Tampere Filharmonian konsertissa kuultiin hienovireistä Dvořákia ja villiä Debussytä

02.04.2023
Daniel Muller Schott kuva Uwe Ahrens

Sellotaiteilija Daniel Müller-Schott. Kuva: Uwe Ahrens

KONSERTTI | Kapellimestari Christoph Konczin johtaman Tampere Filharmonian konsertissa kuultiin Daniel Müller-Schottin henkevää sellotaituruutta ja orkesterin valloittavan värikästä Debussy-soitantaa.

Tampere Filharmonia: Merellä. Tampere-talon iso sali. 30.3.20212. Christoph Koncz, kapellimestari. Daniel Müller-Schott, sello. Dvorák: Sellokonsertto, Debussy: La Mer.

Tampere Filharmonian perjantaisessa konsertissa kuultiin voimakkaat tulkinnat Antonin Dvořákin sellokonsertosta ja Claude Debussyn teoksesta La Mer. Orkesteria johti Christoph Koncz, viulisti ja varsin monipuolinen muusikko, joka on saanut kapellimestarioppeja muun muassa Daniel Barenboimilta. Sellosolistina soitti lukuisien huippukapellimestarien ja -orkesterien kanssa yhteistyötä tekevä Daniel Müller-Schott.

Dvořákin sellokonserton hienovireisessä ja analysoidussa tulkinnassa Müller-Schott oli orkesterin soitinryhmien ja soolosoittimien kanssa eläytyvässä ja kamarimusiikillisen intiimissä vuorovaikutuksessa. Hänen soittonsa oli levollista, sisäistynyttä ja mietiskelevää eikä siinä ollut tekniikalla kikkailevaa ulkokohtaista loistoa. Orkesterin puhallinkuorot toteutuivat yhtenäisesti ja hartaasti, ja kiireettömässä toisessa osassa huilu piirsi linjojaan sulokkaasti. Kauniita hetkiä kuultiin myös sellon duetoissa klarinetin, oboen ja sooloviulun kanssa.

Konczin orkesterista nostattamat muhkean täyteläiset fortissimot olivat parissa kohdassa hieman yliampuvia suhteessa Müller-Schottin runolliseen soittoon. Vaikutelma saattoi tosin johtua osittain myös paikastani konserttisalissa. Tunteikas ja taidokas kokonaisuus oli joka tapauksessa esityksen päätyttyä kaikuneiden bravo!-huutojen arvoinen.

* *

Claude Debussyn isä olisi toivonut pojastaan merimiestä, mutta tämä päätyi onneksemme toiselle reitille. Debussy oli kiinnostunut runoudesta ja kuvataiteesta, ja erityisesti symbolistirunoilijat Paul Verlaine, Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud ja Stephane Mallarmé olivat hänelle läheisiä. Monet Debussyn teosten nimet ovatkin runojen säkeitä tai kuin runojen säkeitä, ja hänen sävellystyönsä on sukua symbolistien runousopille. Nuoruudesta lähtien myös maalaaminen kiehtoi Debussytä.

La Mer yhdistää etäisesti isän toiveen ja säveltäjän ihanteet. Teos on sekä runollinen että varsin visuaalinen. Lukuisat rytmin ja tempon muutokset sekä äkilliset dynaamiset räjähdykset, jotka kirskahtelivat teoksen syntyajan kriitikoiden korvissa, toteutuivat Christoph Konczin ja Tampere Filharmonian tulkinnassa vaikuttavasti ja perustellusti.

Vaikka La Mer ei ole – ainakaan pelkästään – musiikillinen muotokuva merestä, Konczin ja orkesterin yltäkylläisen värikkäässä, vivahteikkaassa ja hallitussa tulkinnassa kuului ja miltei näkyikin meren kimallus aamun rauhassa, vuoroveden vellovat pyörteet ja valtameren kumeat mainingit. Meren ja musiikin moninaiset elementit soivat jousiston vuoroin leveässä, vuoroin villissä soitossa, jota vasten puhaltimet ja harput loivat viehkoja yksityiskohtiaan. Erityisen mieleenpainuvaa oli Tiina Laukkasen vaikuttava patarumputaide sekä koko lyömäsoitinryhmän monivivahteinen työskentely.

Kikka Holmberg

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua