Pyhän Marian kirkossa esiintyivät Héloïse Bernard ja The Linarol Consort of Viols (Alison Kinder, Claire Horácek, Timothy Lin ja David Hatcher). Kuva: Markku Uusitalo
KONSERTTI | Vanhan musiikin festivaali Sastamala Gregoriana toi Vanhakylä gårdiin klarinettiklassikoita ja Sastamalan Pyhän Marian kirkkoon varhaisrenessanssin tunnelmia.
Sastamala Gregorianan konsertit 14.7.2023 Vanhakylä gårdissa ja Sastamalan Pyhän Marian kirkossa.
Pieteetillä entisöity Vanhakylä gårdin kartanomiljöö osoittautui hienoksi paikaksi esittää tarkoin harkittua musiikkia. Salin avoimista ovista avautui upea näkymä terassille, puolipilvisen taivaan alla viheriöiville ruohokentille, hedelmätarhaan, puistoon, lammelle ja pylväshaapakujalle.
Sisällä salissa soi 1700- ja 1800-lukujen vaihteen musiikki, jota soitti aikalaissoittimin Trio Origo (Jerry Jantunen, fortepiano, Asko Heiskanen, klarinetti ja Jussi Seppänen, sello) täydennettynä Pisku Ristiluoman alttoviululla. Ei mitään vaikeutta kuvitella itsensä menneisyyteen, wieniläisten musiikinystävien salonkiin. Olo oli melkein kuin kutsutulla.
Konsertin otsikointi Klarinettiklassikot poimi ohjelmistoon varhaista musiikkia, jossa oli mukana uusi julkiseen konserttielämään pyrkivä soitin. Asko Heiskasen klarinetti on rakennettu noin vuodelta 1800 peräisin olevan soittimen mukaan. Soittimesta puuttuu suuri määrä nykyklarinetin soittoa helpottavia vipstaakeja, mikä tuottaa haasteita sormituksiin. Myös kielilehdykkä on ohuempi ja soittimesta saatava ääni on pienempi. Mutta minkä soitin häviää muhkeudessa ja kantavuudessa, sen se voittaa eri rekistereiden äänenvärissä.
Böömiläisen Adalbert Gyrowetzin (1763–1850) Triossa op. 43 klarinetille, sellolle ja fortepianolle oli paljon teemoja ja lurituksia, joita heiteltiin soittimelta toiselle. Paikoin tuntui, että muusikot yrittivät ottaa jopa liian paljon irti ”vanhoista” soittimistaan. Wolfgang Amadeus Mozartin (1756–1791) Kegelstatt Triossa sello vaihtui alttoviuluun. Asko Heiskasen ja Pisku Ristiluoman soitto oli kuin paritanssia, kaunista katseltavaa ja soinnillisesti yhteen sulautuvaa. Molempien soitinten nuottikuvaan Mozart oli saanut ujutettua lämpöä, nöyryyttä ja leikittelyä.
Väliajan nektarien jälkeen päästiin melkeinpä jousikvarteton makuun. Weimarissa vaikuttaneen musiikinystävän, herttuatar Anna Amalia von Brunswick-Wolfenbüttelin (1739–1807) Divertimento kokosi estradille kaikki neljä soittajaa poikkeuksellisesti vain kaksi osaa sisältäneen teoksen esitykseen. Divertimento oli erinomainen lämppäri Beethovenin (1770–1827) Gassenhauer-triolle. Sellon suloinen aloitus, teeman heitto klarinetille – ja fortepiano kuin työmuurahainen palvelee kuningattaria.
Vanhakylän kartanon salissa musisoivat Jerry Jantunen fortepiano, Asko Heiskanen klarinetti ja Jussi Seppänen sello. Kuva: Markku Uusitalo
* *
Jos Vanhakylän konsertissa oltiin mentaalisesti ja fyysisesti lähellä kuultua musiikkia, niin Pyhän Marian kirkon iltakonserttia voisi kuvata sanoilla läpitunkeva etäisyys. Varhaisrenessanssin maailma ja estetiikka 1400-luvulla on nykyajan ihmiselle melkein käsittämätöntä. Se on hiljaista ja monotonista, mutta samanaikaisesti vertauskuvallista ja monisävyistä. Tuon ajan inhimillisten tunteiden lukemiseen ei tahdo moderni mielemme yltää.
Kun The Linarol Consortin viola da gambat ovat hyrisseet burgundilaisia tanssejaan, esiin astuu Héloïse Bernard, jonka jo ensimmäinen laulu iskee kuin tikari läpi sydämen. Tässä taikapiirissä olet, etkä siitä pääse irti ennen kuin viimeiset sävelet maalattiaisessa keskiaikaisessa kirkossa on esitetty.
Epitaph for A Green Lover -konsertin laulut kertovat löyhästi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan tyttären, Margareeta Itävaltalaisen, elämästä. Margareeta oli vankkumaton musiikin ja kuvataiteiden suojelija, jolla oli omassa hovissaan palkattuna useita muusikoita. Hänen kirjastonsa oli yksi Euroopan suurimmista henkilökohtaisista kokoelmista. Illan soitinkappaleet oli poimittu kokoelman käsikirjoituksista.
Pyhän Marian kirkko on jo sinänsä elämys. Minulle vierailu kirkossa oli ensimmäinen. Puinen tynnyrikatto, paksut kiviseinät, kuin menneisyyden sinetti olisi painettu päälle. Akustiikasta ei tarvinne puhuakaan. Toista sellaista ei liene Suomessa. Jo sen takia kannattaa suunnata askeleensa Rautaveden äärelle Sastamalan Karkkuun.
Marja Mustakallio
Sastamala Gregorianassa vielä su 16.7. klo 15 Villa Royal. Klassinen huviretki. Gaia-kvartetti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
Don Huonojen mustat ja valkoiset sävelet myivät Pakkahuoneen loppuun
MUSIIKKI | Vuodet ovat kohdelleet 1990-luvun suomirockin suosituimpiin kuulunutta yhtyettä suopeasti, mutta lujemminkin ruoska olisi voinut sivaltaa.
Tampere Biennalen yltäkylläinen ohjelma tarjoili lukuisia kantaesityksiä ja nykymusiikin moniäänisyyttä
MUSIIKKI | Eetu Lehtosen kantaesityksenä kuultu Hymn sai alkusysäyksen Lehtosen lukiessa Aberfanin kylässä vuonna 1966 tapahtuneesta kaivosjätteen maanvyöryonnettomuudesta.
