Kuva: Alba Records
LEVYT | Tampere Filharmonian uudella levyllä liikutaan Jouni Kaipaisen sävelin niin länsiafrikkalaisissa kuin pohjoisissakin maisemissa.
”Hurja, runsas ja rönsyilevä, täynnä värejä ja voimaa, äkillisiäkin käänteitä ja viehkeyttä.
ARVOSTELU
Jouni Kaipainen: South by Northeast
- Juhani Lagerspetz, Tampere Filharmonia, Hannu Lintu.
- Alba Records, 2025.
- Kuuntele: Spotify
Tampere Filharmonian South by Northeast -levyllä (Alba, 2025) kuullaan orkesterin edesmenneen nimikkosäveltäjän Jouni Kaipaisen (1956–2015) pianokonsertto op. 55 (1997) sekä teokset North by North-East (2000–2001) ja Aubade beninoise – Beniniläinen aamulaulu (2008–2009).
Orkesteria johtaa kapellimestari Hannu Lintu ja pianokonserton solistina soittaa Juhani Lagerspetz, jonka pianismia kuultiin myös konserton kantaesityksessä Helsinki Biennalessa vuonna 1997. Radion sinfoniaorkesteria johti tuolloin kapellimestari Sakari Oramo.
* *
Eräässä 1990-luvun alussa Jouni Kaipaisen kanssa käymässäni keskustelussa hän kielsi puhumasta ”Kaipaisen tyylistä”, sillä sellaista ei hänen mukaansa ole olemassa: elämänkokoisesta tuotannosta ei voi suoriutua yhdellä tyylillä. Hänen mukaansa ”Kaipaisen tyylejä” on useita, mutta aina on kuitenkin olemassa jokin seikka, josta hänen musiikkinsa tunnistetaan: tietynlaisten harmonioiden suosiminen, tapa kirjoittaa melodioita, yleinen kehkeytymistapa tai musiikin jatkuvuusominaisuudet. Tampere Filharmonian South by Northeast -levyn ohjelma ilmentää tätä tyylien kirjoa ja antaa siitä hyvän käsityksen.
Pianokonsertto op. 55 on suuri ja sankarillinen, taituruutta vaativa, ja siinä on sekä prokofjevmaista liikkuvaa energiaa että viiltävän kauniita, muhkeita melodialinjoja. Vaikka konserton ensimmäinen osa noudattaa perinteistäkin muotoilua, se on hurja, runsas ja rönsyilevä, täynnä värejä ja voimaa, äkillisiäkin käänteitä ja viehkeyttä. Vyöryvästä pianismista ja uhkeasta orkesterinkäytöstä huolimatta Lagerspetzin piano ja Linnun johtama Tampere Filharmonia keskustelevat kaiken aikaa kauniissa tasapainossa.
Miltei ylenpalttisen ensimmäisen osan jälkeen Largo – Larghetto misterioso käynnistyy eteerisesti, impressionistisia tunnelmia henkien. Tummasävyisten orkesterisointien keskeltä pianisti kehrää heliseviä, leijailevia ja unenomaisia säveliä. Levollisen pianismin pinnan alla kytee vähitellen voimistuva ja räjähtäväksi kasvava jännite. Monikerroksinen ja musiikillisia viittauksia sisältävä finaali toteutuu säkenöivästi niin pianistin kuin orkesterinkin osalta.
Tampere Filharmonian, Hannu Linnun ja Juhani Lagerspetzin yhteistyö konserton vaiheissa on tarkkaan analysoitua ja iskevää, mutta myös sielukasta ja kiehtovaa. Myönnän kuunnelleeni konserton toistamiseen heti ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen sekä teoksen loistokkuuden että tulkinnan vangitsevuuden vuoksi.
* *
Latautuneen äänimaiseman luo myös North by North-East, jonka hienosti soivien orkesterikudosten seassa kasvaa myös kirkkaita yksityiskohtia. Vaikka sävellyksen pohjoisen ulottuvuuden takana on arkisesti se, että sen kantaesittäjänä piti alun perin olla yhteispohjoismainen nuoriso-orkesteri Orkester Norden, luontosuhde ja -elämykset kannattelevat teosta. Tampere Filharmonian ja Linnun tinkimätön tulkinta tarjoaa kuulijalle mahdollisuuden upota mielikuvituksellisiin pohjoisiin seikkailuihin.
Aubade beninoise – Beniniläinen aamulaulu on saanut ensimmäisen sykäyksensä Kaipaisen työskennellessä Villa Karo -kulttuurikeskuksessa Beninissä vuonna 2000. Minulla oli ilo haastatella Kaipaista pian tuon matkan jälkeen. Haastattelun ulkomusiikillisesta sisällöstä jäi mieleen Kaipaisen kuvailu siitä, miten hänen säveltäessään illan ja yön pimeydessä valo ja valkeat paperit houkuttelivat huoneeseen valtavia hyönteisiä. Nuo vaaksanmittaiset seuralaiset eivät kuitenkaan siirtyneet enää nuottikuvaan, vaan Beniniläinen aamulaulu sai innoituksensa Atlantin auringonnoususta. Seesteisin soinnin ja miltei veistoksellisen selkein linjoin levyllä etenevän tulkinnan jännite tihenee ja kantaa teoksen sekä syvetessä että kirkastuessa vähitellen. Leveälle linjakkuudelle kiehtovaa vastakkaisuutta luovat länsiafrikkalaisten djembe-rumpujen rytmit.
* *
Jouni Kaipaisen musiikista ja elämästä kiinnostuneen kannattaa tarttua myös Maritta Hirvosen kirjaan Hämäränmaassa valon syvyys – Jouni Kaipainen 1956–2015 (Stresa, 2020). Teos kertoo säveltäjän tarinaa tämän perheen, ystävien ja kollegoiden sekä tämän teoksia tulkinneiden muusikoiden muistojen kautta ja sisältää antoisan annoksen Kaipaisen omia musiikkia ja taidetta käsitteleviä tekstejä.
Kirjan arvion voit lukea täältä.
Kikka Holmberg
Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto on tukenut kirjoittajan työtä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kovaa rasvaa ei leiki – Tarinaksi paketoitu valhe on yhtyeen tähän mennessä vahvin kokonaisuus
LEVYT | Iskä, mitä oli hardcore-punkki? Se oli nopeaa ja raakaa rokkia. On hc:ta nykyäänkin. Jokainen vain haluaa keksiä sille oman nimen.
Skunk Anansie väläyttelee muttei lunasta – arviossa The Painful Truth
LEVYT | Lontoolaisen vaihtoehtorockyhtyeen pitkään kypsyttelemä seitsemäs levy vakuuttaa vain paikoin.
Levykatsaus: Solemn Golem, Nightbird, Jukka Nousiainen Trio, Penelope Trappes
LEVYT | Unelmien bändi Solemn Golem muotoutuu, Jukka Nousiaisen trio debytoi, Nightbirdin folk ihastuttaa ja Penelope Trappes vie pimeään metsään.
Ghost World hymyilee haikeasti kahvilassa – arviossa Armadillo Café
LEVYT | Ghost Worldin Armadillo Café on sympaattisesti soiva, monivivahteinen poplevy, jossa melodia on kuningas.