Kuvat: Multiphonic Works / Heidi Piiroinen
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
”Toden totta, Hartikainen rikkoo rajoja. Hänessä on kokeilijaa.”
Suomalaisessa jazzgenressä on uusi moni-ilmeinen koulukunta, jonka edustajista mainittakoon muun muassa Pauli Lyytinen, Adele Sauros ja Linda Fredriksson. Samaan koulukuntaan voisi sijoittaa myös Heli Hartikaisen. Kuten kollegoillaan, hänelläkin on aivan oma musiikillinen ilmaisutyylinsä, jossa hän leikittelee soittimensa kanssa ja ottaa saksofonistaan irti lähes kaiken mahdollisen.
Soitin paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee. Hartikeinen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa. Toden totta, hän rikkoo rajoja. Hänessä on kokeilijaa. Sävellettyjen osuuksien ohella improvisaatio on Hartikaisen soitossa oleellinen elementti.
Heli Hartikainen on multimuusikko, joka hallitsee saksofonin ja klarinetin sekä säveltää omaa musiikkiaan. Hän on opiskellut muun muassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla, ja jazzsaksofoniopintojen lisäksi hänellä on klassisen klarinetin tutkinto.
Tänä syksynä ilmestynyt albumi Chronovariations (Multiphonic Works, 2024) on Hartikaisen kehittelemä teos tenorisaksofonille, live-elektroniikalle ja resonoiville metalliesineille. Hän on esittänyt teoksensa muun muassa Flow Festivalilla jo kesällä 2022 ja sai erinomaisen vastaanoton. Vihdoin teos on levyllä.
Fyysinen läpinäkyvä LP-levy on vaikuttavan kaunis esine. Heidi Piiroisen valokuvasta Jukka Koopsin tyylittelemä mustavalkoinen avaruudellinen kansi sopii hyvin Hartikaisen ambient-henkiseen elektroakustiseen musiikkiin.
Chronovariations-teoksessa Hartikaisen tavoitteena on ollut sovittaa yhteen akustinen ja sähköinen ääni ja luoda kokeellinen avantgardistinen ääniteos. Levy on äänitetty Nousiaisten keskiaikaisessa Pyhän Henrikin kirkossa, ja äänityksessä on käytetty niin sanottua 3d-äänitystekniikkaa. Tulos on mielenkiintoinen. Tallennustekniikan pitäisi mahdollistaa se, että äänet kuuluvat siitä suunnasta, jossa ne olivat äänitystilanteessa. Ei ole ihme, että levyä suositellaan kuunneltavaksi kuulokkeilla.
Kuuntelipa levyä miten vain tai miltä formaatilta tahansa, se vie äänimatkalle, jossa ei tarvitse oikeastaan tuntea mitään erityistä, voi vain vaipua omine ajatuksineen pieneen nirvanaan, meditoida ja valaistua. Lyhyet melodisemmat osat tuovat soittajan lähelle kuulijaa, kokeellisemmat ääniosuudet vievät kauas tavanomaisuuksista, jossa paikka ja aikakäsitys häviävät.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Takki auki retroestetiikan sydämessä – arviossa The Lemon Twigsin kuudes albumi Look For Your Mind!
LEVYT | Yhdysvaltainen D’Addarion veljespari jatkaa kuudennella albumillaan Beach Boysilta ja Wingsiltä vaikutteita sujuvasti napsien.
Kuusikulmainen aurinko nousee helvetin ylle – arviossa Boards of Canadan Inferno
LEVYT | Kolmetoista vuotta hiljaisuutta, sitten täällä kellarin pimeydessä se vihdoin soi: Boards of Canada palaa Infernolla, synkimmällä ja samalla kauneimmalla levyllään sitten Music Has the Right to Childrenin.
Hillittyjen ja kauniiden melodioiden taiturikolmikko antaa yhteisalbumillaan tilaa elämän äänille – arviossa Kiri Ra!
LEVYT | Linda Fredrikssonin, Lau Naun ja Matti Byen kymmenen vuotta hioma teos vaatii kuuntelijalta valmiutta pysähtyä.
Selma Savolainen vie musiikkiaan uusiin ulottuvuuksiin – arviossa in the shade
LEVYT | In the Shade on kaunis ja persoonallinen musiikkipaketti, jonka haluaa kuulla yhä uudelleen.