Konserttiarvostelu: Tampere-talon Pienessä salissa kuultiin keskiviikkona toinen osa pianisti Ville Hautakankaan konserttisarjasta 12 kantaesitystä pianolle. Paikalla oli Kikka Holmberg.

Ville Hautakangas: 12 kantaesitystä pianolle, Tampere-talon Pieni sali 27.11.2019.

Tampere-talon Pienessä salissa kuultiin keskiviikkona toinen osa pianisti Ville Hautakankaan konserttisarjasta 12 kantaesitystä pianolle. Sarja sai alkunsa Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston myönnettyä Hautakankaalle apurahan kahdentoista pianokappaleen tilaamiseen.

Hautakangas valitsi silloin kaksitoista säveltäjää, joilla on pitkäaikainen suhde Pirkanmaahan vakituisena asuin- ja opiskelupaikkana, ja tilasi jokaiselta noin viiden minuutin mittaisen pianokappaleen. Sarjan ensimmäisessä konsertissa maaliskuussa kuultiin Cecilia Damströmin, Tuomas Turriagon, Matilda Seppälän ja Ilari Laakson pianoteokset. Keskiviikkona oli vuorossa Paavo Korpijaakon, Minna Leinosen, Petri Niemisen ja Henri Sokan musiikki.

Korpijaakon Last Night It Was Visited By Laura Palmer -kappaleen nimi ja unen logiikkaa noudattava eteneminen juontuvat Twin Peaks -sarjasta. Näytelmällisiä ja painajaismaisia aineksia sisältävä kappale vaatii soittajalta ehkä tavallista enemmän luovaa hulluutta, sillä hän joutuu soittamisen lisäksi huokailemaan ja voihkimaan, nauramaan mielipuolista naurua, viheltämään ja riisuutumaan. Last Night It Was Visited By Laura Palmer kehkeytyi vahvaksi pienoisdraamaksi eteeristen melodiakulkujen, jäntevien kudoksien ja vahvan rytmiikan kautta. Kokonaisuutta tuki tyylikkäästi Olli Lehtisen tehokas, mutta liioittelematon valosuunnittelu.

Leinosen Rememoror antaa musiikillisen muodon muistisairaudelle ja muistojen katoamiselle: säveltäjän mukaan teoksen lähtökohtana on yksittäinen muisto ja sen poispyyhkiytyminen. Kappaleessa muutaman sävelen melodia toistuu, muuntuu, palaa, pirstaloituu pienenpieniksi sirpaleiksi ja paisuu vyöryviksi massoiksi, jotka tuntuvat ilmentävän myös tuskastumista ja turhautumista.

Niemisen Aleppo2017 pohjautuu kolmentoista sävelen riviin, joka kuullaan teoksessa pari kertaa sellaisenaan. Säveltäjä kertoo kappaleensa lähtökohtana olevan voimattomuuden ja sisäisen raivon Syyrian vuoden 2017 sotatilanteen johdosta. Vahva teos ilmentää laajaa tunnekirjoa alakulosta kiihkeään vihaan ja laajenee vaikuttavaksi, kudoksiltaan ja harmonioiltaan selkeäksi kokonaisuudeksi.

Valoisia tunnelmia, mieleenpainuvia melodiakaarteita ja hyväntuulistuttavia harmonioita pursuaa puolestaan Sokan Völjy, joka jäi soimaan mielessä konsertin jälkeen. Sokka luottaa kappaleessaan toistoon ja motiivien vähittäiseen ja hienovaraiseen muunteluun sekä lempeisiin sointukäänteisiin ja viehkoihin melodioihin. Edetessään ja laajetessaan teos saa mausteikseen iskevää rytmiikkaa ja popahtavaakin menoa. Völjy on valoisa ja hyvällä tavalla naivistinen, mutta rakenteiltaan hiottu ja kaikin tavoin tyylikäs kappale. Pianistilta taituruuttakin vaativa Völjy tulee epäilemättä myöhemminkin miellyttämään sekä soittajia että kuulijoita.

Ville Hautakankaan tilaamat sävellykset ovat musiikillisilta maailmoiltaan ja tyylipiirteiltään kiinnostavasti erilaisia ja konserttikokonaisuus oli siksi lyhyestä kestostaan huolimatta antoisa ja monipuolinen. Hautakankaan heittäytyvä, muuntautuva ja taiturillinen soitto toi hyvin esiin kunkin kappaleen luonteen, ja epäilemättä myös tiivis yhteistyö säveltäjien kanssa kuului tulkintojen käänteissä.

Kikka Holmberg

Henri Sokka, Minna Leinonen, Ville Hautakangas, Petri Nieminen ja Paavo Korpijaakko konsertin jälkeen.