Kuva: Katariina Salmi
LEVYT | Luukas Ojan energinen punkasenne kohtaa melodiakoukut jälleen toimivasti. Lähdinkö liian varhain on joensuulaislähtöisen rockyhtyeen toinen albumi.
”Luukas Oja hallitsee hienosti tarttuvien koukkujen rakentamisen kipakassakin vauhdissa.”
Laulaja-kitaristi Ylönen alleviivaa kakkosalbumin Lähdinkö liian varhain (Playground, 2022) saatekirjeessä, että yhtyeen tavoitteena oli saada levylle mukaan Luukas Ojan tavaramerkkikiukuttelun oheen keikoilta tuttua iloista lavaenergiaa sekä pysähtymisen hetkiä. Tavoitteessa on onnistuttu, vaikka paahto ja päällekäyvyys ovat edelleen pääosassa. Nimibiisi Lähdinkö liian varhain kokonaisuudessaan sekä toimivat rauhallisemmat hetket useammassa kappaleessa tuovat pakettiin mietiskelevämpää ja haikean kauniisti maalaavaa melankoliaa.
* *
Levyn avaa tummasyisesti jurnuttava, aggressiivinen Tänään ja vuoden kuluttua, jonka synkän päällekäyvä energia kohtaa junnaamisen pohdiskelun rouhealla ja niskaa liikuttavalla tavalla. Haaveminä jatkaa vähintään yhtä äkäisesti, muttei ihan yhtä tummissa syvyyksissä. Luukas Oja hallitsee hienosti tarttuvien koukkujen rakentamisen kipakassakin vauhdissa. Kappaleen tilutteluosuus luo yhtymäkohtia jopa hevimaailman leveään haara-asentoon.
Samaa paskaa hymyilyttää niputtamalla ärsyttävien asioiden kuten napinan ja vittuilun joukkoon oliivit. Riehakas soitanto tuo kiukuttelun sekaan myös sitä iloista tekemisen meininkiä. Lähdinkö liian varhain hengähtää onnistuneesti haikeamman pohdiskelun äärelle. Ennakkoon sinkkuna kuultu Supersankari on päällekäyvempää puolta, mutta hengittää riittävästi ja vaaniskelee toimivasti. Näytöksesi on loppu junttaa samoin aggressiivisesti, eikä sinkkujulkaisuista vahvin, Pysytään, yhtään sen kevyemmin tamppaa leveine särövalleineen.
Ketä kiinnostaa on hakkaavassa kerrossaan varsin kipakka, mutta säkeissään selkeästi mietiskelevämpi, vaikka syke on tiukka. Jykevästi vatkaava Poissa nostaa peukun viimeistään riisuessaan rokkikrumeluurit kauniin melankolian tieltä ja pukien ne sitten luontevasti takaisin. Päätösraita Viimeinen kohtaus loiventaa kaavaa hiukan akustisemmilla mausteilla. Luukasojamaisen nakuttava syke pysyy mukana haikeassa kaaressakin.
Luukas Oja on säilyttänyt ytimensä ja onnistunut luomaan kipakkaa energiaa ja koukukkaita melodioita yhdisteleviä, oman näköisiään kappaleita. Niitä tavoiteltuja pysähtymisen hetkiäkin löytyy ja lopputuloksesta paistaa tekemisen iloinen meininki.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Missä mystiikka, magia ja melodiset koukut? Arviossa CMX:n A.W. Yrjänän soololevy Heliografi
LEVYT | Jos CMX loi Yrjänän ainutlaatuisen äänen ympärille hittejä niin heviprogesta, uniballadeista kuin päällekäyvästä rockista, ei soololevylle ole löytynyt samanlaista magiaa.
Iisa istahtaa pohdiskelemaan tehtyä ja koettua ja sukeltaa kohti syvempää ydintä – arviossa Hardcore
LEVYT | Iisan pehmeän silittelevät haikeilut tiivistävät Hardcore-albumilta jokusen helmen. Levy jatkaa laulajan matkaa modernin sähköisen sykkeen syleilyssä toimivasti ja tyylikkäästi.
Luukas Ojan energinen rock kypsyy hyvällä tavalla – arviossa Mitä mä pelkään
LEVYT | Kipakan suomirockyhtyeen kolmannelta albumilta löytyy hyppypotkujen lisäksi balladia, kaihoa ja kesäbiisiä.
Kun on kerran kuullut Otis Sandsjön soittoa, sen tunnistaa helposti – arviossa Y-Otis Tre
LEVYT | Helsinkiläisen We Jazz -levy-yhtiön talliin kuuluva ruotsalaissaksofonisti tekee elektronissävyistä tunnelmajazzia tunnistettavalla soundilla.