Kuvat: Iiris Heikka / We Jazz
LEVYT | Juniperin läpi kantaa intiimi ja herkkä tunnelma. 36-vuotiaan saksofonistin ensimmäinen soololevy on palkittu täysin pistein niin meillä kuin maailmalla – niin myös Kulttuuritoimituksessa.
”Fredriksson on onnistunut luomaan omaäänisen ja itsensä näköisen kokonaisuuden.”
Juniper (We Jazz, 2021) on 36-vuotiaan Linda Fredrikssonin ensimmäinen soololevy. Ted Curson -palkittu saksofonisti on valmistunut Pop & Jazz -konservatoriosta vuonna 2007 ja opiskellut Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta. Monissa nimekkäissä yhtyeissä uraa luonut muusikko tunnetaan ainakin Mopon ja Superpositionin riveistä.
Studiossa Fredrikssonin rinnalla ovat kokeneet kosketinsoittaja Tuomo Prättälä sekä Superpositionin rumpali Olavi Louhivuori ja basisti Mikael Saastamoinen. Isossa roolissa on tuottaja Minna Koivisto, joka myös soittaa levyllä syntetisaattoreita. Yhdellä raidalla piipahtaa ruotsalaispianisti Matti Bye.
Fredriksson soittaa albumilla tuttujen altto- ja baritonisaksofonin lisäksi bassoklarinettia, kitaraa, pianoa, syntetisaattoria ja kaiken huipuksi laulaakin Lempilaulunsa. Fredriksson on kertonut halunneensa tuoda albumille laulaja-lauluntekijöiden tyyliä tehdä musiikkia ja yhdistää sen omaansa saavuttaakseen mahdollisimman vahvan tunnelman.
Sävellyksensä Fredriksson on tehnyt pianoa ja kitaraa soittamalla ja hyräilemällä. Levyllä on hyödynnetty myös hänen tekemiään kenttä-äänityksiä.
Juniperilla on autenttista äänimateriaalia melko pitkältä ajalta, mitä ei kokonaisuudessa kyllä huomaa. Levyllä on hyvin intiimi ja herkkä tunnelma, jossa kauniin, pehmeän, rytmisesti selkeän ja rullaavan (monessa kohtaa erottuu Louhivuoren herkkä ja tarkka rytmiikka), usein ilmavan sähköisen pohjan päällä soi kaunis ja vahva saksofonin kuljettama melodia. Fredriksson on onnistunut luomaan omaäänisen ja itsensä näköisen kokonaisuuden
Suitsutusta jo tähänkin mennessä kerännyt albumi on harvinaisen kypsä ja tasapainoinen esikoinen.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ylva Harun vaivattomasti hymyävä ja pienesti kaunis levykokonaisuus – arviossa Kuiskaa mulle
LEVYT | Folkrockin, popin ja americanan maisemissa liikkuva Kuiskaa mulle luottaa livesoittoon ja sen luomaan pienieleiseen lämpöön.
Matti Johannes Koivun Pojanpoika ei huuda, mutta sen ääni resonoi luuytimiin saakka
LEVYT | Matti Johannes Koivun yhdeksäs soololevy on nostalginen matka juuri sinun nuoruuteesi.
Lopulta kynsinauhatkin paranevat ja ikävästäkin pääsee yli – arviossa Teini-Pään Uusi vuosi
LEVYT | Helsinkiläisen Teini-Pään kolmoslevy laventaa teiniunelmaa ja nössöpoppia indiesäröisempään suuntaan.
Vuono saa sävykkään kauniista popista vaivattoman kuuloista – arviossa Golden Ball
LEVYT | Vuonon värikäs pop on kakkosalbumilla debyyttiä hiotumpaa ja progesiirtymät hienovaraisempia.