Elina Vahvaselkä. Kuvat: Pihla Liukkonen / Tammi
KIRJAT | Elina Vahvaselän esikoisromaani on kiehtova mutta kirpaiseva lukukokemus. Kielellä leikittelevä nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokas pysäyttää nuorten todellisuuksien äärelle.
”Kirja saa puntaroimaan normalisoituneita ajatusmalleja ja arvolatauksia, joita valtaväestön kielenkäyttö ravitsee.”
ARVOSTELU

Elina Vahvaselkä: Kolmesti viety sielu
- Tammi, 2026.
- 328 sivua.
Vaikka puhe demoneista ja sieluista virittää fantasian taajuudelle, Kolmesti viety sielu -romaanin (Tammi, 2026) maalaamat yhteiskunnalliset jakolinjat muistuttavat vahvasti nyky-Suomesta. Vajaa 50 vuotta ajassa eteenpäin loikkaava romaani hätkähdyttää huomaamaan, että useat 2070-luvulla normalisoituneet dystopian elementit kytevät jo tässä ajassa.
Kolmesti viety sielu kuvaa luokkayhteiskunnan nurjia puolia nuorten silmin. Elina Vahvaselkä valottaa todentuntuisesti sitä, miten yhteiskuntajärjestelmä ui ihmisten iholle ja rajoittaa monien elämää. Nuorten päähenkilöiden rajat ylittävä ystävyys näyttäytyykin kapinana yhteiskunnan jäykkiä normeja vastaan.
Romaanin kerronta on kaukana yhteiskuntaopin kuivista teorioista. On paljon kiehtovampaa lukea demoneista, toisluokkaisista ja valosieluisista kuin porvareista ja duunareista tai vaikkapa kastin mukaan asemoiduista ihmisryhmistä.
Teoksen maailmassa demonit ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, jota yhteiskunnallista valtaa käyttävä valosieluisten joukko paheksuu. Valosieluiset vakiinnuttavat hyväosaista asemaansa kristinuskosta juurtavan dogman avulla.
Symbolinen kieli ja kärjistetyt asetelmat piirtävät esiin yhteiskunnan rakenteita, joihin harva kiinnittää huomiota arjessa. Teoksen valossa on helppo vetää yhtäläisyysmerkkejä nykyajan luokitteluihin: paikantaa narrit sekä sivistyksen airueena itseään pitävät ahdasmieliset.
Vahvaselkä havainnollista luokkapohjaisia kokemusmaailmojen eroja muotokielen avulla. Valosieluinen Sam puhuu romaanissa proosamuodossa, kun taas demoniksi luokiteltu Ella pääsee ääneen säeromaanille ominaisella ilmaisulla. Ratkaisu tuo kerrontaan syvyyttä – ja kääntyy tehokeinoksi, kun sitä rikotaan.
Juoni kietoutuu nuorten päähenkilöiden ajattelun ja toiminnan ympärille. Sam alkaa kyseenalaistaa vallitsevaa käsitystä demoneista pahoina olentoina ja näiden oikeuksien sortamista, mikä tuottaa eripuraa omassa viiteryhmässä. Lukija löytää itsensä eettisen pohdinnan ääreltä.
Romaani käsittelee epätasa-arvon, uskomusten ja ihmisoikeuksien lisäksi ystävyyttä sekä yhteyden kaipuuta. Se kirkastaa, miten turvallistamisen eetos ja vihapuhe lyövät kättä saaden aikaan inhimillistä kärsimystä, mutta paikantaa pahanolon lähteen yksilöä tuonnemmaksi – yhteiskunnan rattaisiin.
* *
Kolmesti viety sielu saa puntaroimaan normalisoituneita ajatusmalleja ja arvolatauksia, joita valtaväestön kielenkäyttö ravitsee. Teosta on ilo lukea myös Vahvaselän taitavasti soljuvan kerronnan takia. Teksti on esikoisteokseksi varsin kypsää.
Teos on suunnattu fantasiannälkäisille yläkouluikäisille. Se sopii hyvin myös aikuisille, joita kiinnostaa uppoutua nuorten ajatusmaailmaan tai huolella visioituihin tulevaisuuskuviin, sekä poliittisen ajattelun virikkeeksi.
Lukukokemuksena romaani ei ole ehkä helpoimmasta päästä; se saattaa repiä auki ikäviä kokemuksia, jotka kumpuavat yhteisöissä usein viriävästä kitkasta. Vaikka teoksen maailma on synkkä, Vahvaselän viljelemä yhteiskunnallinen mielikuvitus on kuitenkin riemastuttavaa ja tavallaan jopa voimauttavaa.
Romaani ei silittele nuorta lukijaansa vaan luottaa tämän älyyn. Se kutsuu nuorta lukijaa pohtimaan, miten nyky-Suomen jakolinjoja voisi hälventää ja mitä vaihtoehtoisia kehityskulkuja voisi ilmetä.
Romaania voi lukea piikkinä valtavirran banaalille tulevaisuususkolle, joka tuntunee monista nuorista yhä epätodellisemmalta. Siltä ainakin näyttää, kun katsoo Euroopassa vellovia nuorisoprotesteja tai Elokapinan kaltaisten yhteiskunnallisten liikkeiden nousua viime vuosina.
Suvi Baloch
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Retron luvut ovat lyhyitä kuin biisit – näin Päivi Haanpään Finlandia-ehdokas toimi ääneen luettuna
KIRJAT | ”Erilainen”, kommentoi kahdeksasluokkalainen Päivi Haanpään Retroa. Seiskaluokkalainen näyttää peukkua.
Mikko Sillforsin kirja ateismista on pitkä retki ihmiskunnan historiaan – arviossa Prometheuksen perintö
KIRJAT | Prometheuksen perintö kuuluu omaan käsikirjastoon ainakin silloin, kun joutuu työssään käsittelemään teismin ja ateismin kysymyksiä.
Lord Byron: Selected Writings kokoaa romantiikan kapinallisen kirjoitukset ja vastaanoton tuoreeksi, tulkinnalliseksi synteesiksi
KIRJAT | Oxfordin kokoelma luo lukijalle synteesinomaisen lukukokemuksen ja paljastaa tuoretta sisältöä runoilijasta.
Mitä tapahtuu, kun ikirouta sulaa? Arviossa Sohvi Kangasluoman Sitten purjehdimme pohjoiseen
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaassa kuvatun purjehdusmatkan aikana tavataan kylien alkuperäisasukkaiden lisäksi niin merileijonia, karhuja, valaita kuin meduusojakin.




