kuiskaa mulle
LEVYT | Folkrockin, popin ja americanan maisemissa liikkuva Kuiskaa mulle luottaa livesoittoon ja sen luomaan pienieleiseen lämpöön.