Timo Lassyn kuva: Tuukka Koski. Levyn kansi: Ilari Hautamäki; kannen kuva: Jussi Tiainen / We Jazz.
LEVYT | Kuudennella soololevyllään maan ykköstykkeihin lukeutuva Timo Lassy poikkeaa peruspolultaan. Uusi trio ja sille sävelletty musiikki maistuu aikaisempaa kypsemmältä ja jopa valmiimmalta.
”Melodista, muodokasta, syvää, svengaavaa, aistikasta, kypsää.”
Lassyn edellinen sooloalbumi on omalla kvintetillä tehty Moves (Membran), joka sai vuoden 2019 Jazz-Emman. Samana vuonna hän julkaisi livelevyn yhdessä vanhan soittokumppaninsa Teppo Mäkysen (We Jazz) kanssa.
Trion avausraidan Foreign Routes nimeä mukaillen sen musiikki kulkee osin vierailla tai ainakin uusilla poluilla. Tyylikäs ja hyvin tasapainoinen kokonaisuus ei ensimmäiseen hätään kuulostakaan triolevyltä. Vaikutelmaa korostavat 25-henkisen Budapest Art Orchestran soittamat, Marzi Nymanin sovittamat jouset sekä siellä täällä pilkkovat elektroniset sävyt (Valtteri Laurell Pöyhönen ja Tuomo Prättälä). Myös levyn tuotannosta yhdessä Lassyn kanssa vastannut Abdissa ”Mamba” Assefan lyömät vilkkuvat Subtropical-raidalla.
Timo Lassy totesi jossain vanhassa haastattelussa, että muutosta tapahtuu koko ajan, vaikka sitä ei ehkä yhdeltä tai kahdelta levyltä huomaa. Trioa kuunnellessa tuntuu, että parinkymmenen vuoden ura on kasvattanut lattari-souljazzin edusmiehestä pätevän säveltäjän ja kypsän, taitavan ja itseensä luottavan muusikon.
Levylle on leimallista kiireettömyys ja pakottamattomuus. Kokonaisuus on tietyllä tapaa rento ja linjakas. Vaikka trion syntymätodistuksessa alkusysäyksen kohdalla lukee ilmeisesti vahinko, yhtyeen kokoonpano on erittäin toimiva.
Erinomaisen taitava kontrabasisti Ville Herrala (s.1979) on soittanut lukemattomissa huippubändeissä ja soitti itse asiassa Lassyn rinnalla jo tämän uran komeasti avanneessa U-Street All Starsissa. Levyllä niin kuin live-esityksessäkin hän loistaa erityisesti Sointu-kappaleessa. Myös rumpali Jaska Lukkarinen (s. 1982) on yhtä lailla kokenut, taitava ja hyvin monipuolinen muusikko.
Melodista, muodokasta, syvää, svengaavaa, aistikasta, kypsää.
Hieno levy.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nyrkkitappelun jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi – arviossa Nyrkkitappelu. Nyt!
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Tiisu on vapautuneimmillaan ja raikkaimmillaan sitten debyyttilevynsä – arviossa Kuuluisat viimeiset sanat
LEVYT | Tiisu on kuudentoista kappaleen uutuudellaan entistä överimpi ja yhteiskunnallisempi.
Kissa pistää kaasun pohjaan ja särön ruvelle – arviossa I Hate Music
LEVYT | Kissa-yhtyeen kolmas albumi on soundeiltaan linjakas mutta laadultaan epätasainen kokonaisuus.