Aki Rissanen on hienostuneen jazzin mestari – arviossa triolevy Imaginary Mountains

Kuva: Jori Huhtala

Pianisti Aki Rissanen on tehnyt jo kauan yhteistyötä basisti Antti Lötjösen ja rumpali Teppo Mäkysen kanssa. He ovat yhteen hitsautunut trio, jonka musiikissa on ihanaa tunteisiin vaikuttavaa voimaa.

Nyt triolta on tullut uusi albumi Imaginary Mountains (Edition Records, 2025). Se jatkaa loogisesti trion aikaisempaa tuotantoa, josta mielessäni on parhaiten muutaman vuoden takainen Art In Motion (2019).

Lötjönen ja Mäkynen ovat svengin taitavia soittajia, jotka hallitsevat kaikki jazzin tyylisuunnat. He sopeutuvat hienosti myös Rissasen hienostuneeseen ilmaisuun.

Imaginary Mountains viittaa Rissasen sanoin ”niihin näkymättömiin ja usein tiedostamattomiin sisäisiin esteisiin, jotka vaikuttavat siihen, miten reagoimme maailman tapahtumiin – ja joskus turruttavat meidät niille kokonaan – – – Se kertoo henkisestä maastosta, joka voi estää meitä reagoimasta tai samastumasta siihen, mitä ympärillämme tapahtuu”.

Rissanen tiivistää, että nimi Imaginary Mountains on kannanotto länsimaisen ihmisen turtumiselle viimeaikaisiin maailmanpolitiikan kriiseihin, eritoten sotiin Ukrainassa ja Gazassa. Nimi viittaa myös vahvasti Rissaselle tärkeän esikuvan, Keith Jarrettin albumiin Personal Mountains (1989). Jarrettin vaikutus kuuluu myös musiikissa. Ehkä eniten jarrettmaista soittoa on kappaleista 1905 ja Black Narcissus.

* *

Rissasella oli vahva klassisen pianonsoiton tausta, kun hän alkoi keskittyä jazzin soittoon. Hänen opinahjojaan ovat olleet kotikaupungin Kuopion konservatorio ja Pariisin Conservatoire Superiour de Musique. Musiikin maisteriksi hän valmistui vuonna 2009 Sibelius-Akatemian jazzosastolta Helsingissä.

Klassinen tausta rikastuttaa ilman muuta jazzia. Klassinen pohjakoulutus kuuluu Rissasen soitossa; se tekee hänestä omaperäisen pianistin. Rissanen on musiikin nuorallakävelijä, joka hallitsee tasapainon kahden tyylin välillä pitäytyen hienovaraisesti, ilmeikkäästi ja monipuolisesti teostensa takana.

Vahva yhteissoitto Lötjösen ja Mäkysen kanssa osoittaa, kuinka moderni jazz ja taidemusiikki käyvät käsi kädessä ja kohtaavat myös vahvan svengin. Albumin avaava Imaginary Mountains Mäkysen rytmikuvioiden ja Rissasen ketterine juoksutuksineen antaa kuuntelukokemukselle lentävän lähdön.

Sävellys 1905 on toteutettu myös videona. Se vie suomalaisen luonnon helmaan, jossa laajat metsä-, maa- ja vesistökuvastot kertovat kappaleen sisällön ottaen kantaa luonnon pahoinvointiin. Rissanen sävelsi kappaleen isoäitinsä kunniaksi viitaten tämän syntymävuoteen. Sävellys on myös Rissasen kunnianosoitus niille, ”jotka ovat kulkeneet näitä polkuja minua ennen”. ”Ei haittaa seistä joskus jättiläisten olkapäillä”, hän sanoo.

* *

Lyhyt For E – josta myös on video – tuo mieleen Erik Satien. Satien ajaton ja yhä moderni musiikki onkin ollut vaikuttimena kappaleen syntyyn. ”Teos voisi olla omistettu monille – tai ei kenellekään erityisesti. E voi merkitä monia asioita: elämää, sähköä – tai poikani etunimeä. Se saakoon jokaiselle kuulijalle oman merkityksensä”, Rissanen paljastaa. Mäkysen tiivis ”vispaus” todella kuulostaa vispilän veivaukselta taikinakulhossa.

Pysäyttävä kappale Withforest on väkevä ja satumainen, mielikuvituksen liikkeelle paneva voimabiisi, jossa päästään seikkailemaan tuntemattomassa.

Levyn päättävä kappale Iki Keklik perustuu turkkilaiseen kansansävelmään, jonka Rissanen on säveltänyt uudelleen. Alkuperäisen laulun tarina on surullinen: kaksi viiriäistä tuo äidille viestin tämän pojan kuolemasta. Rissanen kokee, että alkuperäisen kappaleen symboliikka on erityisen voimakas; viaton lintu kantaa suruviestiä siitä, että lapset joutuvat usein kriisien hiljaisiksi uhreiksi.

Albumi on harkittu ja monipuolinen, värikäs ja eloisa kokonaistaideteos, jossa riittää oivaltamista ja katsasteltavaa. Rissanen on pitänyt vuodesta toiseen pintansa yhtenä Suomen moderneimmista jazzpianisteista, jonka soitossa kuuluu lyyrisyys ja herkkyys jazzin perinteitä silti kunnioittaen. Seesteinen musiikki rauhoittaa, panee mietiskelemään ja vie pois arjen huolista.

Mukava yksityiskohta on albumin kansi. Kuvassa on lystikkäitä, kämmenelle mahtuvia vuoria kuvaavia veistoksia, jotka on tehnyt japanilainen taiteilija Akari Kawabata.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua