Henna Emilia Hietamäen soololevy on musiikillisen rauhoittumisen paikka – Majan sisällä on turvallista

Kuvat: Tekla Vály / Soliti

Nimensä mukaisesti hiukan vinosti askeltavaa ja ”houreisesti” maalailevaa indiekitarapoppia soittavan Henna Emilia & Houreet -yhtyeen solisti Henna Emilia Hietamäki julkaisee soolodebyyttinsä. Myös Cats of Transnistrian ambientjunnauksesta ja Dust Mountainin psykedeelisen folkin parista tuttu Hietamäki on nimennyt esikoisensa nimellä Maja (Soliti, 2022), mikä viitannee albumin syntypaikkaan, rauhalliseen kesämökkiympäristöön. Se toimii myös eräänlaisena temaattisena mielikuvana, suojaavana ulkokuorena ajattomasti humisevan musiikin ympärillä.

Sähköistä riisuttu ja silittelevän näppäilevä tunnelmamaalailu onnistuu luomaan intiimin kehän ympärilleen. Tummasyisessä pohdiskelussa soi samaan aikaan sekä rauhan tunne että paikoittain pienimuotoinen uhka, vaivihkaisesti jostain syvältä kairaava ahdistus. Toiveikkaampia hetkiä löytyy silti enemmän.

Itse äänittämänsä, miksaamansa ja tuottamansa levyn apukäsiksi Hietamäki on saanut KISSA-yhtyeestä ja omasta soolostaan tutun Ty Roxyn eli Tytti Roton soittamaan bassoraidat sekä garagemman laidan punkrockia soittavasta Goo-Hagsistä tutun Hanna Perälän rumpuihin.

Raukea ambientavaus Välillä tuulee hyödyntää sanattomasti huhuilevia vokaaleita, kaikuisaa näppäilyä ja tuulen kuiskintaa puiden lehdissä. Kaivan siemenen maahan lausuu kylväessään samalla toiveensa ilmaan ja luo heleästi junnaavaan näppäilyynsä tummempaa taianomaista painostavuutta, mutta hyvin vaivihkaisesti ja pienesti. Protesti vaihtaa valoisampaan ja toiveikkaampaan ilmeeseen ja kapinoi rauhanomaisesti kilpailua, kateutta ja maailmantuhoa vastaan. Positiivinen musiikillinen vastalause onnistuu nousemaan materiaalista esiin vaivattoman aurinkoisella otteellaan.

Hypnoottisesti pellon laitaa askeltava Kulkuri on samoin mieleenpainuva ja pienesti kaunis laulu. Harmoninen haikeilu pienine usvapilvineen luopuu yhteiskunnan paineista, pakkaa omaisuuden pussiin ja lähtee luontoon, omilla ehdoillaan. Roton ja Perälän rytmit eivät juurikaan kasvata soittoilmettä, vaan heleä näppäily pysyy keskiössä. Hieno ajaton pianopop Hidas oppimaan jatkaa riisutusti pohdiskelevaa teemaa.

Miltä maailma näyttää linnun silmin ikkunan takaa, pohtii Titityy vaimealla nuotiokitaralla, pianolla ja hillityillä stemmoilla. Oman huuruisen ja pohdiskelevan musiikillisen kuplan luomisessa Hietamäki on taitava, teeman sisälle ei häiriötekijöitä pääse. Tämä mahdollistaa ajattomuuden tunteen, intiimin tunnelman ja tietynlaisen hengästyttävyyden. Toki musiikki vaatii kuulijalta keskittymistä, omaa motivaatiota astua ajatuksella Hietamäen Majaan.

Vesihiisi ei sihise hississä eikä viittaa vesihirviöön vaan luo instrumentaalilla huminalla ja kuulailla ujelluksilla pyhän paikan tunnelmaa. Päätösraita Valo tulvii itsestään lainaa sufi-runoilija Rumilta ja nostaa surun kauneutta jalustalle mukavan ryhdikkäästi, pehmeästä heleydestä luopumatta.

Henna Emilia Hietamäki on rakentanut pehmeästi humisevan ja hypnoottisesti junnaavan musiikillisen Majan, jonka sisällä on kiireetön, ajaton ja pohdiskelua synnyttävä tunnelma. Se on musiikillinen rauhoittumisen paikka turvallisten seinien sisällä. Sellaiselle on aina paikka hektisessä maailmassa.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua