Kuvat: Iiris Heikka / We Jazz
LEVYT | Juniperin läpi kantaa intiimi ja herkkä tunnelma. 36-vuotiaan saksofonistin ensimmäinen soololevy on palkittu täysin pistein niin meillä kuin maailmalla – niin myös Kulttuuritoimituksessa.
”Fredriksson on onnistunut luomaan omaäänisen ja itsensä näköisen kokonaisuuden.”
Juniper (We Jazz, 2021) on 36-vuotiaan Linda Fredrikssonin ensimmäinen soololevy. Ted Curson -palkittu saksofonisti on valmistunut Pop & Jazz -konservatoriosta vuonna 2007 ja opiskellut Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta. Monissa nimekkäissä yhtyeissä uraa luonut muusikko tunnetaan ainakin Mopon ja Superpositionin riveistä.
Studiossa Fredrikssonin rinnalla ovat kokeneet kosketinsoittaja Tuomo Prättälä sekä Superpositionin rumpali Olavi Louhivuori ja basisti Mikael Saastamoinen. Isossa roolissa on tuottaja Minna Koivisto, joka myös soittaa levyllä syntetisaattoreita. Yhdellä raidalla piipahtaa ruotsalaispianisti Matti Bye.
Fredriksson soittaa albumilla tuttujen altto- ja baritonisaksofonin lisäksi bassoklarinettia, kitaraa, pianoa, syntetisaattoria ja kaiken huipuksi laulaakin Lempilaulunsa. Fredriksson on kertonut halunneensa tuoda albumille laulaja-lauluntekijöiden tyyliä tehdä musiikkia ja yhdistää sen omaansa saavuttaakseen mahdollisimman vahvan tunnelman.
Sävellyksensä Fredriksson on tehnyt pianoa ja kitaraa soittamalla ja hyräilemällä. Levyllä on hyödynnetty myös hänen tekemiään kenttä-äänityksiä.
Juniperilla on autenttista äänimateriaalia melko pitkältä ajalta, mitä ei kokonaisuudessa kyllä huomaa. Levyllä on hyvin intiimi ja herkkä tunnelma, jossa kauniin, pehmeän, rytmisesti selkeän ja rullaavan (monessa kohtaa erottuu Louhivuoren herkkä ja tarkka rytmiikka), usein ilmavan sähköisen pohjan päällä soi kaunis ja vahva saksofonin kuljettama melodia. Fredriksson on onnistunut luomaan omaäänisen ja itsensä näköisen kokonaisuuden
Suitsutusta jo tähänkin mennessä kerännyt albumi on harvinaisen kypsä ja tasapainoinen esikoinen.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pohdiskelevaa suomirokkia grungesaappaissa – arviossa Voikukkien Rauniola
LEVYT | Tamperelaisen Voikukat-yhtyeen debyytti lupaa hyvää, vaikkei vielä lunasta ihan kaikkea.
Haikeaniloista juutalaisten ja romanien musiikkia – arviossa Kriljan Sosnitsa ja Salamanderin Jojnes Trojm
LEVYT | Ruotsalaiset maailmanmuusikot tarjoavat erinomaisen kattauksen kulttuuristen vähemmistöjen musiikkia kahden kokoonpanonsa uutuuslevyillä.
Sinisellä liekillä – The Candles Burning Blue -klassikko yli 20 vuoden takaa tarjoaa jälleen helmiä sioille
LEVYT | Omintakeisella synkistelyllään ilahduttaneen suomalaisyhtyeen ainoaksi jäänyt albumi Pearls Given to the Swine on julkaistu uudelleen. Lisämateriaalilla tupla-lp:ksi kasvatettu levy ei ole vanhentunut.
I Was a Teenage Satan Worshipper ei palaa, vaikka Pasi Riento laulaa jälleen – arviossa Blood North
LEVYT | IWATSWin keulakuvan kahdeksan vuoden hiljaiselon päättävä soolotuotos on perushyvää tummaa ambient-leijailua.