Kuvat: Ville Hautakangas / Alba Records
LEVYT | Petri Niemisen musiikissa jokaisella sävelellä ja fraasilla on tarkasti määritetty paikkansa, mutta kuulija ei voi niitä ennustaa eikä aavistaa.
”Chamber Musicia kuunnellessa tuntuu kuin kävelisi satumaisessa metsässä tai eksoottisessa puutarhassa.”
Petri Niemisen kamarimusiikista koostuvaa Chamber Music -levyä (Alba, 2025) kuunnellessa tuntuu kuin kävelisi satumaisessa metsässä tai eksoottisessa puutarhassa. Niemisen sävelkieli on runsasta, värikästä, yllätyksellistä ja välillä villiäkin, mutta samaan aikaan niin rakenteiden kuin yksityiskohtien osalta viimeisteltyä ja harkittua. Jokaisella sävelellä ja fraasilla on tarkasti määritetty paikkansa, mutta kuulija ei voi niitä ennustaa eikä aavistaa, mikä lisää musiikin tenhovoimaa.
Levyn avaa Charles Bukowskin teksteihin pohjautuva Bukowski Without Words. Neljän kappaleen kokonaisuus ilmentää hyvin Niemisen sävellystyölle keskeistä monimusiikillisuutta, jossa kirpeänkaunis melodisuus, jatsilliset sävyt, punkrockin rämäkkyys sekä tonaalisen ja atonaalisen rajoilla liikkuminen kohtaavat. Bukowski-paketin tulkinta on tyylikäs ja vahva.
Jarmo Hyväkkö, Reinis Birznieks ja Ville Hautakangas tulkitsevat Trion klarinetille, sellolle ja pianolle taiturillisesti ja latautuneesti. Soitinten välinen vuorovaikutus toimii oivallisesti paikoin hengästyttävässäkin teoksessa, jossa sävelkulut kietoutuvat toistensa lomiin kuin köynnöskasvit tai mutkikas arvoitus. Monitunnelmaisessa teoksessa tekstuuri on välillä anarkistista ja ankaraa, välillä huimaavan kaunista ja melodista, villien puuskien värittämää.
Niemisen sävelkieli pakenee määritelmiä. Hänen tapansa käyttää soitinten ilmaisuasteikkoja laaja-alaisesti ja yhdistellä sointeja odottamattomasti kuuluu kautta koko levyn. Päivi Pöyhösen ja Teija Parviaisen tulkitsemassa perinteisehköä modernismia edustavassa Duossa huomio kiinnittyy hetkiin, joissa huilun pehmeä sileys ja harmonikan karheat sävyt kohtaavat kiinnostavasti.
Levyn laaja soittajajoukko koostuu huippuluokan taiteilijoista ja niinpä kaikki esitykset ovat vaikuttavia ja timanttisiksi viimeisteltyjä.
Levyn päätteeksi satumaisista metsistä päädytään viidakkoon kaksiosaisen Kumbukumbu Msitun ja sen aikoinaan kantaesittäneiden hienojen soittajien (Jarmo Hyväkkö, klarinetti; Jyri Kurri, vibrafoni; Jarkko Uimonen, kontrabasso; Harri Lehtinen, rummut) matkassa. Lumovoimainen teos on mitä mukaansatempaavinta kuunneltavaa – salaperäistä, kaunista ja herkkää, tuikeaa ja väliin rennon jatsillista, kokonaisuudeksi tyylikkäästi rakennettua.
Kikka Holmberg
Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto on tukenut kirjoittajan työtä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ystävien menetystä, juhlia, ja elämäniloa – arviossa M:n Musta enkeli
LEVYT | Vaikka levyllä kaivataan ja haudataan ystäviä, juhlistaa Minja Kosken kuudes albumi Musta enkeli ennen kaikkea elämää.
Litku Klemetti painaa kaasua pohjaan ja se toimii – arviossa Sata pahaa poikaa
LEVYT | Soiton riemu loistaa Litku Klemetin rokkaavalla Sata pahaa poikaa -levyllä. Toki mukana on myös herkempiä tunnelmia.
Kanteleen kanssa ikimetsään – Pauliina Syrjälän käsissä perinnesoitin taipuu syvien tunteiden tulkiksi
LEVYT | ”En ole koskaan erityisemmin pitänyt kantelemusiikista. Tämä levy muutti mielipiteeni täysin”, Kari Pitkänen kirjoittaa.
Kaikki mitä ihminen tekee tulisi tehdä ilosta – arviossa Knipin sooloalbumi Sivellinvetoja
LEVYT | Egotripistä tunnetun lauluntekijän kolmas sooloalbumi Sivellinvetoja sivelee haikean kauniisti.