Kuva: Kirsi Haapamatti
KONSERTTI | Ranskalainen jazz-trio nosti seinäjokelaisyleisön irti maasta Ylistaron Kaukolankylän jazzkerhon järjestämässä puutarhakonsertissa.
Jazzoikoon! Suzanne yksityiskodin puutarhassa Seinäjoella 23.7.2024.
On kuin ulkomailla olisi, tokaisi eräs tuttavani hiljakkoin kotimaan matkakohteestaan. Hän sanoi sen olevan mitä suurin kohteliaisuus kohteelle, tapahtumalle, elämykselle kotimaassa. Kaikki kunnia kotimaalle ja sen tarjonnalle, mutta harvoin olen kokenut ”kuin ulkomailla” -vertausta yhtä käsinkosketeltavana kuin eräänä heinäkuisena arki-iltana seinäjokelaisen rivitalon takapihalla.
Ylistaron Kaukolankylän jazzkerhon järjestämä kotipihakonsertti keräsi mukavan joukon ihmisiä piknik-eväineen paikalle, kun luvassa oli ranskalaisen jazztrio Suzannen esitys. Lasit täyttyivät kuplivasta, lautaset suolapaloista ja mansikoista, vastaleikattu pihanurmi tuoksui, lepotuoleja raahattiin lähemmäs esiintyjälavaa. Osa ihmisistä asettui asunnon parvekkeelle ”yläkatsomoon”. Jazzin rytmeihin sekoittui pihan perällä virtaavan Pajuluoman solina.
En ole jazz-musiikin tuntija, mutta tapahtumailmoituksen nähtyäni tuli tunne, että tähän eksklusiiviseen tapahtumaan on päästävä. Illan puitteet sekä Maëlle Desbrossesin, Hélène Duret’n ja Pierre Tereygeolin omaperäistä jazzia soittava trio lunastivatkin odotukset. Soittimina kolmikolla oli alttoviulu (Desbrosess), kitara (Tereygeol) ja bassoklarinetti (Duret) sekä äänensä, jota he käyttivätkin yllättävästi ja harmonisesti, pääsääntöisesti ilman sanoja. Pidin erityisesti bassoklarinetin soinnista ja monipuolisuudesta. Välillä Duret taikoi soittimestaan didgeridoota kuulostavan äänen – näin kirjoittaessani varmasti paljastan tietämättömyyteni sekä soittimesta että jazzista.
* *
Olen juuri palannut viikon mittaiselta kansanmusiikkifestivaalilta Kaustiselta, enkä malta olla vertailematta näitä kokemuksia. Molemmissa sain todistaa virtuoosimaista musiikillista lahjakkuutta ja yleisön ja soittajien välille muodostuvaa yhteyttä, jota ei voi tallentaa eikä toistaa. Kansanmusiikki on kuitenkin kuulijalle helpompaa. Siinä on poljentoa ja rytmejä, joihon tulee imaistuksi kuin huumattuna. Jazzin lurittelu, yllätyksellisyys ja arvaamattomuus haastaa kuulijaa. Ummikkonakin ymmärsin silti sen tenhon. Ymmärsin myös, että laji kaipaa minulta vielä parempaa paneutumista.
Konsertti oli osa ekologisiin vastuullisuuskriteereihin sitoutunutta EJN Green Pilot -kiertuetta. Suzannen kiertueeseen kuuluu kuusi konserttia Virossa ja Suomessa. Kiertue on Europe Jazz Networkin tukema ja Raahen Rantajatsien ja Vapaiden Äänien toteuttama. Seinäjoen konserttia Ylistaron Kaukolankylän jazzkerhon masinoimana tukivat Alfred Kordelinin Seinäjoen rahasto sekä Seinäjoen kulttuuripalvelut.
Kirsi Haapamatti
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rufus Wainwright, enemmän kuin vain poplaulaja – Dream Requiem Helsingin juhlaviikoilla
KONSERTTI | Amerikkalaisen lauluntekijän Musiikkitalossa kuultu teos perustuu orkesterin, kuoron, sopraanon ja näyttelijän lukemien ja tulkitsemien pätkien vuorovaihtelulle.
Flow 2026: Turnstilen lempeää hardcorea, Florencen kollektiivinen kokemus ja täydellinen Nick Cave
FESTIVAALI | Pietari Raekallio, Muru Vähänikkilä ja Eija Niskanen poimivat Flow-viikonlopun olennaisimmat hetket.
Rääväsuut haluttiin Ratinaan – Mitä Eppu Normaalin viimeisessä jäähyväiskonsertissa tapahtui biisi biisiltä?
KONSERTTI | Viisikymmentä vuotta toiminut Eppu Normaali tarjosi viimeisessä konsertissaan spektaakkelin, joka luotti musiikin voimaan. Mitä Ratinan stadionin lauantai-illassa tapahtui biisi biisiltä?
Santtu-Matias Rouvalin johtama Finlandia sai kyyneleet virtaamaan Mikkelin Musiikkijuhlilla
KONSERTTI | Mikkelissä kuultiin Sibeliuksen lisäksi muun muassa Dvorákia, Straussia ja Saint-Saënsin sekä virtuoottisen pianistin Gabriela Monteron hymyilyttäviä improvisaatioita.