Kuva: Katariina Salmi
LEVYT | Luukas Ojan energinen punkasenne kohtaa melodiakoukut jälleen toimivasti. Lähdinkö liian varhain on joensuulaislähtöisen rockyhtyeen toinen albumi.
”Luukas Oja hallitsee hienosti tarttuvien koukkujen rakentamisen kipakassakin vauhdissa.”
Laulaja-kitaristi Ylönen alleviivaa kakkosalbumin Lähdinkö liian varhain (Playground, 2022) saatekirjeessä, että yhtyeen tavoitteena oli saada levylle mukaan Luukas Ojan tavaramerkkikiukuttelun oheen keikoilta tuttua iloista lavaenergiaa sekä pysähtymisen hetkiä. Tavoitteessa on onnistuttu, vaikka paahto ja päällekäyvyys ovat edelleen pääosassa. Nimibiisi Lähdinkö liian varhain kokonaisuudessaan sekä toimivat rauhallisemmat hetket useammassa kappaleessa tuovat pakettiin mietiskelevämpää ja haikean kauniisti maalaavaa melankoliaa.
* *
Levyn avaa tummasyisesti jurnuttava, aggressiivinen Tänään ja vuoden kuluttua, jonka synkän päällekäyvä energia kohtaa junnaamisen pohdiskelun rouhealla ja niskaa liikuttavalla tavalla. Haaveminä jatkaa vähintään yhtä äkäisesti, muttei ihan yhtä tummissa syvyyksissä. Luukas Oja hallitsee hienosti tarttuvien koukkujen rakentamisen kipakassakin vauhdissa. Kappaleen tilutteluosuus luo yhtymäkohtia jopa hevimaailman leveään haara-asentoon.
Samaa paskaa hymyilyttää niputtamalla ärsyttävien asioiden kuten napinan ja vittuilun joukkoon oliivit. Riehakas soitanto tuo kiukuttelun sekaan myös sitä iloista tekemisen meininkiä. Lähdinkö liian varhain hengähtää onnistuneesti haikeamman pohdiskelun äärelle. Ennakkoon sinkkuna kuultu Supersankari on päällekäyvempää puolta, mutta hengittää riittävästi ja vaaniskelee toimivasti. Näytöksesi on loppu junttaa samoin aggressiivisesti, eikä sinkkujulkaisuista vahvin, Pysytään, yhtään sen kevyemmin tamppaa leveine särövalleineen.
Ketä kiinnostaa on hakkaavassa kerrossaan varsin kipakka, mutta säkeissään selkeästi mietiskelevämpi, vaikka syke on tiukka. Jykevästi vatkaava Poissa nostaa peukun viimeistään riisuessaan rokkikrumeluurit kauniin melankolian tieltä ja pukien ne sitten luontevasti takaisin. Päätösraita Viimeinen kohtaus loiventaa kaavaa hiukan akustisemmilla mausteilla. Luukasojamaisen nakuttava syke pysyy mukana haikeassa kaaressakin.
Luukas Oja on säilyttänyt ytimensä ja onnistunut luomaan kipakkaa energiaa ja koukukkaita melodioita yhdisteleviä, oman näköisiään kappaleita. Niitä tavoiteltuja pysähtymisen hetkiäkin löytyy ja lopputuloksesta paistaa tekemisen iloinen meininki.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomen parasta portugalinkielistä thrashcorea – arviossa Força Macabran 1997
LEVYT | Força Macabra on paukuttanut brasilialaisesta punkista inspiroitunutta musiikkiaan noin 35 vuotta. Sen varhainen EP on nyt saatavilla bonuskappaleilla täydennettynä 12 tuuman vinyylillä.
Hallelujaa! Liekitettyä poskipartaa! The Flaming Sideburnsin Hallelujah Rock’n’Rollah sai uudelleenjulkaisun
LEVYT | The Flaming Sideburnsin perinnetietoista, riuskaa rokkia sisältävä esikoisalbumi 2000-luvun alusta on nyt saatavilla uudelleenmasteroituna fyysisenä tallenteena.
Levykatsaus: Mikko Sidoroff, Hannu Virtanen, Topi Korhonen Kerho
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on pyörinyt ruotsinkielistä ortodoksimusiikkia ja omaleimaisia lauluntekijöitä.
Us-yhtyeen kakkoslevy vakuuttaa brittiläisellä rosollaan – arviossa Everybody’s Giving Up The Cabaret
LEVYT | Helsinkiläisyhtyeen kakkoslevyllä kitara saa vinkua, laulussa saa olla munaa ja yhteissoittoa leimaa hallittu vaaran tunne.