Kuva: Josh Goleman
LEVYT | Matt Berningerin karhea baritoni ja The Nationalin ilmavan kaunis melodiakynä eivät ruostu vaan kypsyvät kuin hyvä viini.
”First Two Pages of Frankenstein esittelee alusta loppuun The Nationalin parhaimpia piirteitä.”
Ohion Cincinnatista kotoisin olevien laulaja Matt Berningerin, kitaristi-kosketinsoittajaveljesten Aaron ja Bryce Dessnerin sekä toisen veljesparin, basisti Scott ja rumpali Bryan Devendorfin muodostama indierockyhtye The National perustettiin nelimiehisenä New Yorkin Brooklynissä vuonna 1999. Yhtyeen nimeä kantavan debyytin julkaisi Dessnerien Brassland-pienlevy-yhtiö vuonna 2001. Albumi albumilta suosiotaan kasvattanut yhtye julkaisee nyt jo yhdeksännen albuminsa First Two Pages of Frankenstein (4AD, 2023), jolla vierailevat Sufjan Stevens, Phoebe Bridgers ja Taylor Swift.
The Nationalin tavaramerkki on Berningerin syvän rouhea baritoni, jonka loistolle yhtyeen intensiivisen intiimi musiikki luo hienon vastakappaleen. Hetkittäin raukeillaan heleästi pianon ääressä, kuten Sufjan Stevensin tukemalla avausraidalla Once Upon a Poolside. Toisinaan taas pakettiin lisätään energiaa ja kohtalokkuutta, kuten purskahtelevan syöksyilevällä kakkosbiisillä Eucalyptus, jossa soi hillitysti myös murea särö. Kappaleen leveämmille harteille kasvava rockrevittely pitää sekin hienosti kiinni kokonaisuuden heleästä kaihosta.
Pelkistetyn heleä mutta mukavan reipas New Order T-Shirt jättää tilaa laulun karheankomealle taittumiselle. Phoebe Bridgersin pehmeät stemmat täydentävät upeasti This Isn’t Helpingin tummasti sykkivää melankoliaa. The National yhdistelee kappaleella hienosti ilmavaa sovitusta vaivihkaa kasvaviin melodiakaariin. Kasaristi tumahtava Tropic Morning News jatkaa lähes yhtä vahvasti kaihoisan säkeensä ja mukavan kipakan pulssinsa äärellä.
Irtonaisesti leijailevalla mollimelankolialla koristeltu, pienesti kaunis Alien sykkii edellisen tapaan menevästi. Heleistä elementeistään huolimatta kappale onnistuu kuulostamaan isolta, jopa jylhältä. Lopun säröpurskahtelut eivät siten kaipaa sen kummempaa perustetta.
Venyttelevän kiireetön pianoballadi The Alcott lataa vieraslistalle ehkä kovimman nimen, megatähti Taylor Swiftin. Berningerin ja Swiftin duetto onkin lauluosastolla albumin parhaiten yhteen kietoutuva ja toisiaan täydentävä onnistuminen. Sytkärinliekkiä heiluttava halailu on hienosti linjassa levyn raukeiden ja ilmavien sovitusten kanssa.
Humisten alkava Grease In Your Hair nytkyttää verevästi ja kasvattaa tarttuvasti soivaa melodiaansa tyylikkään harkituilla askeleilla. Ice Machines näppäilee heleästi ja keinuttaa höyhenenkeveästi. Jousisovituskaan ei lähde ilmettä isosti kasvattamaan, eikä sitä tee myöskään rullaava syke.
Levyn toinen Phoebe Bridgers -duetto Your Mind Is Not Your Friend pianopyörteilee humisevalla pohdiskelulla. Päätösraita Send For Me pelkistää entisestään rytmisykkeen ja värisevän laulun äärelle.
First Two Pages of Frankenstein esittelee alusta loppuun The Nationalin parhaimpia piirteitä. Heleän pelkistettyä kaihoa, hillityn kauniita ilmavia melodioita ja Matt Berningerin vuosi vuodelta sympaattisemmalta kuulostavan laulun rouheaa patinaa. Vieraatkin lähinnä tukevat tarinaa eivätkä jätä yhtyettä sivurooliin. Täysosuma!
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Insomniumin Netherworlds on samaan aikaan erittäin hyvä ja bändin mittapuilla silti helppo levy
LEVYT | Insomnium lainaa Netherwordsilla aariaa 1600-luvun lopulta, mutta reivaa kurssia silti piirun verran populaarimpaan suuntaan.
Amuri vie unimaailmaan hienovaraisen täyteläisesti – arviossa Uni avaa meille pienen oven
LEVYT | Tamperelaisnelikon uniteemainen viitosalbumi sukeltaa usvaisen hypnoottisiin ja lempeän pehmeisiin maisemiin.
Pimeys seuraa silloinkin, kun kaikki valot on päällä – arviossa Huone-yhtyeen debyytti Varjolauluja
LEVYT | Porilais-tamperelaisen Huoneen debyyttialbumi esittelee kvartetin tummasyisesti särövaanivan soundipalikan lupauksia väläytellen.
Kunnianosoitus jazzlegendalle – Joakim Berghäll tulkitsee syvällisesti John Coltranen musiikkia
LEVYT | Joakim Berghäll soitti albumillisen John Coltranen säveltämiä kappaleita kunnianosoituksena jazzlegendalle ja hänen musiikilliselle perinnölleen.