Apulannan 30-vuotista uraa juhliva Sielun kaltainen tuote rähisee ja lämmittää

18.10.2022

LEVYT | Nu metal ei haasta Apulannan surumielisyyden, kaihon ja aggression muodostamaa kaavaa, vaan tuo siihen vain uutta näkökulmaa.

”Surumielisyys, kaiho ja aggressio ovat edelleen lähellä Wirtasen sydäntä ja niiden parista se tuttu Apulanta-soundi löytyy mausteista riippumatta.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Apulanta: Sielun kaltainen tuote

  • Apulanta / Playground, 2022.
  • Kuuntele: Spotify

Apulannan 30-vuotista taivalta juhlistetaan yhtyeen kolmannellatoista albumilla, joka jatkaa vuoden 2019 EP:n Make Nu Metal Great Again tematiikkaa. Koronavuosien aikana yhtyeen omassa ”Apulandiassa” haudottu yhdeksän kappaleen Sielun kaltainen tuote (Playground, 2022) on todella kaukana punkbändinä alkaneen heinolalaisyhtyeen juurista, vaikka raskaan rockin ja jousisovitettujen balladien vaihtelu on jo vuosikymmeniä ollutkin Apulannan valittu tie. Uudella albumilla metalli- ja kone-elementit ovat kuitenkin korostetusti tapetilla.

Biisinikkari Toni Wirtasen apuna kuullaan rumpali Sipe Santapukin, basisti Ville Mäkisen ja keikkakitaristi Pauli Hauta-ahon lisäksi levyn miksanneen Jyrki Tuovisen näkemyksiä sekä DJ Infekton biittejä ja konesuhinoita. Biiseistä viisi on julkaistu jo aiemmin sinkkuina, Lokin päällä lokki nousi isoksi hitiksi jo mainitulta Nu Metal -EP:ltä. Niinpä albumin ilme ei tule yllätyksenä.

1990-lukuinen pomppuhevi eli hiphopin elementtejä metallin raskaskätisyyteen yhdistelevät nu metal soi Apulannalla sykkivinä biitteinä, päällekäyvän heviräyhäkkäinä vokaaliturpaanvetoina ja vaaniskelevana synkkyytenä. Myös erilaiset post-sävyt maalaavat kokonaisuutta. Kauhean valoisaa ei Apulannan maailmassa ole ollut koskaan, edes punkriehakkaimmillaan. Surumielisyys, kaiho ja aggressio ovat edelleen lähellä Wirtasen sydäntä ja niiden parista se tuttu Apulanta-soundi löytyy mausteista riippumatta.

Avauskappaleena soiva nimibiisi aloittaa metallisesti ja aggressiivisesti. Pahaenteinen ja päällekäyvä Sielun kaltainen tuote laukkaa hikisesti ja särömurisee välillä tukkoon asti, mutta soi jylhän metallisesti kohtuullisen toimivalla melodialla kaartaen. Vaaniskelevammin liikkeelle lähtevä Morfiini liikkuu postgrungen jykevällä kertosäeriffillä, koneisesti sykkivällä tummalla maisemalla ja pari pykälää luontevammin liikkuvilla säkeillä.

Hitikkään 60 uutta ongelmaa -kappaleen nu metal -pomppu sukeltaa modernin lääketieteen tunteiden tasaamiseen lääkkeillä. Sykkivän konetaustan, juoksevan säkeen ja levyn tarttuvimpiin nousevan kertosäkeen päättyminen kipakkaan pomputukseen toimii hienosti, vallankin kun tilaa annetaan myös rauhallisemmille henkäyksille.

Kämmenen kuva poskeen onnistuu edellisten tapaan yhdistämään toimivasti koneisen sykkeen, apulantamaisen melodiakaaren ja jykevän ison ilmeen. Kuorossa laulettu ”Mitä sä näät?” vastauksineen jää päähän soimaan. 3D-kriisit riisuu isoimmat elementit ja pohdiskelee kepeämmin tumman sykkeen päällä. Välisähisevä kertosäe uhriutumisineen ja muine moderneine ilmiöineen ei kuitenkaan iske ihan levyn parhaiden biisien syvyydellä.

Lokin päällä lokin konesuhinat kuulostavat aiemman levyn pohjilta jo tutulta kaavalta. Edellisen tapaan hiukan pienemmillä elementeillä liikkeelle lähtevä kappale onnistuu kuitenkin luomaan huomattavasti kiehtovamman melodisen ilmeen, jota ei pilaa edes rähisevän kerron aggressiivisuus. Myös meuhkassa ja ärjymmässä materiaalissa tasapainoisuus on valttia.

Suoraviivaisemmin punkmetallinen Diagnoosi luottaa menevään laukkaan ja perinteisempään melodiakaahaukseen. ”Suihketta kainaloosi” -kohta särähtää hiukan lyriikoissa. Levyn eniten koneisesti käynnistyvä 9 väärää kättä vahvistuu puhelaulussa K-Maggilla. Skrätseistä ja suhinoista kasvetaan nopeasti raskaaseen melodiavetoiseen ”perusapulantamaiseen” rockiin, jossa Wirtasen kuiskailema välisäekin on monta kertaa kuultu yhtyeen tuotannossa. Eikä siinä ole mitään vikaa, niin kauan kuin kappaleissa on yhtä hyvä imu kuin nyt.

Päätökseksi tehty akustisesti näppäilevä Varjoksi varjolle ei kasva Apulannan suurien slovarien joukkoon, vaikka tutut sinfoniset elementit on taiten sovitettu konesävyjen kylkeen. Viimeinen herutus tuntuu puuttuvan.

Sielun kaltainen tuote on mielenkiintoinen Apulanta-levytys nu metal -teemoineen, koneineen ja raskaine elementteineen. Pääasia, eli hyvät biisit, leimaavat valtaosaa albumista, mikä on 30-vuotiaalta yhtyeeltä jo saavutus sinänsä. Hyvä vain, ettei tyydytä peruskaavaan.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua