Kuvat: Petri Aarnio
KONSERTTI | Siinä missä itsestä kertovat tekstit ovat räpin peruskauraa, Palefacen huomio on yhteiskunnassa, rakenteissa ja tasa-arvossa. TTT-Klubilla kuultiin myös yksi vielä julkaisematon kappale.
”Puhutut, räpätyt ja lauletut sanat ovat hänelle samasta puusta vuoltuja anarkismin lastuja.”
Paleface TTT-Klubilla 24.9.2022.
Nykyään on tapana, että räppärit myös laulavat. Karri ”Paleface” Miettinen on laulanut kaksitoista vuotta sitten julkaistusta Helsinki – Shangri-La -albumista lähtien. Yli kaksikymmentä vuotta jatkunut julkisuusura heijastelee monipuolisuutta; Paleface on tehtaillut niin englanninkielistä räppiä kuin suomalaista protestilaulua. Lisäksi hän on vieraillut paljon erilaisissa projektibändeissä ja yksittäisillä kappaleilla. Vain elämää -ohjelmassakin hän poikkesi lyhyesti. Korona-aikana Karrista on tullut erilaisten paneeli- sekä puheohjelmien luottovieras.
Mutta laaja katalogi voi myös kääntyä artistia itseään vastaan, ja ruudussa naama kuluu.
Näillä ajatuksilla lähdin lauantai-iltana Palefacen soolokeikalle Tampereen TTT-Klubille.
Paleface veti keikan kitaran sekä läppäriltä soineiden rytmien säestyksellä. Kaiusta ja soundeista vastasi hänen pitkäaikainen keikkamiksaajansa Peve Hämäläinen.
Kahden setin runkona kulkivat ”Palen” tunnetuimmat suomikappaleet, jotka yleisö osasi suurimmaksi osaksi ulkoa. Väliin heitettiin muidenkin projektien satoa, kuten amerikansuomalaisten historiaa valottava Punainen.
Paleface ei pelkää paatoksellisuutta eikä mahtipontisuutta. Hän on avoimesti vasemmalla sekä kaikenlaisen kansalaisaktivismin kannattaja. Anarkismi-sanan hän avasi tarkoittaneen amerikansuomalaisilla emigranteilla työn hidastamista, ei koneiden rikkomista.
Seesteinen solidaarisuus sähköisti TTT-Klubin biletilaksi, jonka kruunasi Emme suostu pelkäämään -kappale. Yleisö ei antanut penkkien haitata, vaan rituaaliin kuuluva railakas letkajonotanssi käynnistyi heti. Kappale on Venäjän hyökkäyssodan takia tavallistakin ajankohtaisempi ja sen surumielinen klovnihymy vavahduttaa.
Vielä julkaisemattomalta Paleface-albumilta kuulimme ensiesityksenä Miehet ei itke -kappaleen, joka lupasi hyvää.
Paleface hallinnoi uraansa ja julkisuuttaan isolla sydämellä ja otteella, mikä kuuluu myös keikalla. Hän etenee enemmän tai vähemmän johdonmukaisesti artisminsa liekin johdattamana. Puhutut, räpätyt ja lauletut sanat ovat hänelle samasta puusta vuoltuja anarkismin lastuja.
Siinä missä itsestä kertovat tekstit ovat räpin peruskauraa, Palefacen huomio on yhteiskunnassa, rakenteissa ja tasa-arvossa. Julkisesta imagostaan huolimatta Paleface ei elä norsunluutornissa, vaan yhteiskunta ja keikkalava on hänelle elävä paikka.
Petri Aarnio, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
Don Huonojen mustat ja valkoiset sävelet myivät Pakkahuoneen loppuun
MUSIIKKI | Vuodet ovat kohdelleet 1990-luvun suomirockin suosituimpiin kuulunutta yhtyettä suopeasti, mutta lujemminkin ruoska olisi voinut sivaltaa.
Tampere Biennalen yltäkylläinen ohjelma tarjoili lukuisia kantaesityksiä ja nykymusiikin moniäänisyyttä
MUSIIKKI | Eetu Lehtosen kantaesityksenä kuultu Hymn sai alkusysäyksen Lehtosen lukiessa Aberfanin kylässä vuonna 1966 tapahtuneesta kaivosjätteen maanvyöryonnettomuudesta.