Kuva: Kirsi Haapamatti
KONSERTTI | Ranskalainen jazz-trio nosti seinäjokelaisyleisön irti maasta Ylistaron Kaukolankylän jazzkerhon järjestämässä puutarhakonsertissa.
Jazzoikoon! Suzanne yksityiskodin puutarhassa Seinäjoella 23.7.2024.
On kuin ulkomailla olisi, tokaisi eräs tuttavani hiljakkoin kotimaan matkakohteestaan. Hän sanoi sen olevan mitä suurin kohteliaisuus kohteelle, tapahtumalle, elämykselle kotimaassa. Kaikki kunnia kotimaalle ja sen tarjonnalle, mutta harvoin olen kokenut ”kuin ulkomailla” -vertausta yhtä käsinkosketeltavana kuin eräänä heinäkuisena arki-iltana seinäjokelaisen rivitalon takapihalla.
Ylistaron Kaukolankylän jazzkerhon järjestämä kotipihakonsertti keräsi mukavan joukon ihmisiä piknik-eväineen paikalle, kun luvassa oli ranskalaisen jazztrio Suzannen esitys. Lasit täyttyivät kuplivasta, lautaset suolapaloista ja mansikoista, vastaleikattu pihanurmi tuoksui, lepotuoleja raahattiin lähemmäs esiintyjälavaa. Osa ihmisistä asettui asunnon parvekkeelle ”yläkatsomoon”. Jazzin rytmeihin sekoittui pihan perällä virtaavan Pajuluoman solina.
En ole jazz-musiikin tuntija, mutta tapahtumailmoituksen nähtyäni tuli tunne, että tähän eksklusiiviseen tapahtumaan on päästävä. Illan puitteet sekä Maëlle Desbrossesin, Hélène Duret’n ja Pierre Tereygeolin omaperäistä jazzia soittava trio lunastivatkin odotukset. Soittimina kolmikolla oli alttoviulu (Desbrosess), kitara (Tereygeol) ja bassoklarinetti (Duret) sekä äänensä, jota he käyttivätkin yllättävästi ja harmonisesti, pääsääntöisesti ilman sanoja. Pidin erityisesti bassoklarinetin soinnista ja monipuolisuudesta. Välillä Duret taikoi soittimestaan didgeridoota kuulostavan äänen – näin kirjoittaessani varmasti paljastan tietämättömyyteni sekä soittimesta että jazzista.
* *
Olen juuri palannut viikon mittaiselta kansanmusiikkifestivaalilta Kaustiselta, enkä malta olla vertailematta näitä kokemuksia. Molemmissa sain todistaa virtuoosimaista musiikillista lahjakkuutta ja yleisön ja soittajien välille muodostuvaa yhteyttä, jota ei voi tallentaa eikä toistaa. Kansanmusiikki on kuitenkin kuulijalle helpompaa. Siinä on poljentoa ja rytmejä, joihon tulee imaistuksi kuin huumattuna. Jazzin lurittelu, yllätyksellisyys ja arvaamattomuus haastaa kuulijaa. Ummikkonakin ymmärsin silti sen tenhon. Ymmärsin myös, että laji kaipaa minulta vielä parempaa paneutumista.
Konsertti oli osa ekologisiin vastuullisuuskriteereihin sitoutunutta EJN Green Pilot -kiertuetta. Suzannen kiertueeseen kuuluu kuusi konserttia Virossa ja Suomessa. Kiertue on Europe Jazz Networkin tukema ja Raahen Rantajatsien ja Vapaiden Äänien toteuttama. Seinäjoen konserttia Ylistaron Kaukolankylän jazzkerhon masinoimana tukivat Alfred Kordelinin Seinäjoen rahasto sekä Seinäjoen kulttuuripalvelut.
Kirsi Haapamatti
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pyynikinharjun männyt rauhan puolesta – Tampere Biennale vei Taikatie-äänikävelylle
KONSERTTI | Musiikki myötäilee ja ottaa kuulijan mukaansa Anni Kytömäen Pyynikinharjun polkuja pitkin vievään tarinaan.
Tampere Biennalen perjantaissa kuultiin värikäs valikoima kantaesityksiä ja klassikoita
KONSERTTI | Ruut Kiiskin tarkasti ja eläytyvästi johtama Tampere Filharmonia osoitti konsertissaan melkein käsittämätöntä kykyä ottaa haltuunsa uusimman musiikin teoksia ja soittaa ne osaamista ja energiaa uhkuen.
TampereRaw’n juhlakonsertissa soi valoisa katsaus 25-vuotiaan yhtyeen juuriin, nykypäivään ja tulevaisuuteen
KONSERTTI | 40. Tampere Biennale käynnistyi keskiviikkoiltana TampereRaw’n 25-vuotisjuhlakonsertilla, jossa kuultiin kolme kantaesitystä.
126 vuoden odotus on ohi: Gerontiuksen uni sai viimein ensiesityksensä Tampereella – arviossa Filharmonian konsertti
KONSERTTI | Edward Elgarin kuoro- ja orkesteriteoksen kirkkain tähti oli sopraanosolisti Dame Sarah Connolly.