Ilari Laakson soolohuiluteos sai kantaesityksen Faunien iltapäivässä – Parantumattomat romantikot Tampere-talossa

Kuva: Tampere Filharmonia

Faunien iltapäivä: Parantumattomat romantikot Tampere-talon Pienessä salissa 16.3.2025. Heidi Kuula (viulu), Kirsti Vartiainen (harppu), Annaleena Jämsä (huilu), Lea Antola ja Lotta Laaksonen (viulu), Anni Tiainen-Hammo ja Anne Korhonen (alttoviulu), Risto Rajakorpi ja Miika Jämsä (sello). Camille Saint-Saëns, Ilari Laakso, Johannes Brahms.

Tampere-talon Pieni sali täyttyi sunnuntai-iltapäivänä lähes viimeistä paikkaa myöten. Liekö syynä Tampereen konservatorion entisen rehtorin Ilari Laakson huiluteoksen kantaesitys, Ratinan alennustempaus vai ovatko tamperelaiset todella löytäneet tämän kamarimusiikin pienen helmen, Faunien iltapäivän?

Laakson uusi teos sai alkunsa Talviaisissa asuvan Sakari Seppälän valokuvasta, jolle Seppälä oli antanut nimeksi Pihakeinun talviuni. Valokuva myös heijastettiin konsertissa taustaseinälle. Ohjelmallisuus oli siis läsnä esityksessä niin kuin se oli ollut läsnä sävellysprosessissa. Säveltäjän mukaan lumitaakan alla lepäävä keinu herätti hänessä ”romanttis-ohjelmallisia kuulokuvia”.

Niin, ilman taustatarinaa Laakson teoksesta olisi ehkä ollut vaikea hahmottaa jäätyneen pihakeinun unta kesästä ja lopulta Andalusian auringosta. Laakson mukaan säveltäjän tehtävä on tuoda maailmaan kirkkautta. Pihakeinun talviuni onnistuikin leikkaamaan maailman sekasorrosta jääpuikon kaltaisen ilon viipaleen.

Tampere Filharmonian huilun äänenjohtaja Annaleena Jämsä loihti upeasti huilustaan pala palalta hälyääniä säveliksi. Alun ja lopun improvisaatio-osuuksissa huilu tuntui soveltuvan mainiosti sekä kylmyyden että lämpimyyden ilmaisuun.

Eläkkeellä olevalle byrokraatille – ja Tampereen sävellysluokan perustajalle – voi vain toivottaa lisää innoituksen aiheita ja runsasta työskentelyä säveltämisen parissa!

Säveltäjä Ilari Laakso. Kuva: Mari Waegelein

* *

Lisää ohjelmallisuutta konserttiin toi Johannes Brahmsin sekstetto jousille op. 36. Säveltäjiin ja sävellyksiin liittyvät tarinat ovat oiva keino pitää yleisö hyppysissä. Konsertin juontajalla, säveltäjä Minna Leinosella oli Brahmsin sekstetosta tarina, jossa tämä suurella siveltimellä säveltävä karkeahko mies jättää jäähyväisiä taas yhdelle rakkaussuhteelle.

Oli miten oli, neliosainen jousisekstetto soi mitä muhkeinta romantiikan sävelkieltä. Suuria jännitteisiä linjoja, teemojen heittelyä ja kehittelyä soittimelta toiselle, liittoutumista omien ja toisten kanssa, vastakohtia ja kauniita melodioita. Myös laajuutensa vuoksi Brahmsin sekstetto nousi konsertin kohokohdaksi. Sydänsurut jätettiin ja astuttiin loisteliaasti aurinkoiseen tulevaisuuteen.

Camille Saint-Saënsin Fantasia viululle ja harpulle toi kuuluville ja näkyville hieman erikoisen kokoonpanon. Impressionistis-romanttinen teos väreili laajalla alueella ilman suurempaa temaattista kehittelyä. Hyvä teosvalinta konsertin avaukseksi. Kirsti Vartiaisen harpputyöskentelyä oli mielenkiintoista katsella.

Parantumattomat romantikot -konsertti osoittautui hyväntuulisesti eteenpäin tulevaisuuteen kurottuvaksi konsertiksi. Vihreys oli vallitseva väri ja sellisti Miika Jämsän sovitus jousiseksteton ylimääräisestä peräti hulvaton.

Marja Mustakallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua