Kuvat: Multiphonic Works / Heidi Piiroinen
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
”Toden totta, Hartikainen rikkoo rajoja. Hänessä on kokeilijaa.”
Suomalaisessa jazzgenressä on uusi moni-ilmeinen koulukunta, jonka edustajista mainittakoon muun muassa Pauli Lyytinen, Adele Sauros ja Linda Fredriksson. Samaan koulukuntaan voisi sijoittaa myös Heli Hartikaisen. Kuten kollegoillaan, hänelläkin on aivan oma musiikillinen ilmaisutyylinsä, jossa hän leikittelee soittimensa kanssa ja ottaa saksofonistaan irti lähes kaiken mahdollisen.
Soitin paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee. Hartikeinen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa. Toden totta, hän rikkoo rajoja. Hänessä on kokeilijaa. Sävellettyjen osuuksien ohella improvisaatio on Hartikaisen soitossa oleellinen elementti.
Heli Hartikainen on multimuusikko, joka hallitsee saksofonin ja klarinetin sekä säveltää omaa musiikkiaan. Hän on opiskellut muun muassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla, ja jazzsaksofoniopintojen lisäksi hänellä on klassisen klarinetin tutkinto.
Tänä syksynä ilmestynyt albumi Chronovariations (Multiphonic Works, 2024) on Hartikaisen kehittelemä teos tenorisaksofonille, live-elektroniikalle ja resonoiville metalliesineille. Hän on esittänyt teoksensa muun muassa Flow Festivalilla jo kesällä 2022 ja sai erinomaisen vastaanoton. Vihdoin teos on levyllä.
Fyysinen läpinäkyvä LP-levy on vaikuttavan kaunis esine. Heidi Piiroisen valokuvasta Jukka Koopsin tyylittelemä mustavalkoinen avaruudellinen kansi sopii hyvin Hartikaisen ambient-henkiseen elektroakustiseen musiikkiin.
Chronovariations-teoksessa Hartikaisen tavoitteena on ollut sovittaa yhteen akustinen ja sähköinen ääni ja luoda kokeellinen avantgardistinen ääniteos. Levy on äänitetty Nousiaisten keskiaikaisessa Pyhän Henrikin kirkossa, ja äänityksessä on käytetty niin sanottua 3d-äänitystekniikkaa. Tulos on mielenkiintoinen. Tallennustekniikan pitäisi mahdollistaa se, että äänet kuuluvat siitä suunnasta, jossa ne olivat äänitystilanteessa. Ei ole ihme, että levyä suositellaan kuunneltavaksi kuulokkeilla.
Kuuntelipa levyä miten vain tai miltä formaatilta tahansa, se vie äänimatkalle, jossa ei tarvitse oikeastaan tuntea mitään erityistä, voi vain vaipua omine ajatuksineen pieneen nirvanaan, meditoida ja valaistua. Lyhyet melodisemmat osat tuovat soittajan lähelle kuulijaa, kokeellisemmat ääniosuudet vievät kauas tavanomaisuuksista, jossa paikka ja aikakäsitys häviävät.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Us-yhtyeen kakkoslevy vakuuttaa brittiläisellä rosollaan – arviossa Everybody’s Giving Up The Cabaret
LEVYT | Helsinkiläisyhtyeen kakkoslevyllä kitara saa vinkua, laulussa saa olla munaa ja yhteissoittoa leimaa hallittu vaaran tunne.
Levykatsaus: Hanna Hysch!, Anton V. Kivi, Suurimot, Olva
LEVYT | ”Tää on mittumaarit”. Jani Tuovinen kuunteli juhannustunnelmissa neljä kesäistä indie-sinkkua Pirkanmaalta.
Takki auki retroestetiikan sydämessä – arviossa Paul McCartneyn The Boys of Dungeon Lane
LEVYT | Paul McCartney palaa kuuden vuoden jälkeen tuottaja Andrew Wattin ohjastamana ja julkaisee yhden vahvimmista albumeistaan.
Paluu kaivosta kantrin pariin – arviossa Kacey Musgravesin Middle of Nowhere
LEVYT | Yhdysvaltojen Texasista kotoisin oleva Kacey Musgraves palaa kantrijuurilleen seitsemännellä studiolevyllään Middle of Nowhere.