Kuvat: Petri Aarnio
KONSERTTI | Siinä missä itsestä kertovat tekstit ovat räpin peruskauraa, Palefacen huomio on yhteiskunnassa, rakenteissa ja tasa-arvossa. TTT-Klubilla kuultiin myös yksi vielä julkaisematon kappale.
”Puhutut, räpätyt ja lauletut sanat ovat hänelle samasta puusta vuoltuja anarkismin lastuja.”
Paleface TTT-Klubilla 24.9.2022.
Nykyään on tapana, että räppärit myös laulavat. Karri ”Paleface” Miettinen on laulanut kaksitoista vuotta sitten julkaistusta Helsinki – Shangri-La -albumista lähtien. Yli kaksikymmentä vuotta jatkunut julkisuusura heijastelee monipuolisuutta; Paleface on tehtaillut niin englanninkielistä räppiä kuin suomalaista protestilaulua. Lisäksi hän on vieraillut paljon erilaisissa projektibändeissä ja yksittäisillä kappaleilla. Vain elämää -ohjelmassakin hän poikkesi lyhyesti. Korona-aikana Karrista on tullut erilaisten paneeli- sekä puheohjelmien luottovieras.
Mutta laaja katalogi voi myös kääntyä artistia itseään vastaan, ja ruudussa naama kuluu.
Näillä ajatuksilla lähdin lauantai-iltana Palefacen soolokeikalle Tampereen TTT-Klubille.
Paleface veti keikan kitaran sekä läppäriltä soineiden rytmien säestyksellä. Kaiusta ja soundeista vastasi hänen pitkäaikainen keikkamiksaajansa Peve Hämäläinen.
Kahden setin runkona kulkivat ”Palen” tunnetuimmat suomikappaleet, jotka yleisö osasi suurimmaksi osaksi ulkoa. Väliin heitettiin muidenkin projektien satoa, kuten amerikansuomalaisten historiaa valottava Punainen.
Paleface ei pelkää paatoksellisuutta eikä mahtipontisuutta. Hän on avoimesti vasemmalla sekä kaikenlaisen kansalaisaktivismin kannattaja. Anarkismi-sanan hän avasi tarkoittaneen amerikansuomalaisilla emigranteilla työn hidastamista, ei koneiden rikkomista.
Seesteinen solidaarisuus sähköisti TTT-Klubin biletilaksi, jonka kruunasi Emme suostu pelkäämään -kappale. Yleisö ei antanut penkkien haitata, vaan rituaaliin kuuluva railakas letkajonotanssi käynnistyi heti. Kappale on Venäjän hyökkäyssodan takia tavallistakin ajankohtaisempi ja sen surumielinen klovnihymy vavahduttaa.
Vielä julkaisemattomalta Paleface-albumilta kuulimme ensiesityksenä Miehet ei itke -kappaleen, joka lupasi hyvää.
Paleface hallinnoi uraansa ja julkisuuttaan isolla sydämellä ja otteella, mikä kuuluu myös keikalla. Hän etenee enemmän tai vähemmän johdonmukaisesti artisminsa liekin johdattamana. Puhutut, räpätyt ja lauletut sanat ovat hänelle samasta puusta vuoltuja anarkismin lastuja.
Siinä missä itsestä kertovat tekstit ovat räpin peruskauraa, Palefacen huomio on yhteiskunnassa, rakenteissa ja tasa-arvossa. Julkisesta imagostaan huolimatta Paleface ei elä norsunluutornissa, vaan yhteiskunta ja keikkalava on hänelle elävä paikka.
Petri Aarnio, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Stephanie Childressin johtaman Tampere Filharmonian konsertissa soivat musiikin ja tekstin kiintoisat liitot
KONSERTTI | Tampere-talon Tulilintu-konsertissa kuultiin Britteniä, Stravinskia ja Mary Kouyoumdjianin Keep Your Eyes Open -teoksen maailmanensiesitys.
Helsingin Barokkiorkesteri liikutti vanhan musiikin ystävää – Kuningatar Kristiina 400 vuotta Musiikkitalossa
KONSERTTI | Konsertin johtajana oli viulisti Cecilia Bernardini, solistina sopraano Kateryna Kasper ja trumpetistina Miikka Saarinen.
Tampere Filharmonia, kapellimestari Chloé Van Soetersten ja pianisti Aristo Sham taiteilivat valon ja värin sointeja
KONSERTTI | Tampere-talolla kuultiin harvemmin Suomessa esitettyä ranskalaisen romantiikan orkesterimusiikkia.
22-vuotiaan Tampere Guitar Festivalin konserteissa kuultiin huippuluokan kitarataidetta
KONSERTTI | Aniello Desiderion ja Zoran Dukićin intensiivisistä tulkinnoista uhkui häikäisevä taituruus. Patrik Kleemola tarjosi valikoiman espanjalaista kitaramusiikkia.