Luukas Oja tuo kakkosalbumillaan tavaramerkkikiukuttelun rinnalle tekemisen iloa ja rauhallisempia tuokioita

23.04.2022
LO 7

Kuva: Katariina Salmi

LEVYT | Luukas Ojan energinen punkasenne kohtaa melodiakoukut jälleen toimivasti. Lähdinkö liian varhain on joensuulaislähtöisen rockyhtyeen toinen albumi.

”Luukas Oja hallitsee hienosti tarttuvien koukkujen rakentamisen kipakassakin vauhdissa.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Luukas Oja: Lähdinkö liian varhain

  • Playground, 2022.
  • Kuuntele: Spotify.
Joensuulähtöinen rockyhtye Luukas Oja yhdistelee tutusti energistä punkasennetta kitarapopin melodiakoukkuihin myös toisella albumillaan. Jessica Kräkin ja Iita Ylösen akustisena laulaja-lauluntekijä-duona syntynyt yhtye on kasvanut kitaristi Iivari Nenosen, basisti Ilkka Nanouchellan ja rumpali Olavi Tantun myötä rosoiseksi rock-koneeksi, jonka soitossa päällekäyvyys kohtaa melodisuuden toimivasti. Vuoden 2020 debyytti Väritetty todellisuus sai hyvän vastaanoton, eivätkä sitä seuranneet sinkkujulkaisut ole käyrää laskeneet.

Laulaja-kitaristi Ylönen alleviivaa kakkosalbumin Lähdinkö liian varhain (Playground, 2022) saatekirjeessä, että yhtyeen tavoitteena oli saada levylle mukaan Luukas Ojan tavaramerkkikiukuttelun oheen keikoilta tuttua iloista lavaenergiaa sekä pysähtymisen hetkiä. Tavoitteessa on onnistuttu, vaikka paahto ja päällekäyvyys ovat edelleen pääosassa. Nimibiisi Lähdinkö liian varhain kokonaisuudessaan sekä toimivat rauhallisemmat hetket useammassa kappaleessa tuovat pakettiin mietiskelevämpää ja haikean kauniisti maalaavaa melankoliaa.

* *

Levyn avaa tummasyisesti jurnuttava, aggressiivinen Tänään ja vuoden kuluttua, jonka synkän päällekäyvä energia kohtaa junnaamisen pohdiskelun rouhealla ja niskaa liikuttavalla tavalla. Haaveminä jatkaa vähintään yhtä äkäisesti, muttei ihan yhtä tummissa syvyyksissä. Luukas Oja hallitsee hienosti tarttuvien koukkujen rakentamisen kipakassakin vauhdissa. Kappaleen tilutteluosuus luo yhtymäkohtia jopa hevimaailman leveään haara-asentoon.

Samaa paskaa hymyilyttää niputtamalla ärsyttävien asioiden kuten napinan ja vittuilun joukkoon oliivit. Riehakas soitanto tuo kiukuttelun sekaan myös sitä iloista tekemisen meininkiä. Lähdinkö liian varhain hengähtää onnistuneesti haikeamman pohdiskelun äärelle. Ennakkoon sinkkuna kuultu Supersankari on päällekäyvempää puolta, mutta hengittää riittävästi ja vaaniskelee toimivasti. Näytöksesi on loppu junttaa samoin aggressiivisesti, eikä sinkkujulkaisuista vahvin, Pysytään, yhtään sen kevyemmin tamppaa leveine särövalleineen.

Ketä kiinnostaa on hakkaavassa kerrossaan varsin kipakka, mutta säkeissään selkeästi mietiskelevämpi, vaikka syke on tiukka. Jykevästi vatkaava Poissa nostaa peukun viimeistään riisuessaan rokkikrumeluurit kauniin melankolian tieltä ja pukien ne sitten luontevasti takaisin. Päätösraita Viimeinen kohtaus loiventaa kaavaa hiukan akustisemmilla mausteilla. Luukasojamaisen nakuttava syke pysyy mukana haikeassa kaaressakin.

Luukas Oja on säilyttänyt ytimensä ja onnistunut luomaan kipakkaa energiaa ja koukukkaita melodioita yhdisteleviä, oman näköisiään kappaleita. Niitä tavoiteltuja pysähtymisen hetkiäkin löytyy ja lopputuloksesta paistaa tekemisen iloinen meininki.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua