Kuvat: Iiris Heikka / We Jazz
LEVYT | Juniperin läpi kantaa intiimi ja herkkä tunnelma. 36-vuotiaan saksofonistin ensimmäinen soololevy on palkittu täysin pistein niin meillä kuin maailmalla – niin myös Kulttuuritoimituksessa.
”Fredriksson on onnistunut luomaan omaäänisen ja itsensä näköisen kokonaisuuden.”
Juniper (We Jazz, 2021) on 36-vuotiaan Linda Fredrikssonin ensimmäinen soololevy. Ted Curson -palkittu saksofonisti on valmistunut Pop & Jazz -konservatoriosta vuonna 2007 ja opiskellut Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta. Monissa nimekkäissä yhtyeissä uraa luonut muusikko tunnetaan ainakin Mopon ja Superpositionin riveistä.
Studiossa Fredrikssonin rinnalla ovat kokeneet kosketinsoittaja Tuomo Prättälä sekä Superpositionin rumpali Olavi Louhivuori ja basisti Mikael Saastamoinen. Isossa roolissa on tuottaja Minna Koivisto, joka myös soittaa levyllä syntetisaattoreita. Yhdellä raidalla piipahtaa ruotsalaispianisti Matti Bye.
Fredriksson soittaa albumilla tuttujen altto- ja baritonisaksofonin lisäksi bassoklarinettia, kitaraa, pianoa, syntetisaattoria ja kaiken huipuksi laulaakin Lempilaulunsa. Fredriksson on kertonut halunneensa tuoda albumille laulaja-lauluntekijöiden tyyliä tehdä musiikkia ja yhdistää sen omaansa saavuttaakseen mahdollisimman vahvan tunnelman.
Sävellyksensä Fredriksson on tehnyt pianoa ja kitaraa soittamalla ja hyräilemällä. Levyllä on hyödynnetty myös hänen tekemiään kenttä-äänityksiä.
Juniperilla on autenttista äänimateriaalia melko pitkältä ajalta, mitä ei kokonaisuudessa kyllä huomaa. Levyllä on hyvin intiimi ja herkkä tunnelma, jossa kauniin, pehmeän, rytmisesti selkeän ja rullaavan (monessa kohtaa erottuu Louhivuoren herkkä ja tarkka rytmiikka), usein ilmavan sähköisen pohjan päällä soi kaunis ja vahva saksofonin kuljettama melodia. Fredriksson on onnistunut luomaan omaäänisen ja itsensä näköisen kokonaisuuden
Suitsutusta jo tähänkin mennessä kerännyt albumi on harvinaisen kypsä ja tasapainoinen esikoinen.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kanteleen kanssa ikimetsään – Pauliina Syrjälän käsissä perinnesoitin taipuu syvien tunteiden tulkiksi
LEVYT | ”En ole koskaan erityisemmin pitänyt kantelemusiikista. Tämä levy muutti mielipiteeni täysin”, Kari Pitkänen kirjoittaa.
Kaikki mitä ihminen tekee tulisi tehdä ilosta – arviossa Knipin sooloalbumi Sivellinvetoja
LEVYT | Egotripistä tunnetun lauluntekijän kolmas sooloalbumi Sivellinvetoja sivelee haikean kauniisti.
Herkkyys vahvempana kuin koskaan – arviossa Hulda Huiman kuudes albumi Vietkö multa terveiset?
LEVYT | Kymmenen kappaleen albumi on herkkä, kiireetön, mutta samaan aikaan myös mukavan epätasapainoinen ja hiomaton.
Kivesveto Go Go on vihdoin myös albumimitassa rento ja tarttuva – arviossa Masters of the Kivesveto Go Go
Kivarit pääsee kolmannella ja parhaalla pitkäsoitollaan EP-julkaisujensa tasolle. Synkistä aiheista huolimatta soinnissa on riemua ja potkua.