Mahdollinen näkymä Martta Helmisen ja Ester Heleniuksen vuonna 1920 vuokraamasta ateljeesta Pariisissa. Kuva: Katri Kovasiipi
KUVATAIDE | Hiekan taidemuseon ja Tampereen taidemuseon 90-vuotisjuhlanäyttely Rohkeasti reissuun keskittyy tamperelaisen kuvataiteen Eurooppa-vaikutteisiin vuosikymmenten takaa.
Rohkeasti reissuun Hiekan taidemuseossa (Pirkankatu 6, Tampere) 28.4.2022 asti.
Vierailu Hiekan taidemuseossa on aina lepohetki nykyajasta. Kun vain malttaa museon seinien sisäpuolella pitää puhelimen somekanavat kiinni, voi antautua hiljaisten huoneiden rauhaan ja estetiikkaan, jota vanha kuvataide, eri puolilta maailmaa kerätyt taide-esineet ja järkähtämättömät antiikkihuonekalut ylevöittävät.
Nykyisessä näyttelyssä Rohkeasti reissuun Hiekan taidemuseo ja Tampereen taidemuseo juhlistavat 90-vuotista olemassaoloaan. Samalla näyttely irrottaa mielen kohti matkustamisen ja vaikutteiden omaksumisen vapautta, joka oli itsestäänselvyys vielä pari vuotta sitten.
Näyttelyn järjestämisessä on osuutensa myös Tampereen Taiteilijaseuralla, joka täytti viime vuonna sata vuotta. Nähtävillä olevat teokset ovat valikoituneet Tampereen Taiteilijaseuran taiteilijoilta, jotka ovat saaneet taiteeseensa inspiraatiota, aiheita ja kuvastoa matkoiltaan ulkomaille, erityisesti Italiaan ja Ranskaan, 1900-luvun alkupuoliskolla.
Allan Salo (1901–1978): Laivarantaa (öljy, 1928). Kuva: Jari Kuusenaho
Ulkomaille taiteilijat hakeutuivat tuolloin nimenomaan opiskelemaan ja omaksumaan uusimpien taidevirtausten vaikutteita. Firenze oli merkittävä opiskelupaikka Gabriel Engbergille ja Emil Danielssonille, Pariisin yksityisissä taideakatemioissa opiskelivat Lennu Juvela, Hilja Tolvanen, Aili Elfsbacka, Martta Helminen, Allan Salo, Tauno Hämeranta, Matti Petäjä, Erkki Kulovesi ja Anna Järvinen.
Näyttelyn taiteilijoita ovat inspiroineet italialaiset maisemat, pariisilaiset kaupunkinäkymät, salaperäiset kujat ja satamat, eteläisen auringon intensiivisessä valossa kylpevät värit.
Antti Saarela (1899–1981): Vanhaa Pariisia (öljy, 1949). Kuva: Jari Kuusenaho
Taiteilijoiden opintomatkat mahdollistuivat yleensä apurahojen turvin. Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnot ja apurahat tulivat haettaviksi 1800-luvun lopulta alkaen, Alfred Kordelinin säätiön apurahat 1920-luvulta lähtien sekä Tampereen kaupungin apurahat vuodesta 1948.
Ainakin Martta Helmisellä oli tukenaan myös vauras kotitausta. Hän viettikin ajanjaksoja sekä Italiassa että Pariisissa. Näyttelyyn on installoitu Martta Helmisen ja Ester Heleniuksen ateljeekoti, johon he majoittuivat Pariisissa kevättalvella 1920.
Tässä Montparnassen kaupunginosan ateljeessa, osoitteessa 6 Rue Vercingétorix, oli asunut Paul Gauguin vuosina 1893–94. Samassa talossa oli myös useita pohjoismaisten taiteilijoiden suosimia ateljeita, joiden asukkaita ovat olleet mm. Edvard Munch ja August Strindberg.
Matti Petäjä (1912–1995): Eiffel-torni (öljy, 1949). Kuva: Jari Kuusenaho
Eniten aikaa kannattaa unohtua viettämään Kauko Salmen (1928–2005) kaitafilmien ääreen. Elävät kuvat 1950-luvun Pariisista ja 1960-luvun Espanjasta pyörivät rinnakkaisilla tv-ruuduilla. Niitä pystyy seuraamaan yhtä aikaa, ikään kuin kaksikanavaisena installaationa, ja katsojana aloin ainakin itse keksiä metkoja merkitysrinnastuksia näytöillä näkyvien tilanteiden välille.
Salmen kaitafilmit ovat värillisiä, ja ajan kuvat erottuvat ihmisten pukeutumisesta, värien aikasidonnaisesta sävyttyneisyydestä, ajoneuvojen muodoista, kuvavirran pehmeydestä, joka tuntuu hyvältä vastapainolta nykynäyttöjen yliterävälle ilmaisulle. Hiukan samea kuva ja ääniraitojen totaalinen puuttuminen jättävät tilaa katsojan omalle mielelle. Mykkäfilmiä katsotaan keskittyneemmin kuin äänillä pilattua.
Kauko Salmen kaitafilmit kertovat matkoista Pariisiin (1956–61) ja Espanjaan (1961). Vasemmalla ruudulla pianisti Ilmari Patrikainen ja vuokraemäntä Madame Krook tanssin pyörteissä, oikealla kuvaruudulla näkymä espanjalaiselta kujalta. Kuva: Katri Kovasiipi
Tv-ruutujen vierellä on vitriini, jossa Kauko Salmen käyttämä kaitafilmikamera Nizo Heliomatic 8 kantolaukkuineen on esillä. Laadukas laite, jolle nykyaikainen digi-välineistö ja -formaatit eivät varmasti pärjää, jos niiden kestävyyttä aletaan vertailla 50–100 vuoden aikajänteellä.
Toki vuosikymmenten mukanaan tuomia kulumisen näkymiä kantavat tallenteet tuottavat myös nostalgisia väristyksiä. Tietoisuus siitä, että katselee hyvin todennäköisesti jo edesmenneitä ihmisiä ja maisemia, jotka eivät ihmisten toiminnan vuoksi enää voi olla entisellään, synnyttävät erityisiä, hartauden säiettä mukanaan kantavia tunnetiloja.
Kauko Salmi (1928–2005): Katedraali (öljy, 1957). Kuva: Katri Kovasiipi
Kauko Salmi toimi Hiekan taidemuseon intendenttinä eli johtajana vuosina 1967–1993. Taiteilijana hänet tunnettiin ennen kaikkea maalarina, mutta hän on tehnyt myös muutamia julkisia veistoksia ja reliefejä sekä exlibriksiä.
Nykykatsojan silmin Kauko Salmea voi pitää myös videotaiteen edelläkävijänä. Vaikka hänen kaitafilminsä ovat matkakuvauksia, matkakuvia liikkuvan kuvan muodossa, niissä on havaintojen ja kuvakerronnan tasoja, joita niiden syntyhetkien jälkeen kulunut aika on ainoastaan parantanut.
Kirjasto ja internet antoivat kovin vähän lisätietoa Kauko Salmesta, ja mieltäni jäikin kaihertamaan, olisiko hänen elämäntyötään aiheellista tutkia lisää.
Katri Kovasiipi
Lue lisää
Kirjoittajan työskentelyä on tukenut Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKES. Muita JOKESin tuella tässä taidejournalistisessa hankkeessa julkaistuja kritiikkejä:
- Kylmän maan kiertolaiset puhuttelevat sekä yksityisellä että globaalilla tasolla – Heli Ryhänen Tampereen taidemuseossa | 25.11.2021
- Luontoyhteys ja vuorokauden rytmit yhdistävät kahden kerroksen taiteilijoita – Pause ja Aamu-Päivä-Yö Voipaalan taidekeskuksessa | 3.11.2021
- Galleriakatsaus: Tekstiili- ja virkkuuveistosten lumo, suihkulähdeveistosten lempeät sisaret ja hiljaisia aistikohtaamisia | 20.10.2021
- Galleriakatsaus: Toisistaan eroavia lähestymistapoja maalaamiseen, katoavien muistojen tavoittelua ja mallinukkejen uudet elämät | 28.9.2021
- Lapsuuden taju: Astrid Lindgrenin luottokuvittaja Ilon Wikland on näyttänyt lasten maailman eri sävyt | 14.9.2021
- Galleriakatsaus: Menetelmien ja työvälineiden kirjo tuottaa leikkiä, hauskuutta, hartautta ja värienergian jakamista | 3.9.2021
- Maalaamalla etsitään tekstille alistumatonta aitoa ilmaisua ja käsitellään ihmistä suurempia aiheita | 22.6.2021
- Murrosvaiheita, aikatasoja ja vallan heijastumia Tampereen taidegallerioissa | 22.5.2021
- Kurkistuksia eläinten aisteihin, taiteilijan vapautumisia ja matkoja piirtäjän mieleen | 13.4.2021
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
Vireä kuvataide uhkaa kadota Etelä-Karjalasta – Lappeenrannan kulttuurin ”unelmavuosi” päättyy ikävissä tunnelmissa
KUVATAIDE | Pääkaupunkiseudun kohonneet näyttelykustannukset houkuttelevat taiteilijoita pitämään näyttelyitä muualla Suomessa, kuten esimerkiksi Lappeenrannassa, vaikka ostajia on vähemmän.
Puolassa on nähtävillä uskomattoman hieno suomalaisen taidegrafiikan katselmus – Aurora Borealis Gdanskissa
KUVATAIDE | Yli neljänkymmenen suomalaistaitelijan työt ihastuttavat Gdanskin vanhassa kaupungissa joulumarkkinoiden lomassa jouluaatonaattoon asti.
Tuula Lehtinen haaveili omasta hajuvedestä ja sai sen – ”Vain tuoksu puuttuu Tuulan taiteesta”
TUOKSU | Kaikki sai alkunsa leikittelystä, kun taiteilija Tuula Lehtinen uneksi omasta hajuvedestä. Nyt sellainen on. Se on yksi aisti lisää taiteeseen.
